|
|
 |
|
PUMI ~ Unkarilainen paimenterrieri Yleisin unkarilainen paimenkoira Suomessa on pumi. Rodun ensimmäiset yksilöt tuotiin maahamme vuonna 1972. Pumia ei tunneta juurikaan Unkarin ulkopuolella lukuun ottamatta Suomea ja Ruotsia. Muutamia yksilöitä voidaan tavata Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä kourallinen USA:ssa. Ruotsinkin pumikanta on lähtöisin Suomesta. Nykyään pumin pentuja rekisteröidään maassamme vuosittain noin 100 kpl. Rotu on saanut alkunsa 1600 - 1700 -luvun Unkarissa, kun alkukantainen puli risteytettiin maahantuotujen saksalaisten ja ranskalaisten pystykorvaisten, terrierityyppisten koirien kanssa. Pumi-nimeä on käytetty jo 1800-luvun alussa koirista, jotka paimensivat lampaita Unkarissa. Varsinaisesti pumi on eriytetty pulista vasta 1900-luvun alkupuoliskolla ja rodun suunnitelmallinen jalostustyö alkoi 1920-luvun alussa. Ensimmäiset pumit esiteltiin koiranäyttelyssä v. 1923 ja samoihin aikoihin siitä tuli myös itsenäinen rotu. Pumin ensimmäinen rotumääritelmäluonnos tiedetään olevan jo vuodelta 1921, mutta FCI hyväksyi rodun vasta vuonna 1936. Latinan kielinen nimi pumille on: Canis familiaris ovilis villosus terrarius (ovilis = paimentava, villosus = karvainen ja terrarius = terrierityyppinen). Alun perin pumia on käytetty Unkarissa työkoirana lähinnä lampaiden paimennuksessa ja karjan kokoamisessa, mutta myös pihan vahtikoirana sekä rottien ja jyrsijöiden hävittäjänä.
|
Pumi kuuluu FCI:n luokituksessa lammas- ja karjakoiriin eli ryhmään 1. Pumi on keskikokoinen (38 - 47 cm), rakenteeltaan neliömäinen ja ulkonäöltään hieman terrierimäinen koira, jonka tupsumaiset ja eloisat korvat ovat rodun persoonallinen tunnusmerkki. Korvat ovat pystyt, V:n muotoiset ja noin kolmasosan kärjistään alaspäin taipuneet. Pää on kapea, pitkähkö ja otsapenger lähes huomaamaton. Häntä on korkealle kiinnittynyt ja kaartuu lantion yläpuolelle. Karvapeite muodostuu karkeahkosta päällyskarvasta sekä pehmeämmästä pohjavillasta, turkki on kiharaa, noin 4 - 7 cm pitkää ja huopaantumatonta. Väreinä ovat eri harmaan sävyt, musta, kellertävä ja valkoinen. Karvapeitteen tulee olla kauttaaltaan yksivärinen ja pigmentti on aina musta. Lähes karvaamaton turkki leikataan saksilla, mutta myös sormin nyppiminen on yleistymässä. Pumin liikunta on eloisaa ja innokasta, sen askel on lyhyttä, energistä sekä tasapainoista. Ryhti on itsevarma ja ylväs. Pumi on vilkas ja temperamenttinen paimen- ja vahtikoira, joka soveltuu erinomaisesti sekä harrastus- että seurakoiraksi. Se on älykäs ja helposti oppiva, mutta myös melko herkkähaukkuinen. Se reagoi mielellään äänekkäästi kaikkeen epätavalliseen ja saattaa olla aluksi hieman varautunut vieraita kohtaan. Pumille voidaan johdonmukaisella koulutuksella opettaa milloin se saa haukkua ja milloin ei. Oma perhe on pumille tärkeä ja hyvin rakas. Se on erittäin seurallinen, iloinen ja jopa huumorintajuinen kaveri, joka mielellään näyttää omaa osaamistaan ja nauttii uusien asioiden oppimisesta. Luonteenlaatunsa ja työhalukkuutensa takia pumi ei ole mikään sohvakoira vaan sille tulisi tarjota tekemistä esimerkiksi agilityssa, tottelevaisuuskoulutuksessa, palveluskoiralajeissa, mm. haussa ja jäljellä, paimennusharjoituksissa tai pelastuskoiratoiminnassa. Pumeja näkee nykyään näyttelykehissä, myöskään pumin sijoittuminen ryhmässä ei ole enää harvinainen näky. Pumi on pysyvästi lyönyt itsensä läpi meidän suomalaisten sydämiin. Kuten unkarilaiset sanovat: ”egyszer pumi, örökké pumi” eli kerran pumi, aina pumi! MUUTA TIETOA PUMEISTA |
|
|
