Tämän väitöskirjatyön tavoitteena on parantaa tietojärjestelmien suunnittelumenetelmien soveltuvuutta. Verrattuna moneen muuhun insinöörialaan tietojärjestelmien suunnittelumenetelmien yksi erityispiirre on niiden tilannekohtaisuus. Erilaisiin kehitysympäristöihin ja erilaisten tietojärjestelmien suunnitteluun soveltuvat erityyppiset menetelmät: esimerkiksi matkapuhelimien suunnittelussa menetelmätarpeet ovat erilaisia kuin suunniteltaessa www-sovelluksia tai logistisia prosesseja tukevia tietojärjestelmiä. Tilannekohtaisten menetelmien tarpeellisuutta korostavat uusien tietojärjestelmätyyppien ja käytettävissä olevien teknisten ratkaisuiden lisääntyminen. Empiiristen tutkimusten mukaan onkin varsin tavallista että tietojärjestelmien kehitystä harjoittavat organisaatiot ja yksittäiset kehitysprojektit muokkaavat menetelmiä omia käyttötilanteita varten.

Tässä väitöskirjatyössä esitetään periaatteita organisaatioiden suorittaman menetelmäkehityksen tukemiseksi. Menetelmiä tarkastellaan osana tietokoneavusteisia suunnitteluohjelmistoja. Nämä ohjelmistot tarjoavat tuen valitun menetelmän mukaiselle tietojärjestelmän kuvaamiselle, kuvausten ylläpidolle ja analysoinnille sekä tietojärjestelmän määritysten tuottamiselle. Työn ensimmäisessä osassa tarkastellaan olemassa olevia menetelmäkehityksen periaatteita ja menetelmäkehityshankkeita. Tarkastelu osoittaa heikkouksia menetelmäkehityksen periaatteissa jotka liittyvät menetelmien yksityiskohtaiseen määrittelyyn ja niiden tilannekohtaisen soveltuvuuden arviointiin.

Työn toisessa osassa keskitytään menetelmien mallintamiseen, eli metamallintamiseen, tutkimalla menetelmien yksytyiskohtaisen kuvaamisen kannalta tarpeellisia mallinnuskielten käsitteitä. Metamallinnuskielten käsitteitä etsitään analysoimalla joukkoa suunnittelumenetelmiä, kuvaamalla ne metamallinnuskielten avulla ja sovittamalla menetelmät muokattaviin suunnitteluohjelmistoihin. Löydettyjä käsitteitä sovelletaan määritettäessä menetelmiä ja arvioitaessa olemassa olevia metamallinnuskieliä.

Työn kolmannessa osassa tarkastellaan menetelmien tilannekohtaista soveltuvuutta ja esitetään periaatteita organisaatioiden menetelmätietämyksen luomiseksi ja ylläpitämiseksi. Esitetyt periaatteet perustuvat tietojärjestelmiä kuvaavien mallien ja menetelmiä kuvaavien metamallien väliseen vertailuun. Näiden periaatteiden käyttökelpoisuus havainnollistetaan kuvaamalla niiden käyttöä kahdessa tietojärjestelmien kehityshankkeessa: tukkukaupan ja metsäteollisuuden logististen tietojärjestelmien suunnittelussa. Molemmissa tapaustutkimuksissa käytettyjen suunnittelumenetelmien soveltuvuutta pystytään parantamaan työssä esitettyjen periaatteiden avulla. Työn tuloksia voivat hyödyntää kaikki suunnittelumenetelmiä käyttävät organisaatiot menetelmien soveltuvuuden parantamiseksi ja menetelmäosaamisen kehittämiseksi.