Olen avaruusfriikki. Lähes kaikki Maan ilmakehän ulkopuolella kiinnostaa minua enemmän tai vähemmän. Olen ns. klassinen tapaus nojatuoliharrastajasta, eli seuraan tähtitieteen tapahtumia ja kirjallisuutta, mutta en viitsi lähteä ulos pakkaseen kaukoputken kanssa tähtiä pällistelemään.
Nykyisin olen Ursan jäsen. Olen myös joskus kuulunut Jyväskylän Siriukseen.
Olen myös onnistunut hankkiutumaan kolmesti täydellisen auringonpimennyksen reitille pimennyksen aikaan. Ensimmäinen kerta, Joensuussa elokuussa '90, näkyi hienosti (niille jotka pääsivät pilvien yläpuolelle :-( ). Toisella kerralla Saksan Ettlingenissä elokuussa '99 pilvet väistyivät juuri ennen pimennyksen alkua. Kolmatta saatiinkin sitten ihastella Afrikan taivaan alla, aiheesta enemmän Anna-Liisa Lyyran kertomana.
Muinaiset otukset alkuötököistä dinosauruksien kautta esihistoriallisiin nisäkkäisiin saavat mielikuvitukseni lentämään.
Elottoman luonnon ihmeet kuten mannerten liikkeet ja tulivuorten purkaukset eivät koskaan lakkaa ihmetyttämästä minua, puhumattakaan elävän luonnon käsittämättömästä moninaisuudesta.
Muinaiset kulttuurit kertovat paljon entisaikojen elämästä ja kuinka vähän loppujen lopuksi olemmekaan muuttuneet niistä ajoista.
Mytologia on tarujen hahmoon puettua pyrkimystä ymmärtää ympäröivää maailmaa; vuosituhansien aikana kehittyneet tarustot hämmästyttävät monipuolisuudellaan — ja myös samankaltaisuudellaan.
Luonnollisesti myös scifi on minulle mieleen. Suosikkikirjailijoista voisi mainita mm. klassiset Isaac Asimov ja Arthur C. Clarke; uudemmista Ursula K. LeGuin, Iain M. Banks ja Robert Holdstock. Suomen laajasta scifikirjoittajajoukosta mm. Pasi Jääskeläisen ja Johanna Sinisalon novelleja olen lukenut ahkerasti.
Televisiosarjoista parhaiksi olen valinnut Star Trek: The Next Generationin ja alkuperäisen Star Trekin. Salaisia kansioita (jos sitä nyt scifiksi voi kutsua) tuli aikoinaan seurattua tarkasti (vaan ei enää!). Uusi Doctor Who on myös katsomisen arvoinen.
Fantasiapuolta halllitsee J.R.R. Tolkien. Taru Sormusten Herrasta on kirjana arvostelun ulkopuolella. Luettuani kirjan kymmenvuotiaana mikään ei enää ollut entisensä. Ursula K. LeGuinin Maameri-sarja todistaa, että fantasiaa voi kirjoittaa ilman Tolkienin matkimista. Myöskin George R. R. Martinin A Song of Ice and Fire -sarja pitäisi kuulua fantasiaharrastajien pakolliseen lukemistoon. DragonLance- tms. kirjoihin en koske pitkällä kepilläkään.
Tampereen Science Fiction Seuran jäsenenä pääsen lukemaan erinomaista Portti-lehteä. Aikoinaan myös Aikakone tipahteli postiluukusta.