Aurinkokunnan kartoitus visuaalihavainnoista
kaukokartoitukseen ja GISiin

kartoittaminen hankalaa

• kohteet pieniä, kaukana (esim. Marsin läpimitta parhaimmillaan 25")
• ilmakehä haittaa havaintoja
• luotaimet ainoa mahdollisuus saada kunnon karttoja
• erittäin kalliita (suuri luotain ~1G USD, Discovery-luokan luotain max 299M USD)
• luotainlennot riskialttiita, toiminta-ajat pitkiä

Kuu

• pinnanmuodot näkyvissä paljain silmin
• 1609 ensimmäiset havainnot kaukoputkella (Galileo Galilei)

• varsin tarkkoja karttoja visuaalisesti havaitsemalla (1878, Schmidt)
• The Face of the Moon - Galileo to Apollo (http://www.lhl.lib.mo.us/pubserv/hos/moon/cover.htm)

• kamera syrjäytti käsinpiirretyt kartat (1900-l.)
• Consolidated Lunar Atlas (http://www.lpi.usra.edu/research/cla/menu.html)
  
  
• vain toinen puoli Kuusta havaittavissa Maan pinnalta
• 1959 ensimmäiset havainnot Kuun toiselta puolelta (Luna 3, NL)

• Apollo-ohjelmaa varten ekvaattorialue kartoitettiin tarkkaan (Lunar Orbiter -luotaimet, NASA)
• 1994 koko Kuun (näkyvä valo, mineraali) kartoitus (Clementine, DoD)

• 1998 Kuun mineraalikartoitus (Lunar Prospector, NASA)
• 2003 SMART-1, entistä tarkempi kartoitus (ESA)

Mars

• 1600-l. ensimmäiset kaukoputkihavainnot (Huygens)
• 1800-l. paremmat visuaalihavainnot (1888, Schiaparelli)
• tarkkuus ennen luotainlentoa ~paljain silmin katsellun Kuun luokkaa

• 1960-l. ensimmäiset luotainten ohilennot (Mariner 4, 6, 7, NASA)
• 1971 koko Marsin kartoitus (Mariner 9, NASA)
• 1976-1980 Marsin kartoitus paljon suuremmalla tarkkuudella (Viking-luotaimet)
• 1997- erittäin tarkat havainnot max. ~1 m (Mars Global Surveyor, NASA)
• MGS:n MOLA mittaa pinnan korkeuden muutaman kymmenen cm:n tarkkuudella

• 2001- Marsin mineraalikartoitus, globaali infrapunakuvaus 100 m:n tarkkuudella (Mars Odyssey, NASA)
• 2005 Mars Reconnaissance Orbiter: erotuskyky 20-30 cm

muut planeetat

• Venus
  • pilvien kauttaaltaan peittämä, visuaaliset havainnot pinnasta mahdottomia
  • ensimmäiset tutkakartat Arecibon ja Goldstonen radioteleskoopit (1960-l.)
  • tarkempia karttoja Venera-luotaimet, Pioneer Venus Orbiter (1970-80 -luvuilla)
  • 1989-1994 koko planeetan tutkakartoitus 100 m:n tarkkuudella, painovoimakartoitus (Magellan, NASA)

• lähellä Aurinkoa, pieni -> vaikea havaita
• 1973/74 ensimmäiset lähihavainnot toisesta pallonpuoliskosta (Mariner 10, NASA)
• 2010-luku koko Merkuriuksen kartoitus (Messenger, NASA ja BepiColombo, ESA)

• globaalit kartat (1979 Voyager 1, 2)
• lähikuvia, valkoisten alueiden paikkaus, infrapunakartat (Galileo 1995-2002)

• suuret kuut kuvattu vaihtelevalla (muutama km) tarkkuudella (1981 Voyager 1/1982 Voyager 2, NASA)
• 2004- lähikuvia kuista; Titanin tutkakartoitus (Cassini, NASA)

• havainnot yhden ohilennon ajalta, useimmat epätarkkoja, suuria tutkimattomia alueita (1986, 1989 Voyager 2)