Venäjän ja Länsi-Euroopan erkanemisen syitä

Aiheesta löytyy hyvin vähän kirjallisuutta, jossa olisi venäläinen kanta mukana. Kirjallisuus on täynnä länsimaisia stereotyyppejä Venäjästä (ks. Jaakola, Pihkala ja Peuranen, Karemaa ja Kemiläinen). Allardt ja Zetterberg puolestaan varoittavat legendoista, myyteistä ja stereotyypeistä historiassa; varsinkin Zetterberg kehottaa murtamaan ne. Vilkunan teoksesta voi havaita, miten taruja toistaessaan voi vahvistaa myyttejä.

Kuilu syveni monessa vaiheessa. Tärkeimpiä niistä ovat:

1. Kristilliset kirkot jakautuivat (451) itsenäisiksi (autokefaalisiksi) Konstantinopolin ja Rooman kirkoiksi. Paavi ja patriarkka. Latinalaisen kirkon kahdeksas kirkolliskokous 869-870 (taustalla taistelu Bulgariasta) julistaa idän kirkon kerettiläiseksi ja aloittaa taistelun tätä vastaan. Kristinuskon lopullinen jakautuminen läntisen (roomalais-katoliseen) ja itäiseen (ortodoksiseen) kirkkoon. Rooma ja Bysantti.

2. Raamattu käännetään muinaiskirkkoslaaviksi 863. Liturgia kirkkoslaavin kielellä 967.

3. Novgorodin (v:sta 862; Rurikin jälkeläiset eli rurikidit vallassa Fjodor I:n kuolemaan 1598 saakka) ja Kiovan Venäjä syntyy. Kristinuskon kummina on Bysantti (988).

4. 1054 suuri skisma Konstantinopolin (Kiova jo mukana) ja Rooman välillä (taustalla mm. Bysantin hallitsemat alueet Etelä-Italiassa).

5. Katolilaisuuden aggressio voimakkaimmillaan: IV ristiretki (länsimaalaiset valloittavat Konstantinopolin) ja latinalainen keisarikunta 1204-1261; ruotsalaiset hyökkäävät 1240,1242 Venäjän Novgorodiin.

6. Konstantinopoli kaatuu 1453. Moskova kokee olevansa kolmas Rooma. Länsieurooppalaiset pohtivat, ovatko moskoviitat kristittyjä.

7. Taistelu kerettiläisyyttä/ortodoksisuutta vastaan. Katolis-ortodoksinen kirkkounioni ja uniaatit (Brest-Litovsk 1596: katolisen ja ortodoksisen kirkon yhdistyminen Rooman/paavin alaisuudessa).

8. Länsimaat ja Venäjä. Sodat: 1605 puolalaiset , 1709 ruotsalaiset, 1812 ranskalaiset, 1914 saksalaiset.

9. Länsimaiden suhtautuminen Venäjän ja Turkin välisiin sotiin: 1853-1855, 1877-1878.

10. Eurooppa-sentrinen Länsi ja Venäjä Lännen ”opissa”.

11. Kumpi on lähempänä EUta ja Länttä: Turkki vai Venäjä?

Kirjallisuus

Allardt, Erik. Yhteiskunnan ja kulttuurin tutkimuksen arvioinnista. Tieteessä tapahtuu, 1996:10, s. 10-15.

Gumiljov, L. N. Drevnjaja Rus I Velikaja step, Nauka, M. 1988.

Hopkirk, Peter The great Game. On secret Service in High Asia. (Now I shall go far into the North, playing the Great Game…”) London. 2004.

Jaakkola, Jalmari. Suomen historian ääriviivat. 1940.

Jokinen, Erkki. Idänkohtaus. Helsinki: Suomen Lähetysseura Ry 2005. 308 sivua. Hinta EUR 28,50

Karemaa, Outi Vihollisia, vainooja, syöpäläisiä. Venäläisviha Suomessa 1917-1923. SHS Bibliotheca historica 30. Helsinki 1998

Karppinen, Antti Venäjän aatetta jäljitelemässä. 1999.

Kemiläinen Aira Suomalaiset, outo Pohjolan kansa. Rotuteoriat ja kansallinen identiteetti. Historiallisia tutkimuksia 177. Helsinki Helsinki 1993

Pavlovskaja, A.V. Stereotipy vosprijatija Rossii i russkih na Zapade. Rossija i Zapad: dialog kultur. MGU. Centr po izuceniju vzaimodeistvija kultur. Moskva 1994, s 19 - 30.

Peuranen, Erkki Russofobia. Takaisin Venäjälle. Kirjoituksia kulttuurista 1986-1995. Gummerus 1995, s.56-69.

Pihkala, Erkki Venäläisyyden torjunta ja ruotsalaisuuden glorifiointi kansallisena strategiana. Idäntutkimus 1, Helsinki 1997 s. 6-16

Pursiainen, Christer Venäjän idea, utopia ja mission 1999.

Seppänen, Esa. Avaran sielun anarkia. Helsinki: Tammi 2002, 300 sivua. Hinta EUR 15,50

Strojev, Aleksandr. Satiriceskoje putesestvie. Pisma iz Francii. Russkaja mysl m 4075, 27.4. - 1.5.1995, s. 12.

Teri, Edmon. Rossija v 1914 g. Ekonomiceskij obzor. YMCA-PRESS. Paris, 1986.

Venäjän ja Neuvostoliiton historia. Otava, 1986, Helsinki.

Vilkuna, Kusta H.J. Viha, perikato, katkeruus ja kertomus isostavihasta SKS, Historiallisia Tutkimuksia 229, Helsinki 2005. 623 s.

Zetterberg, Seppo. Historiallisella tiedolla legendojen kimppuun. Haastattelu. Tiedonjyvä 1997:4, s. 23-24.