Tässä hieman tarinointia hiihtourani menneistä vaiheista
Olen harrastanut hiihtoa enemmän tai vähemmän tosissani koko ikäni. Ensimmäiset kisani kävin 4-vuotiaana kyläkoulumme pihalla. Matka oli n. 50 - 100 metriä ja aikaa kului useita minuutteja. Aikaa olisi kulunut huomattavasti vähemmän, jos en olisi juuri ennen maalia alkanut ihmettelemään pellonreunan sähkötolpassa olevaa muuntajaa. Myöskään numerolappua en suostunut päälleni laittamaan, vaan isosiskoni Sirpan piti kantaa sitä vierelläni koko matkan.
Sen jälkeen on matkat pidentyneet ja vauhditkin hieman kasvaneet. Ensimmäinen kosketukseni valtakunnallisiin kisoihin sain vuonna 1994, jolloin pääsimme Ryskeen porukalla (minä, Antti Laaksonen ja Ville Vesterinen) hiihtämään viestiä Savonlinnan Hopeasompakisoihin. Minulle annettiin aloittajan paikka, vaihtoon tulin raskaassa vesikelissä muistaakseni sijalla 40. Kokonaissijoitus viestissä taisi olla 42.
Parin vuoden kuluttua pääsin myös henkilökohtaiselle matkalle. Tämä tapahtui vuonna 1996 viimeisissä Hopeasompa-hiihdoissani Hollolassa. Jo pelkkä kisoihin selviäminen oli minulle saavutus, niinpä 8. sija oli minulle kuin voitto.
Hollolan Hopeasompien jälkeen minun ikäluokkani sysättiin nuorten SM-hiihtoihin, sarjana alle 16v. Tästä alkoi nuorten SM-hiihtojen putki, joka loppui kahdeksan talven tahkoamisen jälkeen vuoden 2004 keväällä alle 23-vuotiaiden sarjassa. Parhaat sijoitukseni näissä kapinoissa olivat kuudensia sijoja, joita saalistin peräti 5 kpl! Näistä kolme kappaletta tuli vuonna 2001, jolloin pääsin myös edustamaan Suomea nuorten MM-hiihtoihin Puolaan. Sieltä käteen jäi 30 km vapaan 33. sija.
16-vuotiaana olin viimeistä vuotta yläasteella eikä harjoitteluni ollut vielä kovin kummoista, minkäänlaista suunnitelmallisuutta ei tekemisessä ollut. Seuraavana vuonna, kun lähdin Sotkamoon urheilulukioon, hyppäsi harjoittelukin uudelle tasolle niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Suksikin kulki mukavasti, kaksi kympin sakkiin hiihtoa henkilökohtaisilla matkoilla ja viestikultaa Tornion kylmiltä SM-laduilta, samalla porukalla ja samalla hiihtojärjestyksellä kuin vuonna '94 Savonlinnassa.
Toinen vuosi lukiossa, talvi 1999, meni hieman heikommin kuin edellisvuosi, kolmissa SM-kisoissa sijoitukset 20-30 sakkiin. Viestikin epäonnistui, jäimme seitsemänsiksi, vaikka hiihdimme samassa sarjassa ja samalla miehityksellä kuin edellisvuonna ottaessamme kultaa. Kolmantena lukiovuonna kulki taas mukavammin, parhaimmillaan olin 10 km (p) matkalla kahdeksas. Näissä kisoissa oli jo kaksi ikäluokkaa samassa sarjassa, tähän asti oli ollut vain yksi, joten saavutus oli siinä mielessä tähän asti parhaani.
Lukion neljäs, "ylimääräinen" vuoteni antoi hyvät mahdollisuudet harjoitteluun koulunkäynnin ollessa melko kevyttä. Tästä vuodesta tulikin siihen asti paras; kaikissa kolmissa SM-kisoissa hiihdin kuudenneksi alle 20-vuotiaiden sarjassa. Ennenkin olin pystynyt hyviin hiihtoihin, mutta tänä vuonna jälki oli tasaisempaa kuin ennen. Myös heikompi hiihtotapani eli vapaa oli selvästi kehittynyt. Hyvien näyttöjen ansiosta pääsin myös edustamaan Suomea nuorte MM-kisoihin Puolaan, jossa siis olin vapaan 30 km:llä 33. Kisan muuten voitti Sami Jauhojärvi. Suuri kiitos edistyksestä kuuluu valmentajalleni Rauno Kaukokarille, jonka kanssa aloitin tiiviimmän yhteistyön vuoden 2000 kesällä.
Lukiossa vietettyjen vuosien jälkeen oli edessä se pakollinen: armeija. Vuoden palvelus Kainuun prikaatissa ei mennyt hiihtouran kannalta ollenkaan putkeen, syksyn harjoittelin niin hyvin kuin pystyin ja olinkin kohtalaisessa kunnossa, talvella kunto sen sijaan suoranaisesti romahti, osoituksena siitä mm. Tampereen SM-hiihtojen sijat 92 (15 km p) ja 114 (10 km v). Nämä siis yleisessä sarjassa. Nuorten kisoissa 22-vuotiaiden sarjassa olin sentään 20 sakissa.
Pois sieltä armeijastakin kuitenkin päästiin, kunto oli luokkaa rapa, kun suoraan armeijan harmaista päästyämme alkoi harjoitusleiri Vuokatissa. Harjoittelu uudella opiskelupaikkakunnalla Jyväskylässä kuitenkin onnistui niin hyvin, että seuraavana talvena nuorten alle 23-v. sarjassa hiihdin tutuksi tulleelle kuudennelle sijalle (15 km p). Yleisessä sarjassakin tuli hyvät sijoitukset 24. (10 km p) ja 26. (30 km p). Vapaan kisat kulkivat taas heikommin kuin perinteisen.
Seuraavaan harjoituskauteen pääsin paremmassa kunnossa kuin koskaan, siitä innostuneena kesäharjoittelu meni pikkasen överiksi ja syksyllä olin ns. montussa. Kohtalaiseen, ellen peräti hyvään, kisakuntoon kuitenkin vielä pääsin, hieman heikommin kuitenkin meni kuin edellisenä talvena, parhaana sijoituksena 15 km p matkalta 29. sija. Esiinnyin viimeistä kertaa nuorten SM-kisoissa, sarjana 23-vuotiaat, tuloksina 11. ja 12. sijat. *Tammelan Ryske esiintyi ensimmäistä kertaa (kai?) yleisen sarjan SM-viesteissä, kun Villen kanssa hiihdettiin pariviestissä hienolle sijalle 9.* Tarkennus: vuonna 2001 hiihdimme Kajaanissa SM-viestiä joukkueella minä, Ville, Antti ja Paavo (Villen isä) Vesterinen.
Seuraavaan kauteen iskin taas kokemusta rikkaampana, harjoittelu sujui paremmin kuin ennen. Tulokset olivat sen mukaiset: paras talveni tähän mennessä, SM-kisoista sijoitukset 18-24-25-32. Paras sijoitus tietenkin kympin pertsalta. Näiden lisäksi pääsin hyvän kauden avauksen ansiosta kokeilemaan maailman huippujen vauhtia Kuusamon maailmancupiin. Turhan kovaa ne vielä menivät...*Tammelan Ryske oli mukana jo kahdessa viestissä: Ville ja minä pariviestissä 11. ja minä, Ville, Jukka Lanki ja Jussi Syrjälä 4*10 km viestissä sija 20.
Kausi 2005-06 meni tuttua aaltokuviota seuraten taas hieman heikommin. Alkukausi oli lupauksia herättävä, mutta keskitalven pakkasten mukana kisakunto tuntui häipyvän jonnekin. Tampereen SM-kisat olivatkin suuri pettymys, kun talven pääkisa 15 km (p) meni uskomattoman huonosti sijoituksen ollessa 48. Pariviestin 12. sija toi kuitenkin pientä uskoa tekemiseen. Viime hetkillä, maaliskuun lopussa osui sitten hyvä hiihto SM-kisaankin kun hiihdin parhaan vapaan SM-sijoitukseni ollessani vapaan kympillä 23.
Vähäluminen talvi 2006-07 oli alkukauden osalta yhtä sinnittelyä huonoja olosuhteita vastaan. Opiskelevalle hiihtäjälle on lähes mahdotonta lähteä viikkokausiksi lumen perässä pohjoiseen, joten hiihtoharjoittelu oli mitä oli joulu-tammikuussa. Huonojen olosuhteiden lisäksi alkutalven SM-kisoissa eli Keuruulla ja Valkeakoskella oli mukana myös aimo annos huonoa tuuria, joten tuloslistaa sai selata paljon alemmas kuin mitä oli tarkoitus ennen kuin oma nimi sieltä löytyi. Paras sijoitus oli Keuruun sprintin 38. sija. Ensimmäistä kertaa jäimme pariviestissäkin pois finaalista. Loppukautta kohden hiihtovauhtini kuitenkin parani ja lumien jo sulettua puolesta Suomesta nappasin Pyhäjärven laduilta urani parhaan SM-sijoituksen bravuurimatkaltani eli 10 km (p) ollessani 16. Ilman tuota onnistumista olisi kaudesta jäänyt tosi huono maku, nyt sentään vähän parempi.
Talvi 2007-08 noudatti lumitilanteen osalta samaa kaavaa kuin edellinenkin, eli lunta ei tahtonut tulla sitten millään. Osaksi siitä johtuen motivaatiokin oli välillä alamaissa. Treeneissä ei oikein muutenkaan kulkenut, joten lähtökohdat huomioon ottaen ei ollut mikään ihme, että tammikuun puolivälin SM-kisoissa suksi ei liikkunut 41. sijaa paremmin. Pikkuhiljaa talvi kuitenkin tuli ja sitä myöten harjoittelun laatua sai nostettua oikealle, tai ainakin paremmalle, tasolle. Keskitalven kisat kulkivatkin ihan mukavasti ja parin viikon vapaan täsmäharjoittelulla luistelukin nousi sille tasolle, että olin Rukan SM-karkeloissa 10 km kisassa sijalla 20. Pertsaa en ollut juurikaan hiihtänyt ennen Rukan kisoja, joten 50 km (p) kisasta muodostui kunnon yllätys kun hiihdin peräti 14:ksi. Se oli muuten minun ensimmäinen palkintosijoitus aikuisten SM-kisoissa. Pariviestissä oli taas huonoa tuuria, päästiin Villen kanssa helposti finaaliin, mutta Villen pahojen selkäkipujen vuoksi se jäi hiihtämättä. Kauden mittaan olin jo melko vakavasti ajatellut kilpahiihtourani lopettamistakin, mutta hyvät kilpailusuoritukset saivat mielen muuttumaan, kyllähän tässä vielä ainakin vuosi on tehtävä kiusaa paremmilleen!
Kauden 2008-09 ensimmäinen tosikoitos oli Jämin SM-kisat Tammikuun alkupuolella. Niihin valmistautuminen ei mennyt alkuunkaan putkeen kaikenmaailman vaivojen vuoksi. Etukäteen talven parhaan matkan eli 15 km (p) tulos oli silti raju pettymys: sijoitus oli 61. Onneksi sain illan aikana itseni kasattua ja startattua seuraavan päivän pursuitiin (15 km (p) + 15 km (v)). Se kulki kuin ihmeen kaupalla oikein mukavasti, sijoitus maalissa oli 26. Talven keskelle mahtui vielä yksi sairasjakso ennen toisia SM-kisoja, jotka hiihdettiin Kontiolahdella maaliskuun lopussa. Siellä hiidettiin Villen kanssa pariviesti pertsalla ja nyt päästiin sentään finaaliin ja pystyttiin se jopa hiihtämään. Sen verran taidetaan olla jo vanhoja ja hitaita, että 18. sijaa parempaan ei tällä kertaa pystytty. Viimeisenä oli ohjelmassa taas kunikuusmatka 50 km, tällä kertaa vapaalla mutta kuitenkin väliaikalähdöllä. Ihan edellisvuoden suoritusta en pystynyt nyt toistamaan, tein kuitenkin ehjän hiihdon. Ero kärkeenkin oli selvästi alle 10 minuuttia, mutta tässä kisassa se riitti vain 41. sijaan. Muutenkin kausi noudatti SM-kisojen viitoittamaa tietä, eli ihan kelpo suorituksia mutta ei ihan edeltävän vuoden tasolla. Voittokin jäi tänä vuonna saavuttamatta:( Se ei ole kuitenkaan turhaa puhetta, kun onnistunut urheilija kertoo hyvään tulokseen kuuluneen mm. sairasteluista vapaa harjoituskausi. Samat lait pätevät niin kansainvälisellä kuin kansallisellakin tasolla, joten kenties syksyn ja talven pakkolevot söivät jonkin verran tuloskuntoa. Koitetaan pysyä terveempänä kohti ensi kautta mennessä, sekä tietysti treenata hyvällä asenteella!
