|
|
![]() |
|
|
DOLGOS KENNEL - lyhyesti
|
|
KUKA OLEN - MITÄ TEEN? Nimeni on Eija Puhakka ja asun pumieni kanssa Puttola-nimisessä maalaiskylässä, Jyväskylän lähellä. Kennelnimeni Dolgos on myönnetty vuonna 2001. Nimi on unkaria ja se tarkoittaa puuhakasta, mikä kuvastaa mielestäni hyvin itseäni, mutta myös harrastamaani rotua, pumia. Ensimmäinen Dolgos-pentue on syntynyt huhtikuussa 2001, jossa emänä oli kantanarttuni Napos Piskóta "Peggy" ja isänä Unkarintuonti Kaffogó Papzsák "Musti". Kotioloissa tapahtuvan pienimuotoisen kasvatustyöni tavoitteena on kasvattaa pumeja perheenjäseniksi koiraharrastuksesta kiinnostuneisiin koteihin, unohtamatta rotumääritelmän mukaista ulkonäköä, ja ennen kaikkea hyvää terveyttä ja luonnetta. Lisäksi haluan pitää kontakteja yllä kasvatteihini ja heidän omistajiinsa. Vuoden 2001 loppupuolella hankin Unkarista yhteistuontina urospennun, Szürkebarát Suhancin eli Eeron. Kesällä 2003 hankitun pumineitosen Ylenmäen Eripura "Bambu" jälkeen kesällä 2005 "kennelimme" saapui narttupentu Inflame's Elegy "Peppi". Syksyllä 2006 hain Unkarista narttupennun Csúnyatelepi Barka, joka jäi omaan laumaamme. Keväällä 2007 oli vuorossa uros, jolloin Inflame's From Yesterday "Urho" saapui rivistöömme. Valitettavasti Urhon elämä jäi liian lyhyeksi; menetimme Urhon syyskuussa 2007. Seuraava tulokkaamme on syyskuussa 2009 syntynyt oma kasvattini narttu Dolgos Felicita "Seela". Huhtikuussa 2010 saapui kotijoukkojamme vahvistamaan reipas Essi-tyttö unkarilaisesta Pilisi-Kócos-kennelistä. Varasin Essin jo keväällä 2004, mutta vei kuusi vuotta saada ihastuttavan Gubancin (Essin emo) pentu itselleni. Aivan vuoden 2010 lopussa tuli tilaisuus tarjota koti Vapulle (Pilisi-Kócos Fürge), joten toivotimme tietenkin tämän täpäkän tytön avosylin tervetulleeksi Suomeen. Koiraharrastukseni alkoi ensimmäisen koirani, Dellan, myötä 1980-luvun alussa. Della oli musta labradorinnoutaja, joka eli kunniakkaat 15 vuotta (1981 - 1996). Pumeista kiinnostuin jo 1980-luvulla, mutta varsinaisesti rotuun pääsin tutustumaan vasta 1990-luvun alussa. Ensimmäisen pumini, Napos Piskóta, hankin vuonna 1995. Eniten minua rodussa viehätti sen ulkoinen olemus, mutta myös luonteen temperamenttisuus ja iloisuus. Olen suorittanut Suomen Kennelliiton kehäsihteerikurssin sekä kasvattajan perus- ja jatkokurssin lisäksi jalostusneuvojan peruskurssin sekä useampia jalostusneuvojan jatkokursseja. Vuonna 2003 suoritin hyväksytysti läpi myös Suomen Palveluskoiraliitto ry:n järjestämän Koiranohjaajakurssin. Tällä hetkellä olen mm. jäsenenä Suomen Kennelliitossa, Unkarinpaimenkoirat ry:ssä, Pumit ry:ssä ja Napos Team'ssa. Lisäksi minut on hyväksytty SuKoKa:n eli Suomen Koirankasvattajat ry:n kannatusjäseneksi. Toimin kymmenisen vuotta aktiivisesti Napos Team'ssa (rahastonhoitajana, lehden päätoimittajana ja taittajana). Lisäksi ylläpidin napospumien kotisivuja (1998 - 2007). Olen toimittanut ja taittanut rotujärjestömme Unkarinpaimenkoirat ry:n Vuosikirjat 2002 - 2008 ja olen ollut myös vuosikirjan 2000 tekemisessä mukana. Lisäksi olen koonnut ja toimittanut pumien nykyisen jalostuksen tavoiteohjelman ja luonnollisesti toiminut myös em. järjestön jalostustoimikunnassa. |
Olen toimittanut myös UPK:n 30-vuotisjuhlahistoriikin, jonka teksti valmistui jo yhdistyksen juhlavuodeksi 2004. Em. teos löytyy nettijulkaisuina Unkarinpaimenkoirat ry:n kotisivuilta. Syksyllä 2003 aloitin UPK-lehden päätoimittajana, mutta luovuin ko. tehtävästä keväällä 2005. Varsinaisesti minun piti toimittaa vain yksi UPK-lehti, mutta yllättäen niitä kertyikin seitsemän. Olen toukokuussa 2006 perustetun Pumit ry:n perustajajäsen ja olen toiminut jäsenjulkaisun, PUMIT-lehden, päätoimittajana vuodesta 2006 alkaen. Ensimmäiset kaudet (2006 - 2007) tein myös em. julkaisun taiton. Olen osallistunut aktiivisesti myös Pumit ry:n hallitustyöskentelyyn (vuosina 2006 - 2007 ja 2009 - 2011, vaikka työsarkaa on ollut riittävästi yhdistyksen lehdessä ja kolmen ensimmäisen Pumi Show -tapahtuman (2008 - 2010) järjestelyissä. Pääasiassa olen "harrastanut" koirieni kanssa näyttelyitä, mutta olemme kokeilleet omaksi iloksemme myös agilityä, tokoa ja tokoagia. Paimentaminen ja rallytoko ovat myös kiinnostavia lajeja, mutta harrastusmahdollisuuksia ei näissä lajeissa ole vielä Keski-Suomessa tarjolla. Siviiliammatiltani olen metodologian asiantuntija; työskentelen suunnittelijana Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksessa. Kansainväliset arviointitutkimushankkeet (OECD:n PISA sekä monet IEA:n arviointitutkimukset) täyttävät työpäiväni. Koulutushistoriani on pitkä; valmistuin yo-laskentatoimen merkonomiksi -91, kuluttajaneuvojaksi -92 ja yhteiskuntatieteiden maisteriksi -97.
Terveisin Eija & pumpsukat |
|
|
