Älykoti mahdollisuutena
Näkökulmia älykodin käsitteeseen
Harjoitustyöraportti
CONNET
Tietoverkot oppivassa organisaatiossa
15.2.2002
Hyvönen, Pirkko, Lapin yliopisto
Järvinen, Katja, Jyväskylän yliopisto
Soukka, Asko, Jyväskylän yliopisto
Sisältö
1. Johdanto
Tuoreimpien mittausten mukaan yhdeksällä kymmenestä suomalaisesta on
kännykkä (MTV-uutiset 6.2.2002). Suomea tituleerataankin informaatioyhteiskunnan
mallimaaksi. Castells ja Himanen (2001) osoittavat kuitenkin, että Suomen
mallissa hyvinvointivaltio yhdessä teknologian kanssa muodostavat ainutlaatuisen
järjestelmän. Myös SITRA (1998) korostaa raporteissaan ihmiskeskeisyyttä ja
elämänlaatua.
Heinonen kysyy (2000, 32), mitä on "meaningful knowledge"? Myös
omasta ympäristöstämme puhuttaessa elämänlaatua kohottaa merkityksellisen tiedon
saanti ja ymmärtäminen. Ihmisen koti on niin lähellä asukasta kuin se vain voi
olla. Kuitenkaan kotia harvoin mielletään informaatioyhteiskuntaan kuuluvaksi
elementiksi. Mikä siis on kodin "meaningful knowledge", joka voisi
parantaa elämänlaatua?
Teknosysteemi, jota parhaillaan luodaan, vetää Wileniuksen (2000, 27) mukaan
vertoja ihmisen ruumiin toiminnalle. Tietoverkot, hermoratojen tavoin, vievät
impulsseja valonnopeudella paikasta toiseen. Toisaalta on otettava huomioon
kiihtyvä urbanisoituminen, joka pakottaa kiinnittämään huomiota rakennetun
ympäristön merkitykseen. Samalla kiihtyy kulutus, siten että vuoteen 2050
ennustetaan energiankulutuksen nykyisestään jopa kolminkertaistuvan.
Nämä tekijät: suomalaisten teknologiahenkisyys, elämänlaadun merkitys,
teknosysteemi, rakennetun ympäristön merkitys sekä ekologia ovat tämän raportin
kannalta oleellisia taustamerkityksiä älykotien suunnittelun kannalta.
Lähtökohtamme on, että älykoti on osa tieto- ja viestintäyhteiskunnan mukanaan
tuomia mahdollisuuksia.
On otettava huomioon myös tulevaisuus ja siinä korostuvat
tulevaisuudentutkimuksen mukaan ihmisten henkilökohtaiset arvopreferenssit.
Siksi teknologiaakin on kehitettävä inhimilliseen suuntaan ja arvoja
kunnioittavalla tavalla. Wilenius toteaa: "Kysymys on lopulta siitä kuinka
haluamme elää. Millaiseksi luomme oman ympäristömme ja millaisia esteettisiä ja
eettisiä arvoja kannatamme." (Wilenius 2000, 26 - 31.)
Tämän raportin tavoitteena on selvittää, mitä älykodilla oikeastaan
tarkoitetaan. Näkökulmamme on inhimillinen, siis elämänlaatua korostava.
Teknologia ei ole pääosassa, vaan pääosassa on asukas, talon käyttäjä. Pohdimme
älykodissa asumista eri näkökulmista, kriittisyyttä unohtamatta. Aikamme
ajattelun mukaan on kestävän kehityksen ja ekologisen rakentamisen vaihtoehdot
selvitettävä jo suunnitteluvaiheessa.
Tavoitteena on siis löytää tarpeellinen "meaningful knowledge",
mitä meidän on tärkeätä tietää älykodista; ja onko tietoa riittävästi
saatavilla. Jo pelkästään älykodin käsite on monimuotoisuudessaan vaikeasti
hahmotettava, niinpä tuommekin esiin useita määritelmiä älykodin
ominaisuuksista, jotta nähdään kuinka monella tavalla älykodin käsitteellä
operoidaan. Vaikka vierastamme "äly"-liitettä, käytämme sitä, koska
se näyttää vakinnuttaneen paikkansa myös kirjallisuudessa.
Tämä raportti kuuluu Connet-virtuaaliyliopiston tietoverkkojen hyödyntämistä
käsittelevään opintojaksoon. Aloitimme työskentelyn kokoamalla ensin MindMan-
ohjelmalla älykotia hahmottavan käsitekartan. GZigZag-rakenteena kartta saadaan
hahmotettua käsitekarttaa moniulotteisemmaksi. (Ks. liitteenä oleva
raportti)
Raportissamme olevat siniset ajatukset ovat omia pohdintojamme.
Tietokoneet voivat toistaiseksi olla ainoastaan keinotekoisesti älykkäitä.
Niin tietokoneiden kuin kodinkin "älykäs toiminta" onkin yleensä itse asiassa
suunnittelijoidensa älykkyyttä. Tietokoneohjelmat ovat vain joukko
yksiselitteisiä sääntöjä. Sääntöjen mukainen toiminta ei vaadi älyä, mutta
sääntöjen luonti vaatii.
2. Kodin älykkyys ilmenee teknologisena,
sosiaalisena ja käyttäjäkeskeisenä näkökulmana
Menneisyydessä tietokone oli kallis ja se sijoitettiin tietokonepöydälle,
mutta vähitellen alkoivat ihmiset kantaa tietokonetta mukanaan. Tietokone ei
tiedä, missä me olemme, mutta me elämme tietokoneen luomassa todellisuudessa. Se
oli siis menneisyyttä, ja tulevaisuudessa tietokone on olemassa kaikkialla; se
on kuin ilmaa, jota hengitämme. MIT Oxygen - projektin mukaan tulevaisuudessa:
"We will not need to type or click, nor to learn computer jargon.
Instead, we will communicate naturally, using speech, vision, and phrases that
describe our intent (e.g., "send this to Hari" or "get me a hardcopy quickly"),
leaving it to the computer to locate appropriate resources and carry out our
intent."
Oxygen lupaa auttaa ihmisiä tekemään vähemmällä enemmän, sekoittuen heidän
elämäänsä, täyttäen heidän tarpeensa ja ollen saatavilla luonnollisin
käyttöliittymin eli puheen ja katseen avulla ja lopulta vielä tehden helpoksi
kaikki ne tehtävät, mitä ihmiset haluavat tehdä. (MIT project Oxygen)
Oxygen lupaa paljon, mutta sen viesti on selvästikin se, että tietokone tulee
mukaan ihmisen arkielämän toimiin sekä kotona että kodin ulkopuolella. Sen
käyttö muuttuu staattisista ja manuaalisista hiiri- ja näppäimistö-komennoista
katseella ja puheella ohjailtaviksi komennoiksi. Lisäksi tietokoneen rooli
toimistolaitteesta laajenee merkittävästi ihmisen inhimilliseen elämänpiiriin.
Rakennuksen teknisten laitteiden ja järjestelmien käsitteeksi yleistyi 1990-
luvulla "talotekniikka"-käsite. "Älykäs rakennus" ja
"älytalo" jäivät silloin syrjään, vaikka eivät tarkoitakaan ihan samaa
"talotekniikan" kanssa. "Älykäs rakennus" on alunperin
lanseerattu kampanjaterminä, jolla on haluttu kertoa talon
käyttäjäystävällisyydestä: talo siis tehdään käyttäjää varten (Rahkamo 2001).
Kuka tai ketkä ovat talon käyttäjiä? Käyttäjät eivät ole samanlaisia eikä heillä
ole keskenään samanlaisia tarpeita. Eivät edes kaikkien 5-henkisten
lapsiperheiden tarpeet ole samanlaisia. Kaiken lisäksi talon jopa vuosikymmeniä
kestävän käytön aikana sen käyttäjät voivat vaihtua tai ainakin käyttäjien
tarpeet muuttua.
Siispä Rahkamon mukainen älykäs talo on sellainen, jota voidaan tarpeiden
muuttuessa myöhemmin korjata ja muunnella asukkaiden siitä liiemmin
häiriintymättä. Älykkääseen taloon liittyy myös tietotekniikan käyttö.
Oikeastaan juuri tietotekniikka on synnyttänyt ajatuksen rakennuksen
"aivoista" (Lehto 1996 a). Elleivät
suunnittelijat ole ajan tasalla tai pikemminkin tulevaan orientoituneita,
saattaa olla, että uuteen taloon tuodaan jo vanhentunutta tekniikkaa.
Muunneltavuuden ja tietotekniikan lisäksi Rahkamo yhdistää älytaloon
käytännöllisyyden ja tekniikan yhdistämisen vastapainona yliarvostetulle
julkisivuarkkitehtuurille. "High tech" ei ole käytännöllisyyden
edellytys, vaan edellytyksenä on terveen käytännön järjen käyttö. On siis
ratkaistava, miten ikkunat pestään tai koti pidetään siistinä ja esteettisenä,
miten lumet luodaan ja minne sadevesi valuu ja miten koti toimii eri
tilanteissa. Kodin logistiikka on tärkeä arjen käytännön toteuttamisessa. Lehto
korostaa oikeiden rakennusratkaisujen kokonaisuutta, jossa otetaan huomioon
ihmisten kasvavat tarpeet.
Mikä tekee kodista älykkään? Pelkästään tekniset laitteet eivät sitä
tee. Ruotsalaisen Santa Anna IT-Tutkimusinstituutin e-Home -projektin
(Electronic markets and public services) mukaan älykodissa täytyy olla
ainakin seuraavat toiminnot:
- Kodin informaatio- ja e-palveluiden intuitiiviset käyttöliittymät,
sisältäen audiovisuaaliset käyttöliittymät ja vuorovaikutuksen
multimodaalisuuden.
- Perheenjäsenten välisen sähköisen vuorovaikutuksen ja monimuotoisen
tiedon jakamisen erilaisten kiinteiden tai liikkuvien päätelaitteiden
avulla.
- Suunnittelu ja informaatiopalvelut (infotainment), sisältäen tiedon haun
ja suodattamisen.
- Osien luotettavuus, integrointi ja personalisointi.
Santa Annassa älykoti on siis e-koti; nimessä korostuu elektroniikan asema.
Kuitenkin heidän projektissaan korostuu ensisijaisesti ihmiskeskeinen näkökulma.
Ihminen on käyttäjä, asukas tai kuluttaja, joka käyttää hyödykseen
elektroniikkaa. e-Kauppa, kotipalvelut, e-media sekä julkaisutoiminta ja
julkisen sektorin palvelut tulevat e-kodin asukkaalle uudella tavalla.
(Hägglund 2001.)
E-Kodin systeemeissä ja palveluissa korostetaan kehitys-, tutkimus- ja
arviointipalveluja, jotka tarjoavat kaikkialla läsnä olevaa, luonnollista ja
monipuolista vuoropuhelua ja malleja, joiden on tarkoitus integroitua asukkaan
jokapäiväiseen toimintaan. Malleilla tarkoitetaan informaatiota,
kommunikaatiota, viihdettä, koulutusta ja ympäristön kontrollointia ja
tarkkailua. (Hägglund 2001.)
Lehto (1996b) luettelee lisää älytalon ominaisuuksia. Edellä mainittujen
tietotekniikan, muunneltavuuden ja käytännöllisyyden lisäksi rakenteiden
aktiivisuus, aika-, tila- ja energiajousto, rakenteiden ja toimintojen
integroitavuus, informatiivisuus, vuorovaikutteisuus, turvallisuus, viihtyvyys
ja palvelevuus, terveellisyys ja terapeuttisuus, taloudellisuus, tuottavuus sekä
perusratkaisujen tarkoituksenmukaisuus ovat talon älyominaisuuksia.
Tässä raportissa (Kuvio 1) luokitellaan älykodin ominaisuudet passiiviseen
osa-alueeseen, joka tarkoittaa talon rakenteen ja kaluston
älykästä sekä tarkoituksenmukaista suunnittelua; sekä
aktiivisekseen osa-alueeseen, eli teknologian ilmentymistä asukkaille siinä
muodossa kuin se on koneisiin ja laitteisiin ohjelmoitu.
Älykkyydellä tarkoitetaan kaikkia niitä aktiivisia ja passiivisia
ominaisuuksia, jotka
- ovat ihmiskeskeisiä,
- niiden käyttö on intuitiivista,
- tekevät asumisen entistä helpommaksi, turvallisemmaksi,
terveellisemmäksi, taloudellisemmaksi, viihtyisämmäksi ja terapeuttisemmaksi,
- mahdollistavat tarkoituksenmukaisia, joustavia ja muunneltavia tila- ja
aikaratkaisuja sekä
- mahdollistavat vuorovaikutteisen kommunikoinnin ja
tiedonkäsittelyn.
Rajanveto älykkään ja ei-älykkään toiminnan välille on vaikeata. Älykkäät
toiminnot eivät saa olla asukkaalle haitallisia; ne eivät saa
"vangita" asukasta, eli asukkaan pitää niin halutessaan pystyä asumaan
ilman älytoimintoja.
Tietokonepohjaista älyteknologiaa voitaisiinkin ajatella älykodin
"aktiivisena" älykkyytenä. Niidenkin toiminnan älykkyys riippuu kuitenkin niiden
ohjelmoinnin älykkyydestä.
Kuvio 1. Älykodin määrittelyn keskeiset osa-alueet
3. Älykodin informaatioteknologiasta
Olemme määritelleet älykodin aktiivisiksi älyominaisuuksiksi muun muassa
viihtyisyyden ja palvelevuuden, turvallisuuden, informatiivisuuden sekä
vuorovaikutteisuuden. Etenkin näiden aktiivisten älyominaisuuksien
toteuttamisessa on tietotekniikalla oleellinen rooli. Jotta huoneen valaistus
säätyisi huoneessa oleskelevien ihmisten ja heidän toimintojensa mukaan, ulko-
ovi varoittaisi päälle jäävästä liedestä tai pyykkikone ilmoittaisi punaisesta
vaatteesta valkopyykissä ja saunan voisi käskeä lämpenemään matkapuhelimella,
tarvitaan ihmisen ja mekaanisen koneen välille entistäkin enemmän koneen
toimintaa ihmisen tahdon mukaan ohjailevaa tietotekniikkaa.
Aktiivisten älyominaisuuksien perustuminen tietotekniikkaan ei kuitenkaan
tarkoita, että tietotekniset toteutukset itsessään olisivat älykkäitä -
älykkäitä ainakaan siinä mielessä, että osaisivat täysin itsenäisesti tehdä
kodissa asumisesta esimerkiksi entistä helpompaa, turvallisempaa,
terapeuttisempaa ja taloudellisempaa. Älykkäästi toimivilta vaikuttavat
ohjelmatkin toimivat yleensä deterministisesti (Turing, 1950) ennalta
ohjelmoitujen komentosarjojen mukaan. Havainnollisena esimerkkitarinana tästä on
niin sanottu kiinalainen huone (Searle, 1980):
"Kuvittelemme huoneen johon saamme käsittämättömiä kiinalaisia
kirjoitusmerkkejä. Onneksi meillä on ohjekirja joka kertoo mitä tehdä jokaiselle
kirjainmerkkiyhdistelmälle jonka eteemme saamme. Ohjekirja neuvoo piirtämään
yhtä käsittämättömiä kirjainmerkkejä ja antamaan niitä luukusta ulos. Ohjekirja
on pätevä: ne kirjoitusmerkit mitä annan ulos, ovatkin hyviä vastauksia
kysymyksiin jotka minulle on tietämättäni esitetty käsittämättömillä merkeillä.
Hoidin homman hyvin, ymmärtämättä yhtään mitä minä tein." (vapaasti suom.
Jukka Purma, 2001.)
Kiinalainen huone auttaa ymmärtämään, ettei tietokoneen älykkäältä vaikuttava
toiminta ole välttämättä suinkaan merkki laitteen, vaan sen sijaan sen
suunnittelijan ja ohjelmoijan älykkyydestä - siis kiinalaisessa huoneessa
ohjekirjan luojan älykkyydestä. Jo Alan Turing (Turing, 1950) kuitenkin myöntää,
että oppivat koneet voivat tuoda muutoksen toiminnan deterministisyyteen ja
tehdä koneestakin älykkään. Toistaiseksi ainakaan kuluttajille asti ei ole
kuitenkaan ehtinyt mitään mullistavaa - tekstinkäsittelyohjelmienkin
"älytoiminnot" saattavat yllättävyydellään enemmän ärsyttää kuin helpottaa
käyttöä.
Suurisanaisten kaikkivoipaa kotia kuvailevien visioiden rinnalla konkreettinen
älykotiteknologia on kuitenkin vähitellen kehittymässä. Kehityssuuntana
älyteknologiassa ovat ympäristöön integroidut eli upotetut laitteet, jotka
viestivät joko suoraan tai kodin keskitetyn hallintajärjestelmän kautta
keskenään. Toisin sanoen "tietokone" sellaisenaan erillisenä laitteena
vähitellen katoaa ja sulautuu huomaamattomaksi luonnolliseksi osaksi nykyistä ja
tulevaa kodintekniikkaa. Tällaista "parempaa" tulevaisuutta ovat povanneet
esimerkiksi Donald A. Norman (Norman, 1980) sekä TRON ja MIT:n Oxygen -
projektit.
3.1 Älykotiaiheisia kirjainyhdistelmiä
Japanilainen TRON (The Real-time Operating System Nucleus) -älypientalo
esiteltiin vuonna 1989. TRON on Tokion yliopiston professorin Ken Sakamuran
vetämä projekti, jonka tavoitteena on kehittää tietokoneista "läpinäkyviä
työkaluja" kodin jokapäiväisiin käyttötarpeisiin. Toisin sanoen TRON tutkii
tietokoneen upottamista eli sulauttamista kodinkoneisiin luoden älykodinkoneita
- älykotimme aktiivisten älyominaisuuksien peruskomponentteja.
TRON:n kaltaisia ajatuksia löytyy myös Oxygen projektista (MIT project Oxygen)
ja Donald Normanin kirjasta The Invisible Computer (Norman, 1998), jossa Norman
ehdottaa tietokoneiden monimutkaisuuden ratkaisuksi yksittäisiin tehtäviin
erikoistuneita informaatiotyökaluja. Läpi kirjan Norman kuitenkin joutui
myöntämään, että vaikeakäyttöisyydessäänkin nykyinen tietokone mahdollistaa
ennustamattoman monipuolisen eri sovellusohjelmien luovan yhteiskäytön. Ilman
yhteistä viestintä- ja tiedonjakotapaa helppokäyttöisetkin yksittäisiin
tehtäviin suunnitellut informaatiotyökalut eivät siis riitä korvaamaan nykyistä
monimutkaista erillistä tietokonetta (Norman, 1998).
"Ihmisellä aivot ovat hermojen välityksellä yhteydessä kaikkialle kehoon,
joten taloakaan ei kutsuta älykkääksi erillisen elektronisen järjestelmän
asennuksen jälkeen. Taloon tarvittiin yhtenäinen tietoverkko."(Lehto, 1996)
Yksi ratkaisu erillisten älykomponenttien yhdistämiseksi on LON (Local
Operating Network). Kirjainyhdistelmän takana on ajatus kodinkoneiden ja muun
kodintekniikan muodostamasta yleensä talon sisäisestä paikallisesta
tietoverkosta. LON -verkossa siis kodinkoneet ja muu älykodintekniikka viestivät
keskenään esimerkiksi muusta tietotekniikasta tutun parikaapeliverkon
välityksellä. Vanhoissa talorakenteissa myös sähköverkon käyttäminen hitaaseen,
mutta todennäköisesti useille älytoiminnoille riittävän nopeaan tiedonsiirtoon
(Pääkkönen, 1999), voi tulevaisuudessa olla mahdollista.
Yleispätevistä perusajatuksistaan huolimatta itse LON on tarkkaan ottaen
kuitenkin vain yksittäinen amerikkalaisen Echelon -yhtymän vuonna 1990
julkistama "yleiskäyttöinen väyläratkaisu hajautettuun älykkyyteen perustuviin
ohjausjärjestelmiin" - käytännössä kuitenkin lähinnä toimistorakennuksiin. LON:n
ideologia painottaakin juuri yksittäisten laitteiden älykkyyttä ja niiden
keskinäistä viestintää ilman välttämätöntä tarvetta keskitettyyn
hallintajärjestelmään. LON ei kuitenkaan ole ainoa lajiaan, eivätkä kaksi eri
tahoilta hankittua älykomponenttia siksi välttämättä tue sitä ja siten toimi
loogisesti yhdessä eivätkä edes välttämättä fyysisesti samassa verkossa.
Ratkaisuksi keskenään epäyhtenäisiin erillisinä toimiviin älykodin
älykomponentteihin on kehitteillä esimerkiksi 15 eri aloja edustavan yrityksen
yhteinen standardointiprojekti COBA (Connected Open Building Automation). COBA:n
tavoitteena on luoda avoin ohjelmistoarkkitehtuuri älykodin (tai yleisemmin
rakennuksen) käyttöjärjestelmäksi. Toisin sanoen COBA:sta tulisi siis rajapinta,
jonka kautta älykodintekniikkaa voidaan hallita keskitetysti riippumatta
yksittäisten älykomponenttien tai niiden muodostamien aliverkkojen tekniikasta.
Valmistuessaan COBA mahdollistaisi siis koko kodin älytekniikan hallinnan
yhden hallintajärjestelmän kautta esimerkiksi Internetistä tai jollain
kannettavalla viestintälaitteella. Ylipäätään älykodin kytkeminen Internetiin
yhden keskitetyn COBA -solmun kautta on helpompaa ja turvallisempaa (vain yksi
ylläpidettävä palomuuri) kuin mahdollisesti useiden eri valmistajien
älytekniikkaverkkojen. Yksi hallintajärjestelmä vaatii asukkaaltakin
luonnollisesti vain yhden järjestelmän käyttämisen opettelun. Älykodin omistaja
ei myöskään olisi enää riippuvainen rakennusvaiheen älykomponenttiratkaisuistaan
vaan komponenttien vapaan poistamisen ja lisäämisen pitäisi olla COBA:n
alaisuudessa mahdollista.
3.2 Esimerkkejä älykodintekniikan
nykyisestä tarjonnasta
Pari älykotiin liitettävää perustoimintoa ovat valaistukseen ja sähkönjakeluun
liittyvä automatisointi ja niille ohjelmoitava "älykäs toiminta". Älyvalo on
yksi nämä toiminnot yhdistävä järjestelmä. Älyvalo-järjestelmän näkyvä osa ovat
niin sanotut reitti- ja poissaolokytkimet eli valaistukseen ja sähkönjakeluun
ohjelmoidusti vaikuttavat painikkeet. Valmistajalta Älyvalo-järjestelmään on
kuitenkin fyysisten painikkeiden lisäksi saatavilla GSM-päätelaiteohjaus.
Reittikytkimiin voidaan ohjelmoida esimerkiksi useampien valaisimien
sytyttäminen ja sammuttaminen kerralla - esimerkiksi työvalaistus ruoanlaittoon
ja tunnelmallisempi valaistus sen syöntiin. Poissaolokytkimiä voidaan nimensä
mukaisesti ohjelmoida saattamaan valitut valaisimet ja pistorasiat haluttuun
tilaan - esimerkiksi sammuttamaan virta keittiön ja kodinhoitohuoneen
sähkölaitteista talosta poistuttaessa. Kovin ideaalinen älykomponentti Älyvalo-
järjestelmä ei kuitenkaan ole, sillä se toimii itsenäisenä ja siten täysin
irrallisena älyverkkona älykodin muusta mahdollisesta älyteknologiasta.
Sonera Living on suomalaisen teleoperaattorin yritys yhdistää teleoperaattorin
palvelut ja älykotivisio. Suurehkoista visioista huolimatta sen nykyinen
palveluntarjonta pudottaa niin sanotusti maan pinnalle, sillä toistaiseksi se on
rajoittunut lähinnä laajakaistaisten Internet-yhteyksien - toisin sanoen yhden
yksittäisen pienen älykoti-infrastruktuurin osan - tarjoamiseen taloyhtiöille.
Tulevaisuudessa on kuitenkin luvattu tulevan älykotitekniikan kanssa toimivia
lisäarvoisempia kiinteällä tai liikkuvalla puhelin- tai Internet-yhteydellä
toimivia palveluita: turvapalveluita, automaatiopalveluita, viestintäpalveluita,
viihdepalveluita, hyvinvointipalveluita ja talouspalveluita. Toistaiseksi on
kuitenkin osittain epäselvää, mitä nämä hienot mainossanat tulevat mahdollisesti
joskus toteutuessaan todella pitämään sisällään. Soneran toimitusjohtaja lupaa
kotien tulevan osaksi tietoyhteiskuntaa ja ennustaa kuluttajien käyttäytymisen
muuttuvan. Ennusteiden toteutuminen tulee riippumaan kuluttajista, kuten
seuraavassa sitaatissa kerrotaan.
"Sonera Living Oy:n toimitusjohtajan Tom Sandvikin mukaan vuosina
2005-2007 laajakaistaiset tietoliikenneyhteydet ovat olennainen osa asuintaloja.
Ns. aina päällä -yhteys muuttaa kuluttajien käyttäytymistä verkossa ja liittää
kodit tietoyhteiskuntaan. Vuonna 2005 jopa 30 % kotitalouksista lienee
laajakaistayhteyksien päällä ja puolet internetin käyttäjistä käyttää
laajakaistaa. Älykkäiden ratkaisujen yleistyminen kodeissa riippuu kuitenkin mm.
ihmisten osaamisesta, omaksumiskyvystä ja -halusta sekä
käyttökustannuksista." (Rakennuslehti, 22 marras 2001, s. 10)
3.3 Älykotiteknologiaan liittyviä
ongelmia ja uhkia
Kodin ehkä kriittistenkin toimintojen siirtäminen ainakin välillisesti kalliin
sähkökäyttöisen tietokonepohjaisen teknologian hallintaan ei arvattavasti ole
täysin riskitöntä. Älykodin korkeaan teknologiaan liittyy niin toiminnallisia,
taloudellisia kuin eettisiäkin riskejä. Onneksi suureen osaan niistä voidaan
varautua hyvällä etukäteissuunnittelulla ja varotekniikkaan investoimalla.
Joskin jälkimmäinen voi lisätä kohtuuttomasti älykodin
rakentamiskustannuksia.
Tietokoneiden kaltainen korkea teknologia on varsin rikkoutumisherkkää niin
fyysiselle voimankäytölle kuin myös voimakkaille verkkovirran jännitepiikeille.
Esimerkiksi television kauko-ohjain ja matkapuhelin ovat nykyisin jokapäiväistä
käyttöelektroniikkaa, jotka jokapäiväisessä käytössään kokevat lukuisia iskuja
ja putoamisia, eikä varsinkaan jälkimmäinen kestä niitä kovin hyvin. Etenkin
haja-asutusalueilla ukonilmojen salamoiden aiheuttamat jännitepiikit rikkovat
kesäisin muun muassa verkkoon kytkettyjä lankapuhelimia, televisioita, videoita
(esim. Honkanen, 2001) ja pesukoneita. Unohtaa ei pidä myöskään teknologian
luontaista kulumista vanhetessaan ja tietokonesovelluksille tyypillisten
ohjelmointivirheiden aiheuttamia riskejä.
Älykodissa talon kriittisimpien toimintojen olisikin toivottavaa toimia myös
sähkökatkojen aikana. Tietenkin myös varavoiman, kuten akkujen,
sähkögeneraattorin tai paikallinen sähköntuotannon (tuuli- tai aurinkovoima)
käyttö on mahdollista, mutta todennäköisesti ainakin yksityiselle ihmiselle
toistaiseksi liian kallista.
Kotitietokoneteknologia käy esimerkistä informaatioteknologian nopeasta
kehityksestä, jonka vuoksi tänään uutena ostettu kone on jo huomenna vanha.
Muutama vuotta vanhaan kotitietokoneeseen ei enää välttämättä ole saatavilla
varaosia kuin käytettyinä, eivätkä uuden komponentit enää toimi vanhassa
koneessa. Lieneekin selvää, että käyttöiältään kymmenien vuosien asuintalossa
uhka talon ylläpitotoimintoja hallitsevan teknologian vanhenemisesta on jo
varhaisessa suunnitteluvaiheessa huomioitava riski.
Koska vaikuttaa todennäköiseltä, että jossain vaiheessa joudutaan älykodin
teknologiaa uusimaan, korjaamaan tai korvaamaan rikkoutunut toimivalla, tulisi
huolto-operaatioiden onnistua suhteellisen pienellä vaivalla ja lisäkuluilla.
Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi ilman seinien, katon tai lattian
purkamista :) Suositeltavaa olisikin jo älykodin rakennusvaiheessa tehdä
asianmukaiset tilat myös kodin hallintateknologialla. Laitteiden tarpeiden
(esim. jäähdytys) ja asukkaiden tarpeiden (esim. äänieristys) lisäksi
"konehuoneen" suunnittelussa tulisi ottaa huomioon myös huoltajan tarpeet (esim.
työskentelyergonomia) - onhan se huoltajalle kuitenkin varsinainen työhuone
(Lehto, 2002). Kaiken teknologian, kuten tietoverkkokaapeloinnin, asentaminen
kovin helposti vaihdettavaksi voi kuitenkin olla käytännössä mieletöntä. Tällöin
riskiä voidaan jonkin verran pienentää sijoittamalla jo rakennusvaiheessa vähän
enemmän rahaa käyttöiältään keskivertoa pidempään teknologiaan. Voidaan
esimerkiksi käyttää nykyistä tarvetta huomattavasti nopeampaan tiedonsiirtoon
kykenevää tietoverkkokaapelia, joka toimii niin nykyisiin tarpeisiin riittävien
kuin ehkä joskus tuleviinkin tarpeisiin riittävän nopeuksisten päätelaitteiden
kanssa (Hakola, 1998).
Koska vielä toistaiseksi älykomponenttien rintama on varsin värikästä, voi
keskenään erillään toimivat älykomponenttiverkot lisätä niiden hallintaan
tarvittavaa työtä, ja hallintalaitteistojen käytön opetteluun kuluvaa aikaa.
Pienenä taloudellisena lisäkuluna voidaan myös ajatella lisääntyvän
sähkökäyttöisen teknologian lisä talon sähkönkulutukseen.
Science fiction -elokuvat ovat jo vuosia luoneet kauhukuvia ajattelevista
tietokoneista, jotka lopulta kääntyvät luojaansa vastaan. Joidenkin nykyisten
kotitietokoneohjelmien käyttäjän taustalla toimivat "älykkäät" toiminnot ovat
omiaan siirtämään ennakkoluuloja myös älykodin älyominaisuuksia kohtaan. Kukaan
tuskin haluaa oman kotinsa valvovan käyttäytymistään Orwellin 1984:n maailman
tavoin. Aktiivisten älytoimintojen tulisikin olla riittävän hienovaraisia:
paradoksaalisesti sekä näkymättömiä (poissa tieltä) että näkyviä, ettei
asukkaille tulisi tunnetta heidän selkänsä takana toimivasta talosta.
Esimerkiksi MIT:n Oxygen -projektin suosittelema puheohjaus (MIT project Oxygen)
toisi "seinille korvat", mikä voi tuntua asukkaista epämiellyttävältä (Hakola,
1998). Mikäli älykodista on yhteys Internetiin, pitää huolehtia myös
tietoturvasta, etteivät talon ulkopuoliset pääse kuuntelemaan tai sabotoimaan
talon toimintoja.
4. Esimerkkejä älykotikohteista
4.1 MATVE-hanke - Maaseudun tietoverkkohanke
Vaalan entinen pankki, on yksi MATVE-hankkeeseen kuuluvista taloista.
Hankkeen tavoitteena on säilyttää haja-asutusalueet asuttuina ja siten kehittää
maaseudulle etä- ja joustotyöhön soveltuvia asuntoja hyödyntämällä olemassa
olevia rakennuksia. MATVE-kylien älykodit rakennetaan "avaimet käteen"
-periaatteella. Taloja voi ostaa tai vuokrata.
Telecom Finlandin vastuulla ovat talon sisäisten ja ulkoisten verkkojen ja
yhteyksien luominen sekä asukkaiden neuvontapalvelu. Kainuun Sähkö testaa
sähköjen luotettavuutta ja pyrkii estämään sähkökatkosten ja häiriöpiikkien
aiheuttamia ongelmia. Kajaanin ammatillinen aikuiskoulutuskeskus suorittaa
rakennusten kuntokartoituksen, lämpömittaukset, laatii korjaussuunnitelmat,
laskee kustannukset, rakentaa tietoverkot ja testaa ohjelmistot. Oppilaitos
huolehtii pienistä korjaustöistä sekä ympäristönhoitotöistä. MATVE-hankkeen
tehtävänä on kokonaiskoordinointi. Hanke on osa eurooppalaista Paideia-
hankekokonaisuutta. (
http://www.kake.oulu.fi/proj/matve/index.htm)
Ensimmäinen älytalo, nimeltään TRON rakennettiin Japanissa vuonna 1998.
Suomessa on meneillään useita älytalohankkeita, sekä yksityisille ihmisille että
julkisiin tarkoituksiin. MATVE:n mielekkyyttä (älykkyyttä?) lisää sen
sosiaalinen sekä alue- ja työllisyyspoliittinen tarkoitus.
Sosiaalisella tarpeella perustellaan myös ikääntyville rakennettavien
älykotien rakentamista. Holmstedin www-sivuilla väitetään älykotiteknologian
sekä tieto- ja viestintätekniikan osittain ratkaisevan vanhushuollon kasvavia
ongelmia (
http://www.raol.fi/sahko/sv-oppil/holmstedt/index.htm).
Mitä näillä kasvavilla ongelmilla tarkoitetaan?
Ovatko uudet vanhukset jotenkin hankalampia kuin entiset?
Väestöennusteen mukaan tulee myös Suomen väestörakenne muuttumaan. Vuonna
2009 on yli 65-vuotiaita enemmän kuin alle 15-vuotiaita (mm. Tilastokeskus:
Manderbacka 2001, 25 - 25). Ellei ole hoitohenkilökuntaa, pyritään osa hoidosta
siirtämään teknologian harteille. On mahdollista, että vaikka olisikin
henkilökuntaa, osa heidän töistään siirtyy joka tapauksessa teknologian
hoidettavaksi. Eläkepommi on KEVA:n toimitusjohtajan mukaan "selvästi
dramatisoitu ilmaus" (Ylisipola 2000).
Esteettömän asumisen tekniikka, jota on käytetty hyväksi mm. Joensuussa ja
Kontiolahdella, parantaa todennäköisesti asukkaiden arjen elämää, mutta ei
kuitenkaan korvaa ihmiskontakteja.
4.2 Yksittäisiä älykoteja
Yksityiskäyttöön rakennettuja kokonaisvaltaisia älytaloja on vielä
toistaiseksi vähän, mikä ehkä omalta osaltaan kertoo jotain älykotikonseptin
nuoruudesta. Samaa voi päätellä myös siitä, että sekä Suomen että maailman ehkä
kuuluisimmat älykodit kulkevat miespuolisten teknologiajohtajien nimien alla:
Suomessa kuuluisan älykodin on rakentanut Risto Linturi ja maailmalla Bill
Gates.
Yhteisenä teknologisena ratkaisuna sekä Linturin että Gatesin taloissa on
Microsoftin Windows NT talon sisäisen tietoverkon palvelinratkaisuksi (Sokala,
1998; Kelhä 1998). Sen jälkeen Microsoftin perustajan Bill Gatesin talo - tai
oikeammin kartano - onkin kaikessa suurisuuntaisempi. Gatesin talossa
tietotekniikka on näkyvästi edustettuna muun muassa ympäri taloa olevilla
sisustuksellisilla (vaihtuvia piirroksia ja maalauksia) videoruuduilla, jotka
toki toimivat myös esimerkiksi televisionäyttöinä (Sokala, 1998). Linturin
taloon Gatesin talosta on otettu mallia kuulemma lähinnä "sähköpostilaatikon"
sulauttamisella keittiöön (Kelhä, 1998).
Linturin talossa on ehkä aikanaan ainutlaatuisesti sovellettu
toimistorakentamiseen suunniteltua LON -tekniikkaa. Talon huoneisiin on
sijoitettu erilaisia antureita mittaamaan huoneen käyttöä (läsnäoloa) ja
lämpötilaa. LON -verkossa olevien antureiden tiedot kerätään yhteen ja niitä
sovelletaan muun muassa lämpötilan, ilmastoinnin ja valaistuksen säätämiseen,
minkä lisäksi läsnäoloanturit voivat toimia myös
murtohälyttiminä. Myös veden ja sähkönkulutusta seurataan (Sokala, 1998). MIT:n
Oxygen -projektin "luonnollisten käyttöliittymien" visiosta poiketen Linturin
taloon ei lasten toivomuksesta haluttu ääniohjausta, jottei "seinillä olisi
korvia" (Hakola, 1998).
Myös Gatesin talossa teknologiaa käytetään apuna huonekohtaisesti
asumisolosuhteiden säätämiseen. Ilmastoinnin ja valaistuksen lisäksi
huoneissa olevista ohjauspaneeleista voidaan yllättäen säätää myös esimerkiksi
sopivaa taustamusiikkia. Käsin säätäminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä:
Jokaisella talon asukkaalla ja vieraalla on erityinen elektroninen rintaneula.
Sen avulla talon järjestelmä tietää, kuka on missäkin ja asettaa tämän tiedon
mukaan kyseisten huoneiden "asetukset" huoneissa olijoiden mieltymysten
mukaiseksi. (Robert, 2002.) Tarina ei kuitenkaan kerro, miten talojärjestelmä
esimerkiksi sopeuttaa useampien asukkaiden radikaalisti erilaiset musiikki- ja
taidekäsitykset näiden astuessa yhtä aikaa samaan huoneeseen.
"Hyvä sovellus voisi olla myös se, että kun minä tulen kotiin,
hevimusiikki säädettäisiin automaattisesti pienemmälle, Ailisto nauraa"
(Oulu-lehti 14.2.2002). Entä kun koko perhe tulee yhtä aikaa kotiin ja jokaisen
henkilökohtaiseksi personoimat musiikkilaitteet ja televisiokanavat alkavat
toimia? Eleellä toimivat videot - kenen eleitä ne tottelevat parhaiten?
Olisihan se kivaa, ettei enää tarvitsisi kaivaa kaukosäädintä sohvatyynyjen
alta, mutta vaikuttaa siltä, että tutkimusta tarvitaan vielä runsaasti.
5. Elämä älykodissa
5.1 Arkielämä
SITRA:n raportti Sähköistyvä arki, (Hyvönen, 1998) kuvaa ja rakentaa
tietoyhteiskunnan kansalaisen arjen elämää. Raportissa peilataan
tietotekniikan mukanaan tuomia moniulotteisia vaikutuksia ihmisten arkeen. Se
tarkastelee myös sähköisen kaupankäynnin ja asioinnin ennakoitavissa olevia
suuntauksia. Raportin ajankohtaisuutta kuvaa se, että tietoverkon
kuluttajapalvelut sekä niiden kysyntä ovat laajalti kasvamassa. Arkipäivän
palveluissa merkitystä on raportin mukaan digitaalisessa muodossa
toimitettavilla tuotteilla ja palveluilla sekä päivittäistavaroilla, esimerkiksi
elintarvikkeilla, kirjoilla ja cd-levyillä. Arkeen kuuluvat pankkipalvelut,
kirjastopalvelut tai vaikka lomamatkan hankinta, jotka siirtyvät yhä
laajenevassa määrin sähköisesti hoidettaviksi.
Jotta älykoti saataisiin palvelemaan arjen elämää, on kustannusten oltava
kohtuullisia. Älykoti ei välttämättä ole luksusta, vaan se on laatua. Siksi
TTKK:n eKoti -hanke lähtee liikkeelle tavallisen ihmisen tarpeista. Arjessa
valmistetaan ruokaa, pestään likaisia vaatteita ja siivotaan. Kodinkone ei jää
päälle eikä puuro kiehu liedelle, mutta valitettavasti siivousrobottia, josta
olisi todellista hyötyä, ei ole vielä keksitty. Automatisoitu koti ei tee
asukkaan puolesta, vaan tarkoitus on aktivoida asukas. (Nummelin 2002.)
Arjen kotityöt ovat edelleen naisen vastuulla, vaikkakin lähentymistä on
hieman tapahtunut. Vaikuttaa siltä, että älykodissa nainen aktivoituu
entisestään. Voidaan kriittisesti kysyä, helpottuuko naisen arki yhtään siitä,
kun hän saa huomautuksen täydestä roskapussista (kuten Jukka Vanhala kertoo),
likaisesta wc-altaasta tai hajoamassa olevasta biopussista? Samat työt hänen on
edelleenkin tehtävä. Tasa-arvon kannalta älykodin on siirrettävä kotitöitä
naiselta miehelle tai tämän ollessa, esimerkiksi työmatkalla, älykkäälle
robotille. Pahimmassa skenaariossa, talon naisesta tulee älykodin huomautuksista
ja komennoista hiki päässä hommasta toiseen säntäilevä robotti.
Arjen helppous? "Esimerkiksi kiireisen ihmisen arki helpottuu
huomattavasti, kun tietokone ennakoi, että Yucca-palmu tarvitsisi elämän
eliksiiriä, vettä. Tai tulet märästä lumisateesta kotiin, heität takin naulaan,
ja siinä samassa silmänräpäyksessä vaatenaulakossa käynnistyy kuivaus, koska
sinne tuli märkä vaate. Helppoa." (Jukka Vanhala) Naulakossa kuivuvat
myös siellä olevat kuivat päällystakit, eivätkä ne tykkää siitä.
Onkin mietittävä, mitä ja miten arjen toimintoja on pyrittävä helpottamaan,
ainakin kotitöiden osalta. Arkeen kuuluu kotitöiden lisäksi mm. turvallisuus tai
ilmastointi, joilla on merkitystä arjen viihtyvyyteen.
Mikä on sopiva hallintalaite arjen elämässä? Silmien ja suun avulla
ohjailusta ei ole vielä kokemuksia, mutta tietokoneista ja kännykoistä on.
SITRA:n kyselyn mukaan reilu kolmannes (34,88%) SITRA:n Kärkiverkostoon
rekisteröityneistä on valmis käyttämään kännykkää. Kyselyn tulosta ei voi
yleistää koko väestöön.
5.2 Älykoti - ideaalikoti?
Älykodista puhuttaessa on otettava huomioon, että se sisältää kaksi
komponenttia: älyn ja kodin käsitteet. Älykkyyttä ja teknologiaa on käsitelty jo
aiemmin, joten seuraavassa paneudutaan enemmän käsitteeseen koti, joka jo
sinällään herättää monenlaisia ajatuksia ja mielikuvia. Puuttumatta kaavoituksen
ja talosuunnittelun historiaan sen enempää, voidaan silti todeta, että talojen
rakentaminen liittyy aina laajempiin kokonaisuuksiin yhteiskunnassa. Muutokset
siinä, mitä ihmiset pitävät ideaalikotina, eivät niinkään johdu tekniikan ja
teknologian kehittymisestä, vaan enemmänkin muuttuvista sosiaalisista suhteista
esimerkiksi miesten ja naisten, tai vanhempien ja lasten välillä. Talojen
suunnittelun muutos vastaa myös muuttuviin kaupunkielämän muotoihin,
työllisyyteen, vaatimuksiin suhteessa vapaa-aikaan ja yksityisyyteen,
vastuullisuuteen, turvallisuuteen ja sosiaaliseen statukseen (Chapman &
Hockey, 1999, 4).
Ideaalikodin mielikuvaan on 1800-luvulta, kaupungistumisesta ja
teollistumisesta lähtien liitetty ennen kaikkea mahdollisuus vetäytyä julkisesta
yksityisyyteen, hiljentyä, harjoittaa omia yksityisiä toimiaan neljän seinän
sisällä muiden katseilta piilossa. Käytännössä ei ole kuitenkaan mahdollista
erottaa tällä tavalla täysin yksityistä ja koskematonta tilaa, jonne
ulkopuoliset eivät jollain lailla tunkeutuisi. Pelkästään jo naapurin vierailu
rikkoo tämän myytin täydellisestä yksityisyydestä, puhumattakaan kodin tai sen
tekniikan huoltajista. Mitä enemmän sähköllä toimivia laitteita, sitä
todennäköisemmin niiden pienenkin vian korjaamiseen tarvitaan ulkopuolisen apua.
Älykodista puhuttaessa nousee yksityisyyden vaatimus entistä enemmän
puheeksi. Älykotiin liitetään usein käsite "on-line", joka tarkoittaa
käytännössä jatkuvasti verkossa olemista. Verkko taas käsitteenä yhdistetään
johonkin kodin ulkopuoliseen, joka samalla tuo tämän ulkopuolisen kotimme
seinien sisäpuolelle. Samoin älykäs ja itseään valvova tekniikka voi sisältää
epämiellyttävän mielikuvan siitä, että myös talossa asuvat ihmiset ovat
valvonnan alla. Voidaan nimittää hienosti talon ja ihmisen väliseksi
vuoropuheluksi sitä, että esimerkiksi valot syttyvät ja sammuvat asukkaiden
liikkumisen mukaan, mutta samalla se voi myös herättää epämiellyttävän värinän
asukkaassa, joka on tottunut itse napin painalluksella kontrolloimaan kyseisiä
asioita. Liian älykkäät ja asukkaiden tekemisiä ja ajatuksia ennustavat
toiminnot saattavat siis pikemminkin rasittaa kuin helpottaa elämää.
5.3 Kodin ja teknologian
suhde
Furlong (1994, 171 - 183) on tutkinut kodin ja
teknologian suhdetta. Hän määrittelee neljä teemaa, joiden kautta asiaa voidaan
lähestyä:
1. Uuden teknologian markkinointi - kotoistaminen
Uuden teknologian "kotoistamisessa" on tärkeää tehdä siitä
"turvallista" koteihin. Tämä tapahtuu vaikkapa pukemalla uusi laite jo
valmiiksi tuttuun kaapuun (esim. alkuaikojen televisiota markkinoitiin
arvokkaana huonekaluna). Markkinoinnissa kodin mielikuva on tärkeä, mutta
myöhemmin saattaa käydä niin, että teknologian avulla paetaan tätä kotoista
tylsyyttä.
2. Koti etnografisen tutkimuksen paikkana: valtapisteenä
Koti on "epätasaisten voimasuhteiden ja sukupuolisten käytäntöjen
paikka, valtapiste, jossa risteytyvät julkinen ja yksityinen" (Furlong
1994). Tässä näkökulmassa korostuu ns. olohuonepolitiikan tärkeys, jonka kautta
pystymme ymmärtämään uusien teknologioiden vaikutusta sosiaalisiin
maailmoihimme.
3. Koti ja perhe ideologiana
Perinteisten perhemuotojen vähentyessä on ns. ydinperheen ideologia
voimistunut. Toisaalta erityisesti perhetutkimus ja feministinen tutkimus on
kyseenalaistanut näitä perheen ja kodin kategorioita ja kiinnittänyt huomiota
myös pimeämpiin puoliin (esim. perheväkivalta). Furlong peräänkuuluttaa
kommunikaatioteknologioiden merkitystä perheen ja kodin idean rakentumisessa ja
muovautumisessa.
4. Postmoderni koti: tien päällä
Tässä näkökulmassa perinteiset ideat tilasta, ajasta ja paikasta ovat
murentuneet. Perhe ja koti, yhtä hyvin kuin identiteettikin ovat mentaalisia
konstruktioita, ja niille varatut tunteet, kuten yhteenkuuluvuus, läheisyys ja
rakkaus saavat täyttymyksensä yhtä hyvin teknologian välityksellä kuin
kasvotusten.
Nämä kaikki näkökulmat ovat varmasti jollain tavalla olemassa myös älykodissa
asuvan perheen arjessa. Viihtymisen kannalta huomio kiinnittyy varmasti
ensimmäisenä kuitenkin ulkoisiin seikkoihin ja uuden teknologian
"kotoistaminen" on tärkeä osa sitä. Roger Silverstone (1991)
määrittelee kotoistamisen seuraavasti:
"-- the domestication of techology refers to the capacity of a social
group (a household, a family, but also an organisation) to appropriate
technological artefacts and delivery systems into its own culture - its own
spaces and times, its own aesthetic and its own functioning - to control them
and to render them more or less "invisible" within the daily routines
of daily life". (Silverstone 1991, 98)
Kotoistaminen on siis esineiden tuomista julkisesta yksityiseen. Toiset
esineet ja teknologiat ovat mukautuvaisempia kotoistamiselle kuin toiset.
Voidaan sanoa, että radio, televisio ja videot ovat jo kotoistuneet osaksi
kotia, huonetta ja tilaa, samoin kuin esimerkiksi keittiökoneet.
Matkapuhelimesta on hyvää vauhtia tulossa lähes ruumiinosa sen kulkiessa mukana
joka paikkaan. Myös tietokoneet ovat kotoistuneet ainakin nuoremman sukupolven
käsitykseen kodista. Toisaalta nimenomaan matkapuhelin ja tietokone myös
muuttavat kodin tilan käsitettä laajentaen kodin rajoja ulospäin, "tien
päälle", ulottuen mentaalisessa mielessä lähes äärettömyyteen.
Kommunikaatioteknologian luonteeseen kuuluukin, että sen lisäksi, että ne ovat
fyysisiä esineitä kodissa, ne samalla poikkeavat muista esineistä olemalla juuri
viestintävälineitä.
Älykodissa teknologiaa yritetään kotoistaa sen huomaamattomuudella ulkoisiin
puitteisiin nähden. Toisaalta esimerkiksi tavallinen PC on jo sen verran tuttu
näky harmaine muovikoteloineen, että sen teknologian siirtyminen jonnekin
"piiloon" ja olemaan silti "läsnä" voi nimenomaan olla se
asia, johon on vaikein tottua. Tietty määrä laitteita ja niiden ohjaimia
näkyvillä on siis tarpeen (ainakin alussa) muistuttamaan teknologian
olemassaolosta, vaikka periaatteessa tekniikka olisikin esimerkiksi puheella
ohjattavissa.
Koti siis ikään kuin kontekstualisoi teknologiset laitteet, joista tulee osa
arjen elämää ja perhesuhteita. Samalla kun informaatio- ja
kommunikaatioteknologia muokkautuvat osaksi perheiden tapoja ja arvoja,
teknologiat puolestaan muokkaavat näitä (Porre, 2001, 18).
5.4. Vihertävä elämä älykodissa
Haluamme nostaa arkielämää käsittelevässä osuudessa myös älykodin ekologista
elämäntapaa tukevat ominaisuudet esille. Tarkemmin ekologisuutta on käsitelty
omassa luvussaan, mutta siinä enemmänkin rakentamisen ja kestävän kehityksen
kannalta. Tosiasia kuitenkin on, että talossa asuvat ihmiset ja heidän
elämäntapansa ja arvonsa ratkaisevat pitkälti kestävän kehityksen tulevaisuuden.
Kuinka sitten teknologia saadaan valjastettua ekologian palvelukseen?
Salaisuus onkin, että itse asiassa hyvin pienillä asioilla ja hyvällä
suunnittelulla voidaan saada jo paljon aikaan, ja nämä ratkaisut ovat jo
suurimmaksi osaksi olemassa. Meidän tehtävämme on vain sijoittaa nämä asiat
älykodin yhteyteen ja huolehtia siitä, että myös niiden käyttäjät ovat tarpeeksi
älykkäitä käyttääkseen niitä oikein.
Otetaan esimerkiksi jätteiden lajittelu. Vaikka se on ollut jo vuosikausia
ainakin kaupungissa asuvan arkipäivää, on silti hyvin vaikeaa löytää toimivaa
ratkaisua sen toteuttamiseksi. Vanha keittiö kaapistoineen on hyvin vaikea
muuttaa sellaiseksi, että se todella tukisi lajittelua sen sijaan, että
allaskaappi olisi tupaten täynnä erilaisia asukkaan sinne itse virittämiä
ämpäreitä ja astioita erilaisille jätteille. Uusissa keittiöissä on jo useita
roskasankoja erilaisille jätteille, mutta ne ovat valitettavan usein liian
pieniä sekä epäkäytännöllisesti asennettuja. Myös tutkimuksen mukaan kokevat
asukkaan lajittelun vaikeaksi ja kömpelöksi. Myös omakotialueiden
jätteenkierrätyksessä on puutteita. "Suurimmaksi esteeksi kierrätykselle
ihmiset katsoivat viitseliäisyyden puutteen ja olettivat parhaan kierrätyksen
edistämiskeinon olevan kierrätyksen helpottaminen." (Linnalampi &
Uusitalo 1998.) Asialle pitäisi siis varmaankin tehdä jotakin.
Lehdet on viety paperinkeräykseen jo ennen kuin biojäte, lasi ja metalli
alettiin erotella. Miksi siltikään edes uusissa taloissa ei ole niille varattua
paikkaa, vaan ne kerätään paperikasseihin/pahvilaatikoihin/koreihin jonnekin,
missä ne varmasti ovat kaikkien tiellä? Valtaosa ihmisistä haluaa kuitenkin
edelleen lukea paperisen version lehdestä aamukahvipöydässä sen sijaan, että
selailisi verkkoversiota pöytään upotetusta näytöstä, vaikka sekin mahdollisuus
älykodissa toki voisi olla. Muistaa kuitenkin kannattaa, että hienoinkaan
lajittelusysteemi ei toimi, mikäli asukas edelleen itsepintaisesti heittää
säilyketölkit sekajätteeseen tai muovipussin biojätteen joukkoon.
Mikäli todellista joustavuutta ja älykkyyttä jätehuoltoon haluttaisiin saada,
pitäisi toimenpiteiden ulottua myös älykodin ulkopuolelle. Sen sijaan, että
jäteauto pyörähtäisi kerran viikossa pihassa tyhjentämässä roska-astiat
piittaamatta siitä, onko siellä edes mitä tyhjentää (ja laskuttaisi käynnistä),
järkevämmäksi systeemi muuttuisi ainakin asukkaan kannalta vasta sitten, kun
jätesäiliön valvontasysteemi ilmoittaisi jätehuoltoyksikön keskustietokoneelle,
että piakkoin sopisi tulla hakemaan roskat, ja tietokoneen kautta viesti menisi
esimerkiksi jätekuskin kännykkään, ja kuski voisi suunnitella reittinsä sen
mukaan, onko alueella muita tyhjennettäviä astioita ja hakea sitten täyden
astian.
Suomalainen Säkkiväline toimii ympäristönhuoltoalalla. Säkkivälineen
merkittävimpiä ympäristönäkökohtia ja työturvallisuusriskejä ovat mm. keräys- ja
kuljetuspalveluista aiheutuvat meluhaitat ja päästöt ilmaan. Myös suuret
jätteenkäsittelylaitokset rajoittavat maankäyttöä sekä aiheuttavat melu- ja
pölyhäiriötä lähialueella. Hallittu jätteiden keräys, kuljetus ja käsittely
lisäävät ympäristön viihtyisyyttä ja terveellisyyttä. Jätteiden ohjaus ja
käsittely uudestaan raaka-aineeksi tai energialähteeksi vähentävät
kaatopaikoille päätyvän jätteen määrää ja säästävät luonnonvaroja.
(http://www.sakkivaline.fi/)
Vaikka edistystä onkin tapahtunut, on kodin jätehuollossa vielä paljon
tehtävänä, jotta voitaisiin puhua älykkäästä jätehuollosta. Suunta on kuitenkin
oikea, sillä jätelain mukaan esimerkiksi vähintään neljän osakkeen taloyhtiöissä
täytyy olla komposti. Jätehuollon ja lajittelun pitää olla keskitettyä, kätevää
ja suhteellisen vaivatonta, kierron pitää olla nopeata. Jätehuolto ei saa
levittää hajuja tai pieneläimiä, ja sen pitää olla ympäristöystävällistä.
Jätehuollon älykkyys ei välttämättä hoidu sähköisten järjestelmien avulla, vaan
käytännön järjestelyillä, ehkä myös biologislla menetelmillä.
Uusia, ekologisia sisäwc-ratkaisuja on tarjolla. Esimerkkinä Solarexin
Pacto-wc, jossa jätteet jäävät eräänlaisen rullan sisään, joka sitten maatuu
mullaksi. Käymäläjäte ei täten joudu veden mukana vedenpuhdistuslaitokseen. Se
ei käytä vettä eikä sähköä, ei tarvita viemäröintiä,
eikä ole hajuhaittaa, ei myöskään lietetyhjennyksiä.
Lisää aiheesta osoitteessa:
http://www.sunwind.fi/pacto.htm.
6. Kodinkoneet
Kodinkoneen tehtävä on auttaa kotitöiden tekijää. Kodinkoneiden
käyttöliittymä kertoo, miten konetta tai laitetta käytetään (Norman 2000).
Kodinkoneen älykkyyttä määriteltäessä voidaan edellä mainittujen
älykotikriteereiden ohella lisätä koneen valmistusprosessi, käyttökestävyys,
puhdistus, huolto ja kierrätys sekä käytettävyys. Pyykinpesukone on valittu
esimerkiksi koska se on talo-, laite- ja käytettävyyssuunnittelussa heikosti
huomioon otettu, vaikkakin vaatehuolto työllistää ja vaatii tarkkuutta. Liesi
toisena esimerkkinä osoittaa, kuinka pienetkin älykkäät ominaisuudet helpottavat
asukkaan arkea.
Älykkyyttään uudet älykodinkoneet käyttävät sekä itsekseen omaan toimintaansa
että mahdollisesti käytettävissä olevan kodinkonetietoverkon kautta yhteistyöhön
talon muiden älykomponenttien kanssa.
Tietoverkossa kodinkoneet voivat toimia joko LON-mallin suositteleman
vertaismallin mukaan itsenäisesti, jolloin ne voisivat keskustella verkon yli
suoraan muiden laitteiden kanssa, tai asiakas-palvelin -ajattelun mukaisesti
keskitetyn palvelimen välityksellä. Ylikuormitusesimerkissä päällä olevista
sähkölaitteista lukua pitävä palvelin kuulostaisi paremmalta vaihtoehdolta,
mutta toisaalta pitemmällä aikavälillä se voi olla myös hajautettua mallia
haavoittuvaisempi vaihtoehto. Kuten tavallista, ratkaisu löytynee jostain kahden
ääripään väliltä.
Koska uusissa taloissa sähkön ylikuormitusongelmat saattavat olla jo
historiaa, käytännönläheinen esimerkki voisi löytyä kelloista. Esimerkiksi tämän
työryhmän toisen jyväskyläläisen opiskelijan soluasunnon yhdestä huoneesta
löytyy yksi seinäkello, herätyskello, kaksi tietokonetta kelloineen, sähköinen
kalenteri kelloineen, matkapuhelimen kello ja vielä pari rannekelloa. Kaikkien
näiden kellojen saattaminen samaan aikaan on työlästä, ja jos se onnistuu, niin
ennemmin tai myöhemmin sähkökatko, paristojen loppuminen tai viimeistään kesä-
tai talviaikaan siirtyminen vaatii operaation aloittamista alusta. Älykodin
tietoverkossa (rannekellotkin voivat tulevaisuudessa toimia osana langatonta
tietoverkkoa) kellot voisivat LON-mallin suositteleman vertaismallin mukaisesti
itsenäisesti kysellä toisiltaan säännöllisesti aikaa. Ongelmana ehkä kuitenkin
olisi, miten esimerkiksi television lähetyssignaalista saama "varma aika"
erotettaisiin muiden laitteiden ehdottamasta yhteisestä ajasta. Keskitetymmässä
asiakas-palvelin -mallissa keskitetty palvelin hakisi säännöllisesti ajan
televisiolta ja jakaisi tämän oikean ajan muille kelloille tai kellot
vaihtoehtoisesti kysyisivät ajan palvelimelta.
Suurisanaisten kaikkivoipaisista kodeista kertovien puheiden taustalla
konkreettinen "älykotiteknologia" kehittyy hitaasti, vähitellen. Suuntana
älyteknologiassa on ympäristöön integroidut laitteet, jotka viestivät suoraan
tai keskitetysti keskenään.
On mahdollista, että pitkään puheenaiheena olleet robotit voisivat jonakin
päivänä todella toimia kodissa apuna. Oulun yliopisto on joiltakin osin
robottitutkimuksen maailman huippua. Jo nyt robotit mm. aukovat ovia Oulun
yliopiston tietotalossa. Robotti voi lähettää langattomasti tietoa talossa
oleviin tulostimiin ja talon älyllinen ympäristö kommunikoi robotin kanssa. Myös
lattia itsessään voi olla robotti. Kansainvälinen robottijalkapallokisa ei
paljoa ilahduta kodin puhtaanapidon kannalta ajateltuna, mutta mikäli robotti
joskus oppii tekemään todella siivoustyötä, on siitä nähdäkseni vielä matkaa
kunnolliseen viikkosiivoukseen, jossa puhdistuvat myös kaappien ja sohvien
alustat. Seuraamme tulevaa mielenkiinnolla. (Ervasti 2002.)
6.1 Käytettävyydestä
Älykodin yhteydessä puhutaan entistä helppokäyttöisemmästä kodintekniikasta,
mikä etenkin viihde-elektroniikan osalta olisi tervetullutta. Videoiden
ajastaminen on tyypillinen esimerkki viihde-elektroniikan vaikeakäyttöisyydestä.
Useimmiten helppokäyttöisyys tarkoittaa laitteen käyttöliittymän selkeyttämistä.
Käyttöliittymällä tässä viitataan niihin laitteen osiin, jotka ovat näkyvissä
käyttäjälle, ja joiden avulla käyttäjä käyttää laitetta sille suunniteltujen
käyttötarkoitusten mukaisesti.
Käytettävyys ei ole yksiulotteinen käyttöliittymän ominaisuus, vaan siitä
voidaan löytää seuraavat viisi näkökulmaa: opittavuus, tehokkuus, muistettavuus,
virheet ja tyydyttävyys. Käyttöliittymän pitää olla helposti opittavissa ja
muistettavissa, minkä lisäksi kokeneelle käyttäjälle käyttöliittymän tulisi olla
myös tehokas käyttää. Lisäksi käyttöliittymän tulisi ehkäistä virhetilanteita ja
auttaa niistä selviämistä. Käyttöliittymän käyttämisen tulisi kaiken kaikkiaan
olla mielekästä ja jopa miellyttävää. (Nielsen, 1993, 27). Nielsenin näkökulmat
huomioon ottavalle hyvälle käyttöliittymälle voidaan asettaa lisäksi seuraavat
vaatimukset: Näkyvyys eli katsojan on nopealla vilkaisulla nähtävä kohteen tila
ja vaihtoehdot sen käyttämiselle. Hyvä käsitteellinen malli, joka tarjoaa
käyttäjälle yhtenäisen ja johdonmukaisen kuvan kohteesta ja sen toiminnoista.
Hyvät kartoitukset eli suhteet käyttäjän toiminnan ja tuloksien, käyttöliittymän
ohjainten ja niiden vaikutusten sekä käyttöliittymän tilan ja sen näkyvän
ulkoasun välillä on pääteltävissä käyttöliittymästä. Lisäksi kohteen on
tarjottava jatkuvaa palautetta käyttäjän suorittamien toimintojen tuloksista.
(Norman, 1990, 52-53.)
Monimutkaistuneiden tietoteknisten laitteiden käytettävyyteen on ehdotettu
ratkaisukeinoiksi puheen ymmärtämistä (MIT Project Oxygen). Käytännöllinen
puheentunnistus rajoittuu kuitenkin vielä yksittäisiin sanoihin eli on
teknisesti kaukana kokonaisten lauseiden asiayhteydellisiä merkityksiä
ymmärtävästä tavoitteesta. Teknisten ongelmien lisäksi puheentunnistukseen
liittyy koneelle puhumisen sosiaalinen haaste, eikä pidä unohtaa ongelmaa, että
jokapäiväisissä keskusteluissakin merkittävä osa informaatiota tulee varsinaisen
verbaalisen viestisisällön ulkopuolelta. Norman, 1998, 89-113; Mielonen, 1996,
145.) Linturin älykodissa puolestaan puheohjaus jätettiin pois, koska "seinille
ei haluttu korvia" (Hakola, 1998).
6.2 Pyykinpesukone
Aikoinaan pyykkilauta oli mainio apu, varsinkin liinavaatteiden
puhdistamisessa. Pyykkilaudan nykyinen kotitalousversio pesee kerrallaan jopa 7
kiloa pyykkiä ja kuivausrumpu kuivaa tuon saman määrän. Älykodin asukkaan on
edelleen esikäsiteltävä ja lajiteltava likapyykki: kaikki tekstiilit eivät ole
vesipestäviä eivätkä pyykkikoneet osaa pestä sellaisia vaatteita. Lajittelu
vaatii tekijältä kognitiivisia toimintoja, nimittäin tarkkaavaisuutta ja
ajattelua tekstiilin likaisuudesta, meteriaalista, väreistä, painatuksista ym.
Taskut on tarkistettava, osa vaatteista käännettävä nurinpäin ja vetoketjut
suljettava. Rummun optimaalinen täyttömäärä pitää osata arvioida oikein.
Käyttäjä valitsee ja annostelee kullekin pestävälle koneelliselle sopivan
pesuaineen. Käyttäjä myös ohjelmoi ja käynnistää koneen.
Koneen lopetettua toimintansa, käyttäjä tyhjentää rummun ja lajittelee sen
sisältöä kuivausrumpuun. Ne vaatteet, joita ei voi kuivata koneellisesti,
asetetaan kuivumaan narulle, tangolle, tasolle tai ripustimeen. Kuivausrumpu
ohjelmoidaan toimimaan. Käyttäjän on huolehdittava kuivausrummusta herkimmät ja
ohuimmat tekstiilit ennen muita. Kuivausrummun lopetettua, käyttäjä viikkaa,
laskostaa, silittää tai mankeloi tekstiilit ja vie ne säilytystiloihin.
Miten vaatehuolto voisi paremmin palvella asukasta? Pyykkikoneen
"oletusohjelma" vähentää työstä muutaman napinpainalluksen. Tosiasia
kuitenkin on, että oletusohjelma ei ole oikein hyvä, mutta ei huonokaan eri
pyykkilajeille. Oletusohjelma onkin tarkoitettu niille, jotka eivät osaa
lajitella pyykkiä.
Pesukone ilmoittaa jäljellä olevan pesuajan ja laulaa merkkilaulun ohjelman
päättymisestä. Saman tekee myös kuivausrumpu. Turvallisuus on otettu huomioon
veden ja sähkön sekä luukun aukeamisen osalta. Taloudellisuus tulee esiin, kun
ajastimen avulla käytetään edullisempaa yösähköä. Astian- ja pyykinpesukoneen
osalta tässä piilee vaaransa, sillä vakuutus ei korvaa yöllä, asukkaan
nukkuessa, tapahtunutta vesivahinkoa. Näin siis aika- ja energiajousto ovat
rajallisesti mahdollisia. Energiankulutus ja pesutulos ovat luokkaa A, eli
parasta mahdollista. Silti pesuohjelma, joka käyttää vettä 75 - 85 litraa eli
yli 10 l / pyykkikilo, tuntuu suurelta. Käsin pestessä voisi mennä enemmänkin.
Itse pesutoiminnon kannalta älykkäintä koneessa on sen vesimäärän ja
lämpötilan säätely pyykkimäärän mukaan. "Koneen älykäs pesujärjestelmä
tunnistaa pestävän pyykin määrän ja veden lämpötilan ja laskee niiden pohjalta
pesuun tarvittavan vesimäärän ja pesuajan ja vähentää näin sekä energian- että
vedenkulutusta."(LG Käsikirja) Koneen järjestelmä tunnistaa
pyykin määrän rummussa ja jakaa sen tasaisesti, jolloin linkous on hiljainen ja
tehokas. Vaakarumpukoneissa ei ole tällaista toimintoa. Lisäksi LG käynnistyy
itsestään sähkökatkoksen jälkeen ja suorittaa valitun ohjelman loppuun.
Puhdistukseen tarvitaan viittä eri tekijää; ne ovat aika, lämpö, vesi,
mekaaninen hankaus ja kemiallinen puhdistus eli pesuaine. Pesukoneen
ekotoiminnon avulla veden lämpötila laskee ja pesuaika pitenee. Ekotoiminto siis
muuttaa näiden viiden tekijän suhdetta, jolloin aika korvaa lämpöä. On kuitenkin
huomattava, että kaikille tekstiileille lämpötilan laskeminen ei sovi. Energiaa
voi säästää ohjelmien monipuolisella käytöllä. Useinkaan ei ole tarvetta
pitkälle pesuohjelmalle, vaan kevyesti likaantuneille vaatteille riittää lyhyt-
tai pikaohjelma, joka lyhentää ohjelmaa noin puolella tunnilla.
Kuluttajan on aina tarkistettava tekstiilin pesu- ja hoito-ohjemerkinnät,
mielellään jo tekstiiliä hankittaessa. Käsipesumerkintä ei tarkoita enää käsin
pestävää toimintaa, mikäli koneessa on käsinpesuohjelma. Myös villavaatteet voi
pestä villaohjelmalla.
Käyttäjän kannalta etätoiminnoista ei ole hyötyä, sillä mm. lajittelu on aina
tehtävä paikan päällä ja harkiten. Myös kuivausrummun käyttö vaatii läsnäoloa,
sillä vaikka kuivausrumpu voidaan säätää jollekin tietylle kosteusasteelle, ei
se käytännössä toimi luotettavasti. Kokenut ihminen pystyy haistamaan
huoneilmasta kuivurissa olevan pyykin kosteuden ja osaa ottaa tekstiilejä pois
oikeaan aikaan ja jättää toisia vielä pyörimään.
Niin, herää kysymys siitä, onko kodinkone sittenkään älykäs silloin kun
siihen on lisätty vain hitunen lisää automatiikkaa.
6.3 Liesi
Lieden käyttäjäkohtainen mitoitus on tärkeätä, vaikkakin liedet yleensä
asennetaan standardikorkeudelle, eli 900 mm lattiasta, joka on ergonomisesti
useimmille naisille (pääsääntöisesti naiset valmistavat ruokaa) liian korkea.
On huomattava, ettei kattilan yläreuna ole lieden tasolla. Lieden sijoittelussa
on paljon huomioon otettavaa, mutta tässä yhteydessä ei puututa niihin. Tässä
esimerkissä osoitetaan muutamia lieden käyttöä helpottavia seikkoja. On
huomattava, että lieteen ei kuulu uuni, vaan liesi on pelkästään keittotaso.
Käyttämällä säädintä A-asennossa (Esim. Siemensin jotkut mallit) varmistetaan
se, että kattilassa oleva neste
kuumenee kiehumispisteeseen, mutta ei kiehu yli. Näin aamupuuron keittäjä
sekoittaa hiutaleet kuumenneeseen nesteeseen, laittaa kannen kattilan päälle ja
voi mennä omiin aamutoimiinsa eikSä puuroa tarvitse vahtia. Eikä tarvitse pestä
liettä ylikuohuneesta puurosta.
Induktioliesi taas helpottaa kokkaajan turvallisuutta, sillä itse liesitaso
ei kuumene, vaikka ruoka kuumeneekin. Tällä on myös puhtaanapidon kannalta
merkitystä. Älykäs liesi on sellainen, että sitä saavat, voivat ja osaavat
käyttää kaikki perheenjäsenet.
Kaasuliesi on ruuanvalmistuksen kannalta ihanteellinen, mutta avoliekkien
takia sopimaton lapsiperheisiin - lapsetkin kokkaavat keittiössä. Miten
kaasuliedestä voitaisiin saada riittävän älykäs, siis käyttöturvallinen? Kaasun
käyttö on Suomessa hyvin marginaalista, mikä johtuu ennakkoluuloista, mutta myös
siitä, ettei kaupunkikaasua ole yleisesti saatavilla.
Kuluttajan valinnanvara? Induktioliesi on kallis, edullista kaupunkikaasua ei
ole saatavilla. Kaupan liedet ovat kahta peruskokoa ja kahta perustyyppiä.
Tilaamalla saa muutakin, mutta se taas maksaa...
7. Viihtyvyys ja terveellisyys
7.1 Viihtyvyys
Olemme määritelleet älykodin aktiivisiksi elementeiksi viihtyvyyden,
palvelevuuden ja terapeuttisuuden. Yhdessä näistä muodostuu kokonaisuus, jossa
"ihmisellä on hyvä olla" iästä ja asemasta riippumatta. On tärkeää,
että älykodissa viihdytään, sillä muutenhan siellä ei haluaisi kukaan asua.
Viihtyvyyden elementtejä puolestaan ovat mm. terveyttä edistävät ja silmää
miellyttävät rakennus- ja sisustusmateriaalit, talon teknologian valjastaminen
palvelukäyttöön sekä tarpeen mukaan terapeuttisuuden korostuminen. Näihin
asioihin liittyvien tarpeiden ja näkemysten määrittely on tärkeää jo aivan
varhaisimmasta suunnitteluvaiheesta asti. Viihtyvyydestä puhuttaessa unohtaa ei
tietenkään pidä kodin sosiaalista ympäristöä, perhettä, sukua, ystäviä,
naapureita, työtovereita sekä koko sitä maailmaa, joka tietoverkkojen
välityksellä meille avautuu.
7.2 Terveellisyys
Koska älykotimme on jo lähtökohdiltaan ekologisesti suuntautunut, on
luontevinta ottaa se myös osaksi sisustusta. Kierrätettävät
rakennusmateriaalit saavat tuekseen luonnonmateriaaliset ja korkeatasoiset
sisustusratkaisut, jotka ovat paitsi allergiaystävällisiä myös kestäviä.
Kodin sisustustekstiileistä irtoava pöly on yleinen herkistymistä
aiheuttava ärsyke, ja sen vuoksi tulisi suosia sileäpintaisia, tiiviitä
tekstiilejä. Oireilua voivat aiheuttaa mm. tekstiilitapetit,
kokolattiamatot, ryijyt, nukkamatot ja villaiset huovat, jotka sekä
pölyävät että keräävät pölyä. Tiukkakierteisestä puuvillasta kudotut
tiiviit kankaat käyvät huonekalujen verhoiluun ja sama pätee myös
mattoihin ja verhoihin. Nahka on hyvä ja helposti puhdistettava
materiaali.
Ihminen hengittää vuorokauden aikana noin 15 000 litraa ilmaa. Tästä
ilmasta hän hengittää vain 10 % ulkona ja 90% sisätiloissa
(http://www.kotienergia.com).
Sisäilman laadulla on siis suuri merkitys
ihmisen hyvinvoinnille. Teknologian osuus näkyy erityisesti sisäilman
säätelyjärjestelmässä. Ilma puhdistetaan ja kierrätetään koneellisesti
ottaen huomioon jokaisen huoneen erityistarpeet (esimerkiksi keittiössä
syntyvä rasvan käry ja makuuhuoneissa vuodevaatteisiin kertyvä pöly).
Vaatehuolto on suunniteltu allergialähtökohdista, joten esimerkiksi
vaatteiden kuivaaminen sisätiloissa onnistuu sekä kesällä että talvella
siitepölyhaitan minimoimiseksi.
Vaikka takka onkin varma lisälämmönlähde ja viihtyvyyttä lisäävä tekijä, ei
se aina ole terveellinen. Perheissä, joissa on allergioita ja astmaa, kannattaa
harkita tulisijan laittamista tai käyttämistä.
8. Yksityisyys
Yksityisyydestä voidaan puhua sekä perheen ja ulkomaailman välisessä
suhteessa että toisaalta perheen sisäisissä suhteissa. Monet perheenjäsenet
eivät halua korostaa tarvettaan yksityisyyteen, sillä sen katsotaan ehkä
jotenkin rikkovan kuvaa yhtenäisestä ja tiiviistä perheyhteisöstä (Madigan &
Munro 1999). Käytännön elämässä tarve kuitenkin näkyy, ja se näkyy myös talojen
suunnittelussa. Niinkin yksinkertainen asia kuin talon etäisyys ohi kulkevasta
tiestä tai naapurista viestii voimakkaasti rajasta yksityisen ja julkisen
välillä. Korkea sosiaalinen status mahdollistaa suuren tontin, jonka, kaavan
niin salliessa, takanurkkaan talo asettuu, mahdollisimman kauas tiestä.
Mahdollisesti asiaa korostaa vielä korkea aita tontin ympärillä, tuuhea puutarha
ja erillinen ajotie portilta talon luo. Arkkitehtoninen ajatus talon
luotaantyöntävästä julkisivusta ja sisäpihalle avautuvasta yksityisyydestä on
edelleenkin vahvasti vaikuttava. Julkisessa rakentamisessa suositaan nykyään
avoimuutta ja rajoja ylitetään esimerkiksi rakentamalla vilkkaan kadun varrella
olevaan kahvilaan etuseinä kokonaan lasista, jolloin sisällä olevat voivat
katsella ulos, ja he toisaalta myös näkyvät itse ulos.
Perheiden sisällä on helpointa puhua yksityisyydestä eri sukupolvien välillä.
Lasten asema perheissä on monella tapaa muuttunut viimeisten vuosikymmenien
aikana. Sitä mukaa kun taloudellinen asema on parantunut, on kasvanut myös
käytettävissä oleva neliömäärä jokaista perheenjäsentä kohti. Käytännössä tämä
tarkoittaa sitä, että tavoitteena pidetään omaa huonetta jokaiselle
perheenjäsenelle, keittiötä huoneeksi laskematta. Vuoden 2000 tilaston mukaan
noin 24% suomalaisista asuu ahtaasti eli enemmän kuin yksi henkilö huonetta
kohden. Keskimääräinen asunnon koko on 77 m2 ja pinta-ala henkeä kohti on noin
35 (Tilastokeskus: Asuminen.)
Vapaa-ajan aktiviteetit ovat kaupungeissa siirtyneet paljolti sisätiloihin,
joten ns. leikkitilaa lapsille täytyy olla käytettävissä. Lapset ovat myös
siirtyneet nukkumaan omiin huoneisiinsa, mikä on ehkä suurin yksittäinen muutos
perheen arjessa, jos tarkastellaan parin tuhannen vuoden ajanjaksoa ihmisen
kehityksessä. Lasten huoneista onkin tullut varsinaisia vapaa-ajan keskuksia
nukkuma-, leikki- ja opiskelutiloineen. Huoneissa on myös usein tekniikkaa,
kuten musiikkisoitin, televisio, videot ja tietokone. Älykodissa nämä laitteet
ovat luonnollisesti kytkettynä yhteiseen
verkkoon muiden kodin laitteiden kanssa. Suunnittelussa tulisi ottaa huomioon
lastenhuoneiden muunneltavuus kasvavan lapsen mukaan, mm. tilan tarpeen kasvu
huonekalujen ja teknisten laitteiden suhteen.
Yksityisyyden ongelma lasten suhteen ei ole mikään helppo ratkaistava. On
selvää, että pienet lapset tarvitsevat valvontaa, minkä älykoti tekniikallaan
varsin helposti mahdollistaa. Lasten tiloihin asennetut mikrofonit, jopa
kamerat, kertovat esimerkiksi keittiössä hääräilevälle aikuiselle, mitä
huoneessa kulloinkin tapahtuu. Voisi kuvitella, että esimerkiksi päiväuniltaan
heräilevää vauvaa olisi helppo valvoa, mutta leikki-ikäisen kohdalla olisi
hieman arveluttavaa nojautua ainakaan pitkäksi aikaa pelkästään kameran silmän
kertomaan.
Kun lapsen itsemääräämisoikeus kasvaa, kasvaa myös tarve yksityisyyteen, ja
toisaalta myös omaan vastuuseen. Kouluikäinen lapsi ei varmasti enää halua
mennessään omaan huoneeseensa läksyjä tekemään, että vanhemmat
"valvovat" toimitusta kameroiden avulla, puhumattakaan
murrosikäisestä, jolle oma huone on ehkä tiukemmin rajattu omaksi alueekseen
kuin millään muulla ikäluokalla. Nuoren kohdalla korostuvatkin erilaiset asiat
ja enemmän henkiseen kehitykseen liittyvät näkökohdat. Oma, jatkuvasti verkossa
oleva tietokone voi houkutella viettämään yhä enemmän aikaa verkossa muun elämän
kustannuksella. Verkossa on myös paljon materiaalia, joka on tarkoitettu vain
aikuisille, vaikka se epäilemättä nuoria kiinnostaakin. Kodin keskusyksikkö voi
helposti rekisteröidä tietokoneen ääressä käytetyn ajan ja selatut
nettisivustot, ja asioihin voidaan tarpeen mukaan vanhempien toimesta puuttua.
Luottamus ja vastuu perheenjäsenten välillä on kuitenkin tärkeintä; nuori
tietää, että häntä voidaan valvoa, mutta vanhemmat eivät sitä tee esimerkiksi
silloin, kun hän viettää vapaa-aikaa poika- tai tyttöystävän kanssa huoneessaan,
ja nämä pelisäännöt ovat myös kaikille selvät.
Aikuisten huoneet eivät yleensä ole samanlaisia monikäyttötiloja kuin lasten.
Vanhempien makuuhuone on ensisijaisesti makuuhuone, ja vapaa-ajan tilat ovat
jossain muualla. Myös raja yksityisen ja julkisen välillä on selkeämpi kuin
lapsilla. Aikuisten vieraita harvoin ohjataan viettämään aikaa makuuhuoneessa.
Sen sijaan olohuonetta on totuttu pitämään tiloista julkisimpana, ja se myös
ikään kuin kertoo ulos päin perheen mieltymyksistä, mausta ja sosiaalisesta
statuksesta (Madigan & Munro 1999).
Älykotitekniikka luonnollisesti mahdollistaa kotona työskentelyn siinä määrin
kuin se verkon välityksellä onnistuu. Työtilat on kuitenkin hyvä erottaa
selkeästi muista tiloista, ettei kotona työskentelevälle tulisi oloa, että hän
on "koko ajan töissä". Vapaa-aikaa pitäisi pystyä erottamaan työajasta
myös kotona työskenneltäessä.
Keittiö voi olla perheestä riippuen joko olohuoneeseen tai ruokailutilaan
avoimessa yhteydessä oleva tila tai erillinen huone. Kodinhoitotilat toisine
sisäänkäynteineen sijoittuvat keittiön tai kosteiden tilojen läheisyyteen, mutta
jokainen perhe voi suunnitella oman mieleisensä ratkaisun.
Älykodin tekniikka mahdollistaisi helposti kodin ulkopuolelta, esimerkiksi
töistä käsin, talon lukitusten ohjailun siten, että mm. tavaralähetit
ruokakaupasta tai putkimies voitaisiin päästää sisälle keittiöön, mutta ei
muualle taloon. Taloa voisi muutenkin valvoa ulkoa päin tehokkaasti, mikäli
tarvetta sellaiselle tulisi. Jo mainitun oven avaamisen lisäksi, jos
ulkopuolisen liikkuminen ei rajoittuisi pelkästään yhteen huoneeseen, voisi
hänen liikkumistaan eri puolilla taloa seurata joko reaaliaikaisesti verkon
välityksellä, tai jos oven avaus olisi tapahtunut matkapuhelimen avulla,
myöhemmin kotoa nauhoittavan keskusyksikön muistista. Talo tunnistaisi omat
asukkaansa ja pystyisi erottamaan ne vieraista. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi
tietynlaisten profiilien rakentamisen siten, että saapuessasi olohuoneeseen talo
osaisi sytyttää juuri sellaisen valaistuksen, mistä sinä pidät, ja laittaa
lempimusiikkisi soimaan tai avata television lempiohjelmasi alkaessa.
Toisaalta voi miettiä, haluaako todella, että talo tietäisi tuon kaiken ja
tarjoilisi sen valmiina pakettina.
9. Turvallisuus
Teksasin osavaltion laissa kielletään alle 8-vuotiaan lapsen jättäminen yksin
kotiin, vaikka talossa olisikin varashälytysjärjestelmä. Suomessa tällaista
lakia ei ole, mutta kodin turvallisuus tai pikemminkin turvattomuus huolettaa
ihmisiä enemmän kuin koskaan ennen. Koti ei ole enää linna, jonka suojissa
voisi tuntea olonsa turvalliseksi. Ei ole viisasta jättää autoa, pyöriä ja
taloa lukitsematta, kuten on edelleenkin usein tapana, myös kaupunkialueella.
Turvallisuuden lisääminen vaatii siis käyttäytymisen muutosta. Sekään ei
kuitenkaan aina riitä, jolloin kysymykseen tulevat kodin älykkäät
turvajärjestelmät.
Seuraavassa esimerkissä osoitetaan, millaisiin asioihin kodissa pitää
varautua ja miten varkaat nykyaikana voivat toimia.
On valoisa kesäyö, 2001, ei siis tule ollenkaan pimeää. Perheen isä on lapsen
kanssa "retkellä" ja nukkuu pikkupojan kanssa omakotitalon pihalla
teltassa. Kolme muuta lasta ja äiti nukkuvat talossa sisällä. Yksi lapsi nukkuu
ensimmäisessä kerroksessa äidin kanssa ja kaksi muuta toisessa kerroksessa
omissa huoneissaan. Hetken nukahdettuaan säpsähtää äiti yläkerrasta
kuuluneeseen kolahdukseen, kuin jotakin olisi tipahtanut lattialle. Hän menee
katsomaan. Yläkerran viidestä huoneesta hän katsoo vain kahden lapsen
makuuhuoneisiin sekä arkiolohuoneeseen, jossa ihmettelee, miksi Nintendolaitteet
ovat lattialla. Osa huoneista jää siis katsomatta. Äiti menee takaisin
sänkyynsä nukkumaan.
Aamulla äiti ei löydä käsilaukustaan lompakkoa, ja sänkynsä vieressä
yöpöydällä olleen kännykän hän huomaa hävinneeksi. Yläkerrasta lasten
makuuhuoneista ovat kännykät kadonneet. Kaksi kameraa, optiikkaa ja salamalaite
ovat lähteneet, samoin rullaluistimet, aurinkolasit ja sanelulaite. Nintendoa on
yritetty pakata laukkuun, mutta pakkaaminen on jäänyt kesken. Myöhemmin
huomataan, että talon avaimet kuuteen ulko-oveen ovat myös hävinneet. Mitään ei
ole rikottu taikka sotkettu. Poliisi tutkii, mutta ei löydä sormenjälkiä edes
Nintendosta, jota on varmuudella käsitelty. Ei ole tietoa, miten varas/varkaat
pääsivät sisään: onko avaimet varastettu jo aiemmin, ovatko he tulleet sisään jo
päivemmällä ja millä tavalla?
Oleellista on, että he tulevat röyhkeästi perheen ollessa kotona, tulevat
jopa nukkuvien ihmisten viereen; he eivät liiku pimeässä vaan valoisassa,
varastetut tavarat ovat suhteellisen pieniä, mutta arvokkaita ja ne on helppo
muuttaa rahaksi.
Vieläkin puhutaan, ettei meillä täällä Suomessa... Kun taas lukee päivittäin
sanomalehteä, katsoo vaikka viikonvaihteen poliiseja työllistäneet tapahtumat,
niin huomaa, että kyllä meillä täällä Suomessakin.
Ikääntyneet tuntevat olonsa erityisen turvattomaksi, sillä narkomaanien
lisäksi useat ikääntyneet joutuvat pelkäämään myös omaisiaan. Turvaa kotona
tarvitaan väkivallan lisäksi sairauskohtauksien varalle. IST-älyranneke yhdessä
turvapuhelimen kanssa on osoittautunut kehityskelpoiseksi vaihtoehdoksi. Laite
antaa lisäturvaa tilanteissa, jolloin käyttäjä ei pysty itse kutsumaan apua.
Kaiutinpuhelimen avulla voidaan oikaista rannekkeen herkkyydestä johtuvat väärät
hälytykset. Ranneke on mahdollista yhdistää palohälyttimeen ja ovitunnistimeen
tai siihen voidaan saada mukaan myös paikannus, jonka avulla ikääntyneen
turvallisuutta parannetaan valvonnan avulla. (Kuusi 2001, 71 - 73.) Vaikka IST-
älyrannekkeen kehitystyössä on ajateltu lähinnä ikääntyneitä, voisi sen
sovelluksia käyttää myös muuhun tarkoitukseen. Esimerkiksi yksin koiraa
taluttava voi tuntea olonsa turvallisemmaksi, kun tietää väkivaltatilanteessa
rannekkeen hälyttävän apua.
Turvakännykkä (Benefon Track) ei poikkea ulkomuodoltaan muista kännyköistä,
vaikka onkin kestävämpi ja vesitiiviimpi kuin muut puhelimet. Sillä pystyy
tekemään hälytyksen, mutta laite ei tee sitä itsenäisesti. Turvapuhelimessa on
myös paikannusominaisuus. Puhelin maksaa yli 100 €. (Kuusi 2001, 71 - 85.)
9.1. Kulunvalvonta ja
murtosuojaus
Kodin hälytysjärjestelmistä tulevat kysymykseen kolme perustyyppistä
ratkaisumallia. Yksi vaihtoehto on itsesäätelyllä toimivat turvajärjestelmät,
kuten automaattisesti poiskytkeytyvä liesilevy tai automaattisesti toimiva
tulipalonsammutusjärjestelmä. Toinen vaihtoehto on kytkeä hälytysjärjestelmiä
puhelimeen, jotka laukeavat poikkeuksellisesta arkikäyttäytymisestä. Kolmas
malli tarkoittaa turvakeskukseen perustuvia ratkaisuja, joista esimerkiksi
Pikosystems OY:n välittämä Careline 21-turvakeskus toimii lähiradioverkkoa
käyttäen. Sen on mahdollista toimia turvarannekkeen tukiasemana, jolloin se
tekee hälytyksen tietokoneen näytölle, puhelimeen tai hälytyskeskukseen. Siihen
voidaan yhdistää lisäksi vaikkapa savu-, ovi- ja sänkyhälytys (Kuusi 2001,
92.)
Järjestelmiä on monenhintaisia. Puhelinyhtiöiden TurvaLinjan käyttämät
laitteet ja ratkaisut ovat Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton hyväksymiä.
Murto- ja palohälytinten lisäksi voidaan asentaa esimerkiksi lämpötila- ja
nesteantureita. (Ståhle 2001, 158.)
Kulunvalvonta ja murtohälyttimet ovat osa kodin älykästä teknologiaa ja
säätelyjärjestelmiä siinä kuin lämmitys, valot ja ilmastointikin. Periaatteessa
ohjausyksikkö valvoo koko ajan eri puolille kiinnitettyjen antureiden avulla,
miten ihmiset liikkuvat huoneistossa, ja sopeuttaa toimintaansa sen mukaisesti.
Kulunvalvonnan on perinteisesti ajateltu olevan jonkinlainen kellokorttiin
yhteydessä oleva järjestelmä, joka valvoo, keitä taloon tulee sisälle, kauanko
he viipyvät, ja keitä lähtee ja milloin. Älykodissa teknologia menee
(tarvittaessa) pidemmälle, ja "valvontaan" tulee lisäksi
henkilökohtaisempia piirteitä. Jokaisesta perheenjäsenestä voidaan rakentaa
profiili, jonka mukaisesti talo sopeuttaa toimintaansa. Talolla voi olla
esimerkiksi tiedossa, että talon isännällä on mennyt useampina iltoina töissä
myöhäiseen, joten se ei kytke murtosuojausta päälle tavalliseen (ennalta
ohjelmoituun) aikaan klo 23.00, vaan isännän on lähetettävä käsky esimerkiksi
kännykällään. Tai talon lukitusjärjestelmään voidaan kytkeä tunnistus jokaista
perheenjäsentä varten, jolloin sisään ja ulos liikkuminen ei onnistu, ennen kuin
on näppäillyt oman tunnuslukunsa. Tällöin esimerkiksi perheen lapsilta voidaan
"evätä" ulospääsy tietyn kellonajan jälkeen, mikä kylläkin lähestyy jo
yksityisyyden rajojen rikkomista. Mutta mahdollisuudet tähän ovat olemassa.
Perhe voi sitten itse päättää, mitä toimintoja otetaan käyttöön ja mitä ei.
Ehkä yleisin ja ensimmäisenä mieleen tuleva älykodin
kulunvalvontajärjestelmän ominaisuus on sen ulkoapäin ohjailtavuus. Käytännössä
siis hälyttimet voidaan kytkeä päälle tai pois päältä esimerkiksi kännykällä, ja
ovet avata vaikkapa kesämökiltä käsin. Häiriöt, kuten yritykset avata ovea tai
ikkunoita väkivalloin, rekisteröidään ja lähetetään hälytyksenä omistajien
ja/tai vartiointiliikkeen kännykkään. Järjestelmä valvoo myös sisätiloja. Jo
aikaisemmin mainittu mahdollisuus lukita tiettyjä huonetiloja on käytössä
esimerkiksi ulkopuolisia huoltomiehiä varten, mutta voidaanpa sen avulla saada
myös perheen lemmikit pysymään vain tietyissä tiloissa silloin, kun ne ovat
yksin kotona päiväsaikaan. Järjestelmä mahdollistaa siis sekä rajoitukset
(lukitukset ja hälytysjärjestelmät; aktivointi) että niiden purkamisen (ovien
avaamiset, hälytysten kuittaamiset) myös etänä.
9.2 Tietoturva
Älykotiin postilaatikon ja lankapuhelimen rinnalle kiinteäksi yhteydeksi
ulkomaailmaan on ehdolla parhaillaan yleistyvä kiinteä Internet-yhteys. Talon
sisäiseen lähitietoverkkoon kytkettyjen perinteisten tietokone-päätelaitteiden
lisäksi on visioitu myös muiden teknologisten laitteiden mahdollisuutta hakea
tieto Internetistä ja olla myös talon asukkaiden hallittavissa talon
ulkopuolelta Internetin välityksellä. Talon asukkaiden lisäksi yhteys talon
sisäiseen tietoverkkoon voi kuitenkin kiinnostaa myös esimerkiksi Internetiä
ilkivaltaan käyttäviä ihmisiä, eri valtioiden tiedustelupalveluita ja mainontaan
tietoja kerääviä yrityksiä (Haakana, 2002, 45).
Aikaisemmin kotikoneiden Internet-yhteydet ovat olleet lyhytkestoisia
puhelinyhteyksiä, joissa jokaisella yhteyskerralla yhteydessä oleva kone on
saanut suuresta osoitejoukosta arvotun osoitteen. Kiinteä Internet-yhteys on
nimensä mukaisesti kuitenkin "auki" ympäri vuorokauden, jonka lisäksi talosta
suorassa yhteydessä olevilla päätelaitteilla on pysyvästi oma osoite ja niinpä
sen löytäminen on ilkivallantekijöille muuttuvaa osoitetta
palkitsevampaa. Motiivina voi olla silkka ilkivalta, halu edelleen käyttää talon
tietokoneiden resursseja ilkivaltaan muualla Internetissä (Haakana,
2002, 45) ja miksei myös uteliaisuus tutustua talon asukkaiden elämään.
Älykodissa yhä useampien laitteiden ollessa kytkettynä tietoverkkoon niissä
olevan ja verkossa liikkuvan tiedon käyttömahdollisuudet vain kasvavat.
Tietoturvallisin ratkaisu olisi tietenkin parikymmentäsenttiä ilmaan, eli talon
hallintaverkon (eli älykodinkoneverkon) ja Internet-yhteyteen käytettävän verkon
pitäminen fyysisesti erillään. Toisaalta älykodissahan kodinkoneillekin
haluttiin mahdollisuus käyttää Internetiä ja olla käytettävissä Internetin
kautta. Tämä onnistuu erottamalla kodin sisäinen tietoverkko Internetistä
loogisesti niin kutsutun palomuurin (tietoverkon erillinen komponentti tai
tietokonesovellus) avulla (Haakana, 2002, 45).
Hallinnollisesti ja taloudellisesti on aina tietenkin helpompaa, jos esimerkiksi
COBA-ajattelunkin mukaisesti talon sisäinen tietoverkko on yhteydessä
Internetiin vain ja ainoastaan yhden yhteisen solmun kautta. Palomuurilla
voidaan monin tavoin rajoittaa tämän solmun kautta kulkevaa tietoliikennettä
turvalliseksi.
Nykyisin voi olla houkutusta rakentaa taloon myös niin kutsuttu langaton
tietoverkko, jolloin kaapeloinnissa säästetään ja esimerkiksi langattomalla
verkkokortilla varustettu kannettava tietokone voisi olla yhteydessä Internetiin
kaikkialta talon sisältä tarvitsematta huolehtia johdoista. Tietoturvallisesti
kuitenkin kirjoitushetkellä käytetty WLAN-standardi on kuulemma jäänyt pahasti
tietoturva-asioiltaan aukkoiseksi, jonka vuoksi sen käyttämä salaus on
suhteellisen helppo murtaa ja näin ollen kuka tahansa jopa talon ulkopuolelta
(langaton verkkohan ei tunnusta ohuita seiniä vaan ainoastaan
kuuluvuuskantamansa) voisi sopivalla laitteella tunkeutua talon sisäiseen
verkkoon. Eli ainakin toistaiseksi WLANiin nojaavaa langatonta tietoverkkoa voi
suositella lähinnä talon hallintaverkon rinnalle Internet-tietokonekäyttöön -
olemaan ainoastaan palomuurin välityksellä yhteydessä talon varsinaiseen
hallintaverkkoon. (Elo, 2002.)
Jos talon älytoiminnot ovat hallittavissa sisäisen tietoverkon ulkopuolelta -
lähinnä Internetistä käsin, täytyy hallintayhteydessä olla riittävä
henkilötietojen varmistus ja tietenkin varsinaisen tietoliikenteen salaus.
Valitettavasti nykyisillä salasanapainotteisilla varmistustekniikoilla ihminen
muistilappuineen on tässä mallissa se heikoin lenkki. Ihmisläheisemmän ajattelun
mukaan vika ei tietenkään ole ihmisen kyvyttömyydessä muistaa mielivaltaisia
merkkisarjoja, vaan mielivaltaisia merkkisarjoja käyttävissä
salasanakäytännöissä, joiden kanssa on vain opittava elämään. Tulevaisuudessa
odotetaan erilaisten biometristen eli käyttäjän henkilökohtaisia fyysisiä
ominaisuuksia, kuten sormenjälkeä, puheääntä ja verkkokalvoa tunnistavien
menetelmien tulevan huonomuistisen ihmisen apuun.
Yleisesti ottaen älykodin tietoturva-asiat ovat hyvin teknisiä ja näkymättömiä,
ja koska kaikissa älykotiperheissä ei ole perheenjäseninä teknologiajohtajia, on
asiantuntija-apu välttämätöntä. Muuten se ei ehkä olisi ongelma - tarvitaanhan
asiantuntijoita sähköjenkin asennuksessa, mutta mikäli nykyinen kuukausittaisia
huoltotoimenpiteitä vaativa tietokonesovellusten tietoturvan ja virustorjunnan
päivitysralli jatkuu, voi avun tarpeesta tulla valitettavan jatkuvaa. Tätä voi
tietenkin välttää valitsemalla suunnitteluvaiheessa turvalliseksi tunnustetut ja
vähemmän viruksia suunnittelevia ilkivallantekijöitä kiinnostavat
tietojärjestelmät, mutta valitettavasti on mahdoton sanoa, mikä niiden tilanne
on vuosia rakentamisen jälkeen.
10. Tietoyhteydet
SanomaWSOY:n julkaisema CD-Facta 96 määrittelee "tietoverkon" seuraavasti
(CD-Facta 96 1995): "Tietoverkko on tietokoneiden muodostama kokonaisuus, johon
tavalliset käyttäjät voivat liittyä modeemin avulla suoraan kotoa mikroaan
käyttäen. Tietoverkko voi sisältää sähköisen postin, tiedostoalueita,
elektronisia tietokantoja ja monia muita palveluja."
CD-Facta 96 aavistuksen verran vanhentuneesta tietoverkon määritelmästä
huolimatta antaa kuitenkin ymmärtää, että tietoverkko on mielletty ja ehkä yhä
mielletään yleensä tarkoittamaan nimenomaan teknologista tietoverkkoa.
Yhtälailla tietoverkkoja ovat kuitenkin myös tietoa välittävät sosiaaliset
verkostot (Marjomaa, 2001). Sosiaalisina tietoverkkoina voivat toimia erilaiset
sosiaaliset verkostot, kuten perhe, ammatilliset ja harrastustoimintaan
liittyvät yhteisöt (Marjomaa, 2001).
Sosiaalisia tietoverkkoja muodostavat keskenään tietoa välittävät ihmiset,
mutta yllättävästi teknologisia tietoverkkoja muodostavat sen sijaan
teknologiset viestintävälineet: "Tietoverkko on tietokoneiden muodostama
kokonaisuus--" (CD-Facta 96, 1995). Näitä teknologisia tiedonvälitykseen
käytettyjä välineitä ovat esimerkiksi puhelin, faksi, videoneuvottelu,
sähköposti ja intranet (Ekholm, 2001, 113). Listaa täydentää vielä Ekholmin
ulkoiset-persoonattomat tiedonlähteet (Ekholm, 2001, 106): tietokannat, web-
sivut, intranetit, televisio ja radio. Ekholm ei suoraan mainitse Internetiä
nimeltä, mutta se sisältynee jo mainittuihin tietokantoihin, web-sivuihin ja
sähköpostiin.
Edellisten määrittelyjen mukaan sosiaalisia tietoverkkoja oltaisiin käytetty
silloin, kun viesti on välittynyt suullisesti kasvokkaisessa viestinnässä tai
kirjallisesti paperilla, ja teknologisia tietoverkkoja silloin, kun viesti on
välittynyt sähköisessä muodossa. Koska molemmissa tapauksissa niin viestin
lähettäjä kuin vastaanottajakin ovat kuitenkin ihmisiä, vaikuttavat teknologiset
tietoverkot tässä tapauksessa toimivan lähinnä välineenä sosiaalisten
tietoverkkojen viestinnälle.
Perheen erilaisia sosiaalisia tietoverkkoja muodostavat niin kotitalossa
asuva ydinperhe kuin talon ulkopuolella asuvat lähemmät (vanhemmat /
isovanhemmat) ja kaukaisemmat (serkut) sukulaiset. Lisäksi perheen jäsenet ovat
jäseninä lukuisissa perheen ulkopuolisissa sosiaalisissa verkostoissa, kuten
työ- ja opiskeluympäristöissä toimivat verkostot, ystävät ja naapurusto
unohtamatta lapsiperheissä lisäksi lasten päivähoidon ja koulun ohessa
muodostuvia yhteyksiä.
Teknologisia tietoverkkoja tavallisessa länsimaisessa kodissa edustavat
ainakin jäsenyys ulkoisessa puhelinverkossa, sekä yksisuuntaisten
vastaanottimien kautta passiivinen kuunteleva jäsenyys radio- ja
televisioverkoissa. Älykodille ominaisia teknologisia tietoverkkoja on näiden
lisäksi ainakin mahdollinen kodin sisäinen puhelinverkko, tietokoneiden ja
kodinkoneiden käyttämä kodin sisäinen tietoverkko, sekä tietenkin sisäisestä
tietoverkosta olevan yhteyden kautta kansainvälinen Internet-tietoverkko.
Älykodin teknologisissa tietoverkoissa yksi avainsana voisi olla niiden
kaksisuuntaisuus.
Älykodin tietotekniikalle älykodin teknologiset tietoverkot ovat ainoa
mahdollinen viestintäkanava ja toimivat näin varsinaisina tietoverkkoina.
Ihmisillekin teknologiset tietoverkot, kuten Internetin World Wide Web ja
televisioverkon teksti-TV, toimivat niin sanottuina ulkoisina persoonattomina
tiedonlähteinä (Ekholm, 2001, 106).
Nykyisin on työlästä olla selvillä "maailmalle" hajonneen ydinperheen tai
lähisukulaisten tapahtumista verrattuna esimerkiksi aikaan, jolloin kaikki
lähisukulaiset asuivat yhdessä suuressa suurperheessä. Teknologiset tietoverkot,
kuten puhelinverkko ja Internet-verkko sähköpostipalveluineen, ovat onneksi
helpottaneet ja nopeuttaneet tiedonvälitystä hajautuneen perheen sisällä ja
muissakin sosiaalisissa tietoverkoissa. Älykotikonseptiin voisi kuitenkin
liittyä enemmänkin jo olemassa olevien sosiaalisten tietoverkkojen viestintää
tehostavia välineitä. Tällaisia voisivat olla perheen sisäistä viestintää tukeva
teknologisten tietoverkkojen varaan perustettava perheportaali
(http://www.jyu.fi/agora/perheportaali.htm), naapuruston tai taloyhtiön
viestintää tukeva kotiseutulähiverkko ja yhteiskunnallisten palveluiden käyttöä
tukevat tietoverkot, kuten terveyspalveluverkko. Samaan listaan lisättäköön
vielä mahdollisuus ostaa lähiseudun kulutustuotteita ja palveluita
tietoverkkojen kautta.
11. Energia
Energiaa tuottavat, jakelevat ja myyvät yritykset ovat yleensä suuria
yksiköitä, joskin kansainvälisessä mittakaavassa eivät yllä suurempien maiden
kokoluokkaan. Joka tapauksessa niillä on paljon sana- ja vaikutusvaltaa koko
valtiota koskevissa energiakysymyksissä, ja ne pitkälti määrittelevät Suomen
energiapolitiikan suuntaviivat. Yksilön (kuluttajan) vastuu rajoittuu lähinnä
siihen, valitseeko Virtasen perhe energiamuodokseen fossiiliset polttoaineet vai
tuulisähkön, ja ainakin siihen, millä tavalla energiankulutusta perheen arjessa
säädellään. Viisas kuluttaja kilpailuttaa yrityksiä ennen energiasopimuksen
laatimista. Ympäristöystävälliset energiamuodot, ilmastopäästöjen vähentäminen
ja energiansäästöohjelmat ovat myös yritysten kilpailuvaltti, jolla ne
kohentavat yrityskansalaisen imagoaan.
Kun rakentaa itse talonsa, voi tietenkin enemmän kuin suuren taloyhtiön
vuokralaisena määrätä, millaista sähköä kodin pistorasioista tulee. Älykodin
asukkaan on kuitenkin syytä olla tietoinen energiapolitiikasta. Parhaillaan
keskustellaan eduskunnassa ydinvoiman lisärakentamisesta. Älykotimme on
lähtökohdiltaan ekologinen, joten panostamme mahdollisimman paljon uusiutuviin
luonnonvaroihin. Katsomme, että rakentamisessa suuremmat alkuinvestoinnit
maksavat itsensä takaisin pitkällä tähtäimellä ja nostavat myös talon arvoa.
Eri energiamuotojen ekologisesta jalanjäljestä tehtyjä laskelmia voi
tarkastella Kuntaliiton osoitteessa:
http://www.kuntaliitto.fi/ag
enda/ekolo3d.htm
11.1. Lämmitys
Nykyisin on tarjolla runsaasti erilaisia lämmitysmahdollisuuksia, mutta
niistä yleisin on sähkölämmitys. Se tarjoaa useita vaihtoehtoisia tapoja
asukkaiden tarpeista riippuen. Sähköpatterilämmitys on yleisin Suomessa käytössä
oleva lämmitysmuoto. Sen valitsee 25 % uusien omakoti- rivi- tai paritalojen
rakentajista päälämmönjakotavaksi. Sen sijasta tai rinnalla voidaan käyttää
lattia-, katto- tai ikkunalämmitystä.
(http://www.kotienergia.com)
Modernein lienee kolmen viimeksi mainitun yhdistelmä asiaankuuluvine
lämmönsäätelyjärjestelmineen. Silloin lämmitys on sijoitettu kokonaan
näkymättömiin, ja asumisviihtyvyys on huippuluokkaa miellyttävän lämpöisten
lattioiden, kattojen ja seinien ansiosta. Enää eivät ole kuumat patterit
haittaamassa sisustusta.
Yksi varteenotettavimmista vaihtoehdoista ekologiselle omakotirakentajalle on
maaperään ja vesistöihin varastoituneen aurinkoenergian käyttö. Maalämmöllä
tarkoitetaan sitä energiaa, joka on varastoitunut lämpönä maaperään. Maalämmön
hyväksikäyttö perustuu ns. lämpöpumppuun, joka mekaanisen työn avulla nostaa
lämpöä pienemmästä lämpötilasta suurempaan lämpötilaan. Lämpö jaetaan
normaalilla patteri- tai lattialämmitysjärjestelmällä tai ilmalämmittimellä.
Suomessa on pääasiassa pientaloihin asennettu noin 10 000 lähinnä maalämpöä
hyödyntävää lämpöpumppua. Maalämpöpumppu ottaa lämmön putkia pitkin joko
vedestä, maasta tai kalliosta. Lämpöä voidaan ottaa maasta keskimäärin 15 - 30 W
neliömetriltä häiritsemättä maan lämpötilakäyttäytymistä. Esimerkiksi 6 kW:n
lämpötehoa (maasta otettu lämpö + kompressorin sähköenergia) varten tarvitaan
putkea 100 - 200 metriä, joka asennettuna metrin syvyyteen ja putkietäisyydellä
1,5 metriä vaatii tonttialaa 170 - 340 m2. Tämä määrää käytännössä minimialan,
jonka tulisi kokonaan olla käytettävissä
lämmönkeruuseen. Lämmön voi ottaa myös poistoilmasta tai viemärivesistä.
(http://www.fortum.fi/).
Sopiva asuinhuoneiston lämpötila on 20 - 22 astetta. Lämmönsäätelyjärjestelmä
hoitaa lämpötilan mittauksen, säädön ja lämmitystehon kytkemisen. Yleisin
säätötapa on huonekohtainen säätö erilaisten termostaattien ja antureiden
avulla. Älykodissa seiniin ja lattiaan upotetut anturit mittaavat lämpötilaa, ja
ohjausyksikkö määrittää kunkin huoneen lämpötilojen asetusarvot. Järjestelmä
havaitsee samalla tavalla kuin valaistuksessa, milloin huoneessa on ihmisiä, ja
kytkee lämmitystä isommalle, tai pois päältä olleen ikkunalämmityksen päälle.
Jos päiväsaikaan ei ole ketään kotona, on turha lämmittää tyhjää taloa täysillä.
Samoin lämmityksessä hyväksikäytetään yösähköä siten, että lattialämmitystä
käytetään myös osittain varaavana, jolloin lattiaan varataan lämpöä öisin, kun
sähkö on halvempaa.
(http://www.kotienergia.com)
11.2. Sähkö
Jos lämmitys hoituu maalämmöllä, sen rinnalla muussa kodin sähkönkäytössä
suositaan esimerkiksi tuulisähköä, joka on Fortumin mukaan eräs
mielenkiintoisimmista uusista kehitettävistä energiamuodoista. Tuulivoiman
vuotuinen markkinakasvu on n. 30 % ja tuulienergialla tuotetun energian hinta on
laskenut 20 - 30 % viidessä vuodessa. Fortum nimeääkin ympäristö-, terveys- ja
turvallisuusohjelmassaan (EHS) tavoitteekseen tuulisähkön tuotannon ja myynnin
kolminkertaistamisen vuoteen 2005 mennessä. Suomessa oli vuonna 2000 63
tuulivoimalaa, jotka kaikki on kytketty valtakunnan sähköverkkoon. Vuoden 2001
aikana on tullut lisää yksi voimala (Ks. kartta
http://www.vtt.fi/ene/tuloksia/location.htm) Niiden tuotto
vuonna 2000 oli noin 77 GWh, mikä kattaa 4080 sähkölämmitteisen omakotitalon
vuotuisen sähkötarpeen tai n. 13 800 muulla tavoin lämmitettävän omakotitalon
vuotuisen sähköntarpeen.
(http://www.fortum.fi/).
Tuulienergian käytännön merkitystä kuvaa esimerkiksi se, että koko Hailuodon
väestö saa energiansa tuulesta.
Näyttääkin siltä, että tuulivoiman käyttö tulee lisääntymään, sillä kauppa- ja
teollisuusministeriöön on tullut lyhyen ajan sisällä viisi uutta
avustushakemusta, ja WinWinD:n markkinointipäällikkö Kunnarin mukaan vuoden 2002
aikana Suomeen tulee olemassa olevan 39 megawatin lisäksi noin kymmenen
lisämegawattia. (Klemettilä 2002.)
11.3. Ilmanvaihto
Rakennusmääräysten mukaan asunnon ilman tulee vaihtua kerran kahdessa
tunnissa. Sopiva sisäilman kosteus on lämmityskaudella vain 25-45 %. Ulkoilmaa
on tuotava asuntoon vähintään 4 l/s henkilöä kohti.
(http://www.kotienergia.com)
Ilmanvaihdon osuus pientalon energiakustannuksista on n. 30 %. Säästäminen
siinä ei kuitenkaan kannata, sillä riittämättömällä ilmanvaihdolla voidaan
aiheuttaa kalliiksi tulevia kosteus- ja homevaurioita. Paineilmalla toimivaa
ilmanvaihtoa enemmän energiaa säästävä ja tehokkaampi on koneellinen
ilmanvaihtojärjestelmä. Se on varustettu lämmön talteenottolaitteella ja sillä
on mahdollista saada ulos menevän ilman lämmöstä 50 % talteen. Koneellinen
ilmanvaihto lisää myös viihtyisyyttä tuloilman lämmityksen ja suodatuksen
ansiosta. (Laakso 2001.)
Ilmastointi ei tarkoita samaa kuin ilmanvaihto. Ilmastoinnin avulla voidaan
myös lämmittää tai jäähdyttää asuintiloja. Jäähdyttäminen on asumismukavuutta
lisäävä tekijä kuumilla kesähelteillä, etenkin jos talon suuren olohuoneen
ikkunat keräävät paistetta koko päivän ajan, kuten Suomessa on tapana
suunnitella pientalojen asema ilmansuuntiin nähden. Asukkaat, joilla on
perussairauksia, kuten sydän- ja verisuonisairauksia, kärsivät sisälämpötilan
liiallisesta noususta. MG Innovaatiot on kehittänyt uudenlaisen patentoidun
ilmastointijärjelmän, joka tullaan näkemään Kotkassa vuoden 2002 asuntomessuilla
esiteltävässä älykodissa. Laite ei jäädy, ja sitä voidaan käyttää myös kosteuden
poistoon. Lämmitys- ja jäähdytyskuluja voidaan sen avulla säästää enimmillään
jopa puoleen. Laitteessa käytetty ilma korvataan raikkaalla ulkoilmalla, mutta
lämpö ja kosteus kierrätetään sisällä. Laitteeseen voidaan liittää myös
aktiivinen aurinko- ja jätelämpöjäähdytys. (Hakkarainen 2002.)
Koti-ilman laatuun vaikuttavat ilmanvaihtojärjestelmän lisäksi myös monet
muut tekijät kuten rakennuksessa ja sisustuksessa käytetyt materiaalit. Pölyt,
mikrobit sekä materiaaleista haihtuvat kemikaalit aiheuttavat lisä-ärsytystä
astmaatikoille ja allergikoille. Markkinoille on tullut testattuja
vähäpäästöisiä tuotteita. Rakennustietosäätiön ylläpitämästä rekisteristä näitä
M1-luokan rakennusmateriaaleja löytyy jo yli 400 kappaletta. (Laakso 2001.)
Kodin materiaalien ja pintojen olisi hyvä olla helposti puhdistettavia ja
mahdollisimman vähän pölyä kerääviä. Siivouksessa kannattaa käyttää pölyä
sitovia menetelmiä, kuten nihkeäpyyhintää ja mikrokuituliinoja sekä hyvää imuria
tai keskuspölynimuria, jonka poistoilma johdetaan ulos
rakennuksesta. Tärkeätä on huomata, että hyvän imurin lisäksi sitä pitää osata
käyttää oikein. Liian nopea pintojen imurointi nostattaa runsaasti pölyä
huoneilmaan.
Viihtyvyyttä lisäämään hankitut huonekasvit myös puhdistavat sisäilmaa, mutta
kannattaa ottaa huomioon, että monet niistä aiheuttavat myös allergioita ja
astmakohtauksia. Tehokkaita ilmanpuhdistajia ovat mm. kirjovehka, araliat,
sulkasaniainen, kultaköynnös, anopinkieli ja palmut. Esim. palmujen siitepöly
voi aiheuttaa allergiaoireita, mutta tähän voidaan vaikuttaa poistamalla kukat.
Kasvit paitsi tuottavat yhteyttäessään happea, myös poistavat sisäilmasta
haitallisia kemikaaleja.
(http://www.kotienergia.com).
11.4. Valaistus
Hyvä valaistus on oleellinen osa varsinkin suomalaista kotia. Valaistus ja
sen säätely on älykodin asukkaille ehkä "näkyvin" osa teknologian
toiminnasta. Tekniikka valaistuksen säätelyyn on ollut jo pitkään saatavilla ja
myös käytössä, mutta keskittynyt enemmän isoihin yksiköihin eikä yksittäisiin
omakotitaloihin.
Digitaalisella valonohjauksella voidaan säätää valaistukselle vakiotaso
päivänvalon mukaan. Kattoon tai seinään asennettu sensori tunnistaa
käytettävissä olevan valon määrän sekä sen, onko huoneessa ihmisiä. Järjestelmä
ohjaa valoja siten, että kirkkaalla päivänvalolla keinovalaistuksen osuus on
pienempi kuin iltapimeällä. Vastaavasti valot syttyvät ja sammuvat sen mukaan,
onko huoneessa ihmisiä. Valoja voidaan ohjata myös kauko-ohjaimella, ja
luonnollisesti seinään asennetulla manuaalisella kytkimellä.
(http://www.helvar.fi)
12. Ekologisuus
12.1 Kestävä kehitys
Olemme aiemmin tässä raportissa viitanneet teknologian ja iinformaation
lisäksi hyvinvointiin ja ihmisläheisyyteen. Myös ekologisesti kestämättömän
kehityskulun muuttaminen kestävän kehityksen mukaiseksi on Heinosen (1998)
tutkimusraportin mukaan vakavasti otettava haaste ja tavoite
tietoyhteiskunnalle.
Älykoti-ideologiaan sopii hyvin etätyö, joka Heinosen raportissa nostetaan
keskeiseksi tavaksi vähentää työmatkaliikennettä ja säästää aikaa, rahaa ja
energiaa sekä ympäristöä päästöjä vähentämällä.
Kestävä kehitys otetaan laajalti huomioon myös rakennusten suunnittelussa ja
toteutuksessa. Kestävän kehityksen ajatus yltää tuotteen koko elinkaaren ylle
eli raaka-aineiden hankinnasta valmistukseen, käyttöön ja hävittämiseen tai
kierrätykseen. Elinkaariarviointi eli LCA (Life Cycle Assessment) kertoo
(ilmastointi)koneiden ympäristövaikutuksesta. LCA on standardoitu tekniikka,
jonka periaatteet on luettavissa SFS-EN ISO 14040 -standardissa.
Elinkaariarviointi on vielä varhaisessa kehitysvaiheessa, esimerkiksi
vaikutusarviointi on vielä epävarmaa. Elinkaariarviointi tuottaa lopputuloksena
ympäristöprofiilin ja profiili kertoo koko elinkaaren aikana käytetyistä
materiaaleista ja niiden vaatimasta kokonaismateriaalin määrästä, käytetystä
primaarienergiasta, päästöistä ilmaan ja potentiaalisista
ympäristövaikutuksista. Niitä ovat esimerkiksi happamoituminen, alailmakehän
otsonimuodostus ja ilmaston muutos. (Nyman 2001.)
12.2 Tulevaisuus
Kehittyneissä teollisuusmaissa nousee yhdeksi tärkeimmistä arvoista kestävän
kehityksen onnistunut toteuttaminen. Markkinoiden odotetaan entisestään
kansainvälistyvän, jonka takia yritykset ja organisaatiot miettivät kiinteistö-
ja investointistrategioitaan uusiksi. Asunnosta tulee perinteisen kotifunktion
lisäksi käyttöliittymä moniin erilaisiin palvelu- ja yhteydenpitotarpeisiin.
Asuntojen ja asuntoalueiden tiedonsiirtovalmiudet tulevat Suomessa olemaan
maailman kärkeä. Kaikessa asuntotoiminnassa tulevat ympäristöarvot olemaan
merkittävässä asemassa. Käytännön tasolla tämä merkitsee huomion erityistä
kiinnittämistä asuntojen laatuun ja kestävyyteen, materiaalien
kierrätettävyyteen, terveellisyyteen ja energiataloudellisuuteen.
Rakennusalan yritysten rooli tulee muuttumaan siten, että suuret tarjoavat
laajoja tuote- ja palvelukokonaisuuksia ja pienet keskittyvät
erityisosaamiseen. Talotekniikan Visio 2010 saavutetaan kiinteistö- ja
rakennusklusterin yhteistyöllä. Myös asukkaiden ja käyttäjien
asuinmiljöövaatimukset ovat kasvaneet. Talotekniikan tavoitteena olevat
"hallitut olosuhteet" tarkoittavat mm. ilman, veden, lämmön, energian,
valon ja tiedon välittämistä sekä turvallisuus- ja liikkumispalveluja. Visioissa
on keskitytty viiteen ydinkohtaan ja ne ovat: tilojen toiminnallisuus, lisäarvo
asiakkaalla yhteistyössä IT-klusterin kanssa, ympäristöosaaminen,
asuntomarkkinat läpinäkyviä asukkaiden ehdoilla ja infra menestystekijänä.
Mielenkiintoista onkin, että visioiden toteutumiseen tarvitaan myös asiakkaiden
panostamista ja elinkaaritietoisia asiakkaita. Uusia osaajia on kasvatettava ja
ikääntyvien motivaatioon ja oppimiseen panostettava. Projektiajattelusta pitää
siirtyä prosessiajatteluun. Verkottuminen, avoimuus ja läpinäkyvyys ovat tarpeen
visioiden toteutumisen kannalta. (Lehtinen 2001.)
13. Rahoitus
Pioneerialennukset
Älykotitekniikka on vielä suhteellisen nuorta, mutta sitäkin nopeammin
kehittyvää. Eturintamalla uusia tuotteita kokeilevan asiakkaan uskoisikin olevan
mahdollista saada yrityksiltä tukea ennakkoluulottomuudestaan.
Alennuskampanjoilla yritykset voivat luoda ja parantaa omaa markkina-asemaansa,
saadaan mahdollisesti keskeneräiselle tuotteelle testausta, kerätä muutenkin
tietoa tuotteen jatkokehitykselle ja ylipäätään saada kentältä kokemusta uuden
tekniikan asentamisesta, käytöstä, kestosta ja huollosta. Uutta teknologiaa
kokeilevan asiakkaan on kuitenkin varauduttava mahdollisesti keskeneräiseksi
paljastuvasta tuotteesta johtuviin ongelmiin.
Esimerkiksi MATVE on paikallisen yhteisön ja yritysten pioneerihenkinen ja
aluepoliittinen yhteistyöhanke (ja osa laajempaa eurooppalaista hanketta), jossa
kehittämis- ja rakennuskustannuksia on asukkaiden lisäksi jakamassa yhteiskunta
ja mukana olevat yritykset ja oppilaitokset.
Kilpailuttaminen
Kun markkinoille vähitellen ilmestyy useampia kotien samankaltaisten
älyominaisuuksien tarjoajia, voi asiakas perinteisesti vertailla eri
valmistajien tuotteita ja kilpailuttamalla yrityksiä tarjouskilpailulla yrittää
saada hinnat inhimilliselle tasolle. "Halpaa" etsittäessä ei pidä kuitenkaan
unohtaa tuotteen ja palvelun laatua.
Säästöt käyttökustannuksissa
Kotia rakennettaessa tai älyllistettäessä tulee tietenkin huomioida koko eri
osien ennustettavissa oleva käyttöaika. Suurehkoltakin tuntuvat alkuinvestoinnit
ovat kuitenkin hyväksyttävissä, jos jatkossa ylimääräinen sijoitus saadaan
riittävän nopeasti takaisin säästöinä esimerkiksi energiankulutuksessa ja ehkä
jopa omassa vapaa-ajassa. Ekologista taloa ajatellen maalämmön valinta
omakotitalon yhdeksi lämmitysenergiaksi on yksi esimerkki alkukustannuksiltaan
suuresta, mutta ajan myötä itsensä maksavasta valinnasta. Käyttökustannussäästöt
parantavat myös rakennuksen jälleenmyyntiarvoa.
Tuotteiden sijasta palveluiden ostoa
Yksi olennainen ongelma etenkin aktiivisissa älyominaisuuksissa on teknologian
vaihteleva kestävyys ja muutenkin sen nopea vanheneminen. Jos itse teknologian
sijaan voitaisiinkin ostaa palvelua, asiakkaan kannalta edellä mainitut riskit
poistuisivat palveluntarjoajan huolehtiessa teknologian huollosta ja
päivityksestä. Turvapuhelimet ovat yksi esimerkki tarjolla olevasta tällaisesta
palvelusta. Kun palveluun kuuluu ukkosessa rikkoutuneen turvapuhelimen
korvaaminen, uskaltaa säästämään oppinut eläkeläinen pitää turvapuhelimen
puhelinverkossa ukkosellakin, vaikka riski puhelimen rikkovasta salaman
aiheuttamasta jännitepiikistä on suuri.
Koska teknologia pysyisi jatkuvasti palveluntarjoajan omistuksessa, kannustaisi
se palveluntarjoajaa myös kierrättämään käytöstä poistettua teknologiaa ja
kehittämään siitä entistä paremmin kierrätettävää. Palveluntarjoajan
näkökulmastahan jokainen kokonaan käyttökierrosta poistettava tuote on tappiota,
joten tuotteiden elinkaariajattelun mukainen tuotteen käyttökestävyys ja
kierrätettävyys ovatkin yllättäen säästöä. Palveluihin keskittymisessä on
kunnostautunut esimerkiksi kopiokonepalvelua tarjoava Xerox (Xerox, 2002).
Enemmän yksityiskäyttöön tarkoitettujen kodinkoneiden puolella esimerkiksi
Electroluxilla on meneillään kokeilu pesukonepalvelun myymisestä (Electrolux,
2002), jossa kuluttaja voi pelkkää käyttökertakohtaista maksua vastaan saada
uuden koneen käyttöönsä. Palvelun käyttömäärään perustuva laskutus voi
"parantaa" kuluttajan käyttötottumuksia poistaen mahdollista ylimääräistä
käyttöä (eli käytetään pesukonetta suunnitelmallisemmin), mutta toisaalta
säästöt voivat kohdistua myös lyhytnäköisesti huonoin seurauksin (esimerkiksi
pestään eri pesuohjelman vaativia vaatteita yhdessä tai käytetään liian matalaa
pesulämpötilaa). Laajemmin niin yritysten kuin asiakkaidenkaan asenteiden muutos
omistus- ja kulutuskeskeisestä ajattelusta palvelukeskeiseksi tuskin kuitenkaan
tapahtuu hetkessä.
14. Johtopäätökset
Johtopäätöksinä kokoamme yhteen älykoti-ideaa uhkaavat tekijät sekä myös niitä
mahdollisuuksia, mitä älykoti voisi parhaimmillaan tarjota. (Kuvio 2. Uhkia ja
mahdollisuuksia ihmisen ja tekniikan näkökulmasta)
|
Uhat
|
Mahdollisuudet
|
Ihminen
|
- yksityisyyden menetys
- eriarvoistuminen sukupolvien, sukupuolten ja yht.kuntaluokkien välillä
|
- elämän helpottuminen
- viihtyvyys
- valinnan mahdollisuudet; palvelut, kotona työskentely, joustavuus
|
Tekniikka
|
- toimimattomuus, viat, huolto
- huono käytettävyys
- kustannukset; energian kulutus
|
- ekologisuutta palveleva tekniikka
- kehittyvän tekniikan käyttöarvo kasvaa kun se tuodaan koteihin -> uusia
- innovaatioita ja ihmislähtöisiä ratkaisuja
|
Kuvio 2. Uhkia ja mahdollisuuksia ihmisen ja tekniikan näkökulmasta
Uhat - Ihminen
Yksi teknologian ylevimmistä tavoitteista on tasa-arvon lisääminen ja
toisaalta se sitä tekeekin. Samalla kuitenkin voivat jotkut erot kärjistyä, ehkä
huomaamattakin. Miesten ja naisten tasa-arvoa saattaa älykoti-idea lisätä,
ellei osata nähdä tätä vaaraa. Ei ole mielekästä enempää aktivoida sitä, joka
jo ennestäänkin on aktiivinen. Älykoti-idean tavoitteena pitäisikin olla tasa-
arvon mahdollistaminen sukupuolten, sukupolvien ja yhteiskuntaluokkien välillä.
Yksityisyyden menetys, teknologian henkinen ylivalta tai hallinnointi ovat
myös varteenotettavia uhkia. Personoinnin ja teknologian väliintulo ei saa
häiritä perheen yhteisöllisyyttä. Mihin ihminen tulevaisuudessa luottaa -
itseensä vaiko teknologiaan? Voidaan myös kysyä, johtaako kehitys lisääntyvään
individualismiin.
Tekniikan tarjoamia mahdollisuuksia on pidetty yksilöllisyyden
riemuvoittona, kunhan se vain saadaan kunnolla valjastettua ihmisen
käyttöön. Tekniikan substanssina on pidetty ensisijaisesti elämän
helpottumista - elämä olisi paljon hankalampaa ilman nykyaikaisia teknisiä
vempaimia. Riskinä tietenkin on, että käykin toisin päin, ja teknologiasta
tulee se hallitseva osapuoli.
"-Jälleen kerran tietoteknologia toimii päinvastoin kuin lupaa. Luvattiin
vapautta, saatiin orjuutta. Luvattiin järjestystä, lisättiin kaaosta.
Luvattiin apua, saatiin häirintää" (Harakka 2002, Suur-Jyväskylän lehti
7/2002)
Uhat - Tekniikka
Rakentamisen ympäristövaikutuksia ei oteta vieläkään vakavasti, ainakaan
Suomessa, kuten seuraavissa Heinosen ja Hakasen repliikeissä kerrotaan:
"Vaikka Suomi onkin kansainvälisessä ympäristövertailussa maailman
kärkimaita, rakentamisen ekologia on vielä verrattain huonolla tolalla."
Tanska ja Ruotsi ovat hyviä (Heinonen 2000, 35).
"Rakentaminen on eräs haitallisimmin ympäristöön vaikuttavista
ihmisen toiminnoista. Kun muut teollisuuden haarat ovat 1970-luvulta alkaen
parantaneet ympäristöprofiiliaan, rakennustuote- ja rakennusteollisuuden
toimenpiteet ovat toistaiseksi olleet melko vähäiset." (Hakaste, Harri
2000, 37 ark)
Lisäksi tekniikan toimimattomuus ja erilaiset puutteet, viat, huolto-ongelmat
voidaan nähdä uhkina. Käytettävyys, joka on yksi älykodin keskeisimmistä
vaatimuksista, voi jäädä heikolle huomiolle. Mitä tämä kaikki maksaa; ovatko
kuluttajat valmiita maksamaan? Esimerkiksi digiboxista ihmiset eivät tutkimuksen
mukaan halua maksaa enempää kuin 1500 mk (250 €). Ovatko kuluttajat alkuunkaan
valmiita ottamaan vastaan uutta teknologiaa?
Mahdollisuudet - Ihminen
Ihmisen hyvinvoinnin kannalta tulevaisuus voi näyttää entistä
vuorovaikutteisemmalta, viihtyisämmältä ja turvallisemmalta. Kaikki nämä
kuuluvat ihmisen perustarpeisiin. Arjen elämän helpottumisella voi olla
myönteisiä vaikutuksia elämänlaadun ja elämänhallinnan suhteen. Joustavuus
yleensäkin lisääntyy, joten esimerkiksi työnteon uudet mahdollisuudet tulevat
kysymykseen. Itsensä toteuttamiselle avautuu uusia kanavia. Ekologinen
elämäntapa, kestävään kehitykseen panostaminen turvaa myös tulevien sukupolvien
elämänlaatua.
Mahdollisuudet - Tekniikka
Kukaan ei tee mitään tekniikalla, joka ei ole käytettävää. Tekniikan
tuominen kotiin on varmasti vaativin käytettävyystesti, mitä mikään
tekninen laite voi saada. Saatu palaute auttaa tuotteen seuraavien
sukupolvien jatkokehittelyä entistä ihmisystävällisempään suuntaan.
Toisaalta jo pelkkä tieto, että laite tai ohjelmisto on menossa kotiin
tavallisten ihmisten käytettäväksi, pitäisi riittää siihen, että
suunnittelijat näkevät erityistä vaivaa ihmislähtöisyyden saavuttamiseksi.
Parhaimmillaan teknologia voi tarjota ihmiskunnalle aidon mahdollisuuden
tasa-arvoiseen ja yksilölliseen elämään. Koneet voivat toimia ihmisen apuna ja
sijaisena monissa sellaisissa tehtävissä, joista hän ei itse kykene
suoriutumaan.
15. Pohdintaa
Näin laaja työ on tekijöissään herättänyt väistämättä monenlaisia
ajatuksia, joita tekstistäkin jo nousee esille. Muutamia seikkoja haluamme
vielä tuoda erityisesti esille. Heinonen (2000) puhuu tiedon ja tekniikan
soveltamisesta osuvasti: "-- kaiken tiedon ja tekniikan soveltamisen
arvon kriteeriksi nousee käyttötarkoituksen moraalinen arviointi."(Heinonen
2000, 34 ark Arkkitehti 1.2000)
Älykotiin sisältyy myös useita dikotomisia näkökulmia. Toisaalta nämä
samat dikotomiat ovat mukana lähes kaikessa kehityksessä ja sen
arvioinnissa nykypäivänä. Ne voisi niputtaa yhteen otsikon "teknistyvä
yhteiskunta" alle, ja niissä riittää tutkijoilla pohdittavaa vielä
pitkäksi aikaa. Dikotomiat tekee vaikeaksi niiden eettinen ja moraalinen
ulottuvuus, rajanveto on vaikeata, esimerkiksi valvonnan ja turvallisuuden sekä
yksityisyyden välillä. Energian käyttö ja ympäristön rakentaminen ovat monin
osin ristiriidassa kestävän kehityksen kanssa. Heinonen (2000, 34) kysyykin:
"--- toisaalta: miten tekniikka itsessään on kestävän kehityksen
mukaista, toisaalta miten sen soveltaminen edistää kestävää kehitystä
tietoyhteiskunnassa" Niinpä tekniikan asema hyvänä renkinä, mutta
huonona isäntänä on monisärmäinen ja pohdintaa vaativa aihe.
Käyttäjän kannalta epävarmuutta aiheuttaa uuteen teknologiaan liittyvä
keskeneräisyys, sillä teknologiaa tuodaan käyttäjille liian raakana. Ilmeistä
on, että testit ovat suhteellisen kehnoja eikä ongelmiin varauduta riittävällä
perusteellisuudella. Esimerkiksi kokemus K-kaupan nettikauppapilotissa osoitti,
että uutuudella täytyy olla jokin hyöty kuluttajalle, ei siis riitä, että
kauppa-asia vain hoituu jollakin toisella tavalla.
Näkemystä? VTT:n tutkimusprofessori Ailisto sanoo tuotteen synnyttävän
tarpeen (Oulu-Lehti 14.2.2002). Historiasta olemme kuitenkin oppineet, että
tuote ei synnytä tarvetta, mikäli sille ei ole sosiaalista tilausta. Tätä
sosiaalista tilausta yritetäänkin tuoda esiin ikärakenteen muutoksen nimissä,
ikääntyneet toimivatkin testaajina ns. vuorovaikutteisen teknologian
kehittämistarpeessa. Teknologian ikääntyneille kohdistettuja iskusanoja ovat
näkymätön, luonteva ja opastava, kun taas älykodin yhteydessä korostetaan
aktivoivaa ja viihdyttävää vaikutusta. Toivottavasti väestö, myös
ikääntyneet, osaavat luoda omaa käyttäjäprofiiliaan, ettei käy kuten videoiden
ajastuksessa, jolloin laite nauhottaa mitä haluaa, milloin haluaa ja miltä
kanavalta haluaa.
Näkemykset, ristiriitaisuudessaankin, vaikuttavat olevan ihmisen, talouden
ja teknologian asialla. Nähtäväksi jää, missä järjestyksessä.
Globaalia näkemystä? Onko älykoti vain teollisuusmaiden haihatusta vai voiko
yksittäisistä älyominaisuuksista mahdollista saada apua myös kehittyvien maiden
rakentamiseen ja asumiseen? Kirjallisuudessa ei juuri mainita muuta sosiaalista
rakentamista kuin ikääntyneiden tarpeiden huomioon ottaminen.
Mikä on näin ollen se "meaningful knowledge", jota kysyimme
johdannossa. Inhimilliset arvot ja tarpeet ovat ensisijaisia. Tieto ja
osaaminen on toissijaista, ja se palvelee edellistä. Taloudelliset näkökohdat
ovat tärkeitä, mutta eettisten ja moraalisten näkökohtien huomioon ottamisella
on kauaskantoisia seurauksia.
Lähteet
Asuminen. Tilastokeskus 2002. Tilasto vuodelta 2000. Saatavilla www-
muodossa:
<http://www.stat.fi/tk/tp/tasku/
taskus_asuminen.html#asuinhuoneistot>
(Luettu 7.2.2002)
Castells, Manuel % Himanen, Pekka 2001. Suomen tietoyhteiskuntamalli.
Helsinki: SITRA ja WSOY.
CD-Facta 96 1995. CD-Facta. SanomaWSOY, 1995.
Chapman, Tony & Hockey, Jenny 1999. The ideal home as it is imagined and
as it is lived. Teoksessa Ideal Homes? Social change and domestic life. New
York:. Routledge.
COBA 2002. Connected Open Building Automation [online]. Saatavilla www-
muodossa: <http://www.coba-group.com/> [viitattu 5.2.2002].
Ekholm, K. 2001. Elämäsi 20 seuraavaa vuotta tietoyhteiskunnassa. Helsinki:
BTJ Kirjastopalvelu Oy. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino Oy.
Electrolux 2002. Functional Sales: pay-per-wash [online]. Electrolux Group.
Saatavilla www-muodossa:
<http://www.corporate.electrolux.com/
node338.asp?NodeUrl=/node323.asp>
[viitattu 5.2.2002].
Elo, Tommi 2002. Surffaako naapuri laskuusi? Julkaisussa Tietokone
1/2002, Helsinki Media, Helsinki, 2002, 81.
Ervasti, Antti 2002. Omatoimiset robotit aukovat ovia yliopiston uudessa
tietotalossa. 12.2.2002. Kaleva.
Fortum Oyj. <http://www.fortum.fi/>
[viitattu 11.2.2002].
Henkilöasiakkaan www-palvelusivut osoitteessa:
<http://www.kotienergia.com/> [viitattu
8.2.2002].
Furlong, Ruth 1995. There´s no place like home. 1995. Teoksessa Lister, M.
(ed.) The Photografic Image in Digital Culture. London and New York: Routledge.
Haakana, Kari 2002. Krakkerit ja haktivistit vaanivat. Tietokone 2/2002,
Helsinki Media, Helsinki, 2002. 44-47.
Hakaste, Harri 2000. Ark Arkkitehti 1/2000, 37.
Hakkarainen, Petri 2002. Keksijä pettyi Kainuuseen. Kehityshankkeet
pirstotaan liian pieniksi. Toimitusjohtaja Kari Moilalan haastatteluun perustuva
artikkeli. Kaleva 9.2.2002.
Hakola, Reijo 1998. Helsingin Sanomat (1998), Tietotekniikasta tulee
asuintalojen arkipäivää kymmenessä vuodessa [online]. 5.1.1998, Sanoma-WSOY.
Saatavilla www-muodossa:
<http://www.helsinginsanomat.fi/
uutisarkisto/19980501/erik/980501er00.html>.
Harakka, Timo 2002. Moi, missä mä oon? Kolumni. Suur-Jyväskylän lehti
13.2.2002.
Heinonen, Sirkka 1998. Kestävä kehitys, etätoiminnot ja liikenne.
Lehdistötiedote: Tietoyhteiskunta mahdollistaa kestävän kehityksen. 16.3.1998.
Saatavilla www-muodossa: <http://194.100.30.11/tietoyhteiskunta//
suomi/st22/t0798f.htm> Luettu: 1.2.2002 SAFA.
Heinonen, Sirkka 2000. Suomi informaatioyhteiskunnassa Finland in the
information society. Artikkelit: ark Arkkitehti 1/2000, 32 - 35.
Helvar Merca Group. Tuotteet. Multi-Sensor. Saatavilla www-muodossa:
<http://www.helvar.fi/> [viitattu
8.2.2002].
Honkanen, Seppo 2001. Ukkonen rikkoi satoja telkkareita ja videoita [online].
Kymen Sanomat 1.7.2001. Saatavilla www-muodossa:
<http://www.kymensanomat.fi/arkisto/vanhat/
2001/07/21/uutiset/uutisetjuttu2.html> [Viitattu 10.2.2002].
Hyvönen, Kaarina 1998. Sähköistyvä arki. SITRA
<http://194.100.30.11/tietoyhteiskunta//
suomi/st2f.htm>
Tai SITRA:n lehdistötiedote, "Sähköistyvä arki" 6.4.1998.
Saatavilla www-muodossa: <http://194.100.30.11/tietoyhteiskunta//
suomi/st22/t1498f.htm > [Viitattu
20.12.2001]
Hägglund, Sture 2001. e-Home: systems and services in the home.
e-Society electronic markets and public services. A SITI National research
program. 28.1.2001. Saatavilla www-muodossa:
<http://www.siti.se/programs/e-society/> [Viitattu 20.12.2001]
Kelhä, Sami 1998. Huomisen teknologia arkisessa käytössä. Datalinja 3/98,
Helsingin Puhelin Oyj. Saatavilla www-muodossa:
<http://www.datatie.fi/Datalinja/
arkisto/3_98/s08.htm> [viitattu
10.2.2002]
Kemp, Robert 2002. Bill Gate's house [online]. U.S.News & World
Report Inc. Saatavilla www-muodossa:
<http://www.usnews.com/usnews/nycu/
tech/billgate/gates.htm> [viitattu
10.2.2002].
Klemettilä, Pasi 2002. Tuulivoima viriää jälleen. Puupolttoaineita tuettiin
viime vuonna ennätyksellisesti. Kaleva 14.2.2002. Saatavilla myös
Verkkokalevassa osoitteessa:
<http://plus.kaleva.fi/cgi-bin/
weblehti.exe?Newsp=kaleva&Date=020214&
Model=000_juttusivu.html&Depa=talous&
Story=4875400.txt&Stdate=020214&
StTime=00%3A00%3A00>
Kuusi, Osmo 2001. Ikääntyneiden itsenäistä selviytymistä tukeva
tulevaisuuspolitiikka ja geronteknologia. Geronteknologia-arvioinnin
loppuraportti. Tulevaisuusvaliokunta teknologia-arviointeja 9. Eduskunnan
kanslian julkaisu 7/2001. Helsinki: Edita OYJ.
Laakso, Sami 2001. Kodin sisäilma vaikuttaa hyvinvointiin. Koti &
energia, Fortumin asiakaslehti nro 3 - 2001. ss. 6 - 7. Saatavilla www-
muodossa: <http://www.kotienergia.com/>
[viitattu 8.2.2002].
Lehtinen, Antero 2001. Kiinteistöklusterin visio 2010 talotekniikan
näkökulmasta. Talotekniikka 5/2001, 20 - 23. Lehtinen on ABBInstallaatiot Oy:n
kaupallinen johtaja. Visio 2010 Lyhentämättömänä www-muodossa:
<www.lvi-vvs.fi>
Lehto, Mervi 1996a. Tuottava älykkyys on laaja-alainen näkemys [online].
Automaatioväylä. Nro 6 - 1996. Rakennusautomaation teemanumero. ss. 14 - 19.
Saatavilla www-muodossa:
<http://www.vtt.fi/rte/
projects/alytalo/autvayla.htm>
[viitattu 6.1.2002].
Lehto, Mervi 1996b. Älytalo, ihmisen vai tekoelämän koti ja kontu [online]?
CD Facta 97. WSOY 1996. (Facta 2001 3. täydennysosa 1997/1998.) Saatavilla www-
muodossa: <http://www.vtt.fi/rte/
projects/alytalo/facta.htm> [viitattu
6.1.2002].
Lehto, Mervi 1997. Rakkaudesta rakentamiseen - millainen tulevaisuus
sellainen talo. Talotekniikka heinä-elokuu 1997. ss. 52-56. Saatavilla www-
muodossa: <http://www.vtt.fi/rte/
projects/alytalo/tultalo.htm> [viitattu 6.1.2002].
Lehto, Mervi 2002. Kannattaako älytaloista enää puhua? [online]. Saatavilla
www-muodossa: <http://www.vtt.fi/rte/
projects/alytalo/kunnossa.htm>
[viitattu 10.2.2002].
LG Pesukoneen omistajan käsikirja. LG Electronics Inc.
Linnalampi, Mikko & Uusitalo, Juha 1998. Pientalon ekologinen
jätteenkäsittelypiste. Pro gradu -tutkielma Turun yliopiston Rauman
opettajainkoulutuslaitos, käsityökasvatus. Saatavilla www-muodossa:
<http://www.rokl.utu.fi/gradut/
kasikas/1998/linna98.html> [Viitattu 12.2.2002]
LON 2002. Local Operating Network [online]. Saatavilla www-muodossa:
<http://www.tpu.fi/lon/> [viitattu 5.2.2002].
Madigan, Ruth & Munro, Moira1999. "The more we are together"
Domestic space, gender and privacy. Teoksessa Ideal Homes? Social change...
Manderbacka, Christina 2001. Ikääntyvät kuluttajat markkinoilla. Suosituksia,
kysyntää, tarjontaa? Aiheita: STAKES 6/2001. Helsinki: Stakesin monistamo.
Marjomaa, Esko 2001. Tietoverkot oppivassa organisaatiossa. Luento kurssilla
Tietoverkot oppivassa organisaatiossa [online]. Joensuun yliopisto. Saatavilla
www-muodossa: <http://cs.joensuu.fi/pages/
marjomaa/oppiva/teksti.htm>
[viitattu 31.10.2001].
Mielonen, Samu 1996. Käyttöliittymät ja uusi media - suunnittelijan
näkökulma. Teoksessa Johdatus uuteen mediaan. Toim. Tarkka, Hintikka ja Mäkelä.
Oy Edita Ab, Helsinki, 1996, 135-155.
MIT Project Oxygen. Saatavilla www-osoitteessa:
<http://oxygen.lcs.mit.edu/index.html> [Viitattu 4.2.2002]
Norman, Donald A. 1998. The invisible computer. Cambridge, MA: MIT Press.
Norman, Donald A 1980. The Psychology of Everyday Thingsm
New York: Doubleday
Nummelin, Elina 2002. Älykoti sopii muillekin kuin rikkaille. A4 Media Oy,
Tampere. Saatavilla www-muodossa:
<http://fi.soneraplaza.net/ellit/
artikkeli/0,9012,892,00.html> [Viitattu:
4.2.2002]
Nyman, Mikko 2001. Elinkaariarviointi eli LCA kertoo ilmastointikoneiden
ympäristövaikutuksen. Talotekniikka 5/2001, 61 - 63, Tekniikka ja teoria
Oulu-lehti 2002. Tulevaisuuden koti on älykäs. VTT:n esittelypäivänä tehty
haastattelu. Vastaajina Ailisto, Heikki ja Vähä, Pentti. 14.2.2002.
Pacto - ekologinen käymäläjärjestelmä. Saatavilla www-muodossa:
<http://www.sunwind.fi/pacto.htm>
[Viitattu 12.2.2002]
Porre, Matti 2001. Oskarin digitaalinen arki - Mediat ja teknologia nuoren
miehen motorisoituvassa maailmassa. Sosiologian pro-gradu tutkielma, Jyväskylän
yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, sosiologian laitos.
Pääkkönen, Rauni 1999. Datasiirto sähköverkossa [online]. Tietotekniikan
osasto, Teknillinen korkeakoulu, Espoo, 18.4.1999. Saatavilla www-muodossa:
<http://www.tml.hut.fi/Studies/
Tik-110.350/1999/Essays/
datansiirto_sahkoverkossa.html
> [viitattu 11.2.2002].
Rahkamo, Kari 2001. Talo tehdään käyttäjää varten. Talotekniikka 5/2001,
47.
SITRA 1998. Elämisen laatu, osaaminen ja kilpailukyky - tietoyhteiskunnan
strategisen kehittämisen lähtökohdat ja päämäärät. Sitra 206. Helsinki
Searle, John R. 1980. Minds, brains, and programs [online]. Behavioral and
Brain Sciences 3 (3), 417-457. Saatavilla www-muodossa:
<http://www.cogsci.soton.ac.uk/bbs/
Archive/bbs.searle2.html> [viitattu
5.2.2002].
Silverstone, Roger 1991. Television in everyday life. London and New York:
Routledge.
Sokala, Hannu 1998. Bill Gatesin talo maksoi satoja miljoonia [online].
Helsingin Sanomat 1.5.1998. Saatavilla www-muodossa:
<http://www.helsinginsanomat.fi/
uutisarkisto/19980501/erik/980501er01.html>
[viitattu 10.2.2002].
Ståhle, Riittamaija 2001. Ennakoi tietoliikennetarpeet
rakennusvaiheessa. Rakenna Oikein 1/b 2001, 157 - 160.
Säkkiväline Oy - Ympäristösi huoltaja. Saatavilla www-muodossa:
<http://www.sakkivaline.fi/>
[Viitattu 12.2.2002]
TRON 2002. The Real-time Operating System Nucleus [online]. Saatavilla www-
muodossa: <http://www.tron.org/> [viitattu 5.2.2002].
Turing, Alan M. 1950. Computing Machinery and Intelligence [online].
Saatavilla www-muodossa:
<http://www.oxy.edu/departments/
cog-sci/courses/1998/cs101/
texts/Computing-machinery.html> [viitattu
5.2.2002].
Wilenius, Markku 2000. Tulevaisuus, teknologia ja ihminen The Future,
techonology and mankind. Artikkelit ark Akkitehti 1/2000, 26 - 31.
Xerox 2002. Xerox's Environment, Health and Safety web site [online]. Xerox
Corporation. Saatavilla www-muodossa:
<http://www2.xerox.com/go/
xrx/about_xerox/T_ehs.jsp> [viitattu
10.2.2002].
Liitteet
Liite 1. Raportti
1. Toiminnan eteneminen
Tämä Connet-opintoihin sisältyvä tietoverkko-opintojakso on toteutettu
marraskuun 2001 ja helmikuun 2002 välisenä aikana oheisen kaavion mukaisesti.
Ennen ryhmätyön aloitusta ovat tekijät suorittaneet tietoverkko-opintojen
ensimmäisen vaiheen kirjoittamalla esseen annetusta aiheesta. Vasta esseen
hyväksymisen jälkeen oli ryhmätyön aloittaminen mahdollista. Pirkko oli jo
aiemmin kysellyt Marjomaalta älykotiaihetta ja se tuntui sopivan myös Katjalle
ja Askolla.
2. Tietoverkkojen käyttö
Harjoitustyöryhmän kokoaminen ja harjoitustyön aiheen valinta suoritettiin
virtuaaliyliopiston Connet-hankkeen WebCT-ympäristössä sen keskustelualuetta
hyväksi käyttäen. Aiheen ja ryhmän selvittyä siirryttiin kuitenkin ryhmän
jäsenten aikaisempien WebCT:n käyttökokemusten perusteella suosiolla pois WebCT-
ympäristöstä. Kaikki sen jälkeinen viestintä niin ryhmän sisällä kuin ryhmän
ulkopuolisten kanssa onkin tapahtunut Internetin sähköpostiviesteillä ja niiden
liitetiedostoilla.
Harjoitustyössä on käytetty paljon Internetin World Wide Webistä eri
hakupalveluiden avulla löydettyä materiaalia lähteenä - lähinnä siellä
julkaistuja artikkeleita ja lehtikirjoituksia. Internetin lisäksi tietoa
haettiin toki perinteisesti kirjallisessa muodossa kirjoina ja artikkeleina
kirjastoista. Harjoitustyön alkuvaiheessa oli jonkin verran myös
sähköpostikeskustelua työn ohjaajan Esko Marjomaan sekä Suomessa älykodin
rakentaneen Risto Linturin kanssa. Omakohtaista kokemusta talonsuunnittelusta ja
rakentamisesta on yhdellä jäsenellä, jonka platform-rakenteinen talo on esitelty
sekä Kalevassa että Puu -lehdessä.
Harjoitustyön kirjoittamisessa pääasiallisena työvälineenä ovat olleet niin
muotoilemattoman kuin muotoillunkin tekstin kirjoittamiseen sopivat
(tekstinkäsittely)ohjelmat (MS Word, notepad, sähköpostiohjelmat). Harjoitustyön
alussa aiheen jäsentelemisessä käytettiin teksinkäsittelyn lisäksi graafisempaa
MindMan Personal -nimistä ajatuskarttatyökalua. Harjoitustyön kuluessa yksi
ryhmän jäsen mallinsi sivuprojektina ajatuskarttaa monipuolisemmin ZigZag-
tietoympäristöön GZigZag-ohjelmalla. Harjoitustyön ja raportin kaaviot on
laadittu MS PowerPoint -ohjelmalla.
Teknologisten tietoverkkojen lisäksi on käytetty myös sosiaalisia
tietoverkkoja. Keskustelut mm. arkkitehdin sekä muiden talonrakennusalan
henkilöiden kanssa ovat tuottaneet kirjallisen materiaalin lisäksi tietoa
käytännöstä.
GzigZag-rakenne
Tämän harjoitustyön rinnalla on kokeiluluonteisesti jäsennelty Jyväskylän
yliopistossa kehitettävän ZigZag-rakenteeseen perustuvan GZigZag-järjestelmän
avulla älykotikonseptia kaksiulotteista ajatuskarttaa moniulotteisemmin.
Ajatuskartan mallintamisessa ZigZag-jäsennykseen saatiin kaksiulotteiseen
ajatuskarttaan verrattuna lisättyä ajatuskartan hierarkian rikkovia poikittaisia
yhteyksiä. Alkuperäisestä hieman laajenneen ja osittain kolmiulotteisen kartan
esittäminen rajatulla kaksiulotteisella tasolla on kuitenkin ongelmallista,
minkä vuoksi ZigZag-kokeilu on valitettavasti jouduttu rajaamaan tämän
kirjallisen raportin ulkopuolelle.
ZigZag-ajattelussa tieto ei ole erillisiä erikoistuneissa tietokannoissa -
tiedostoja hierarkkisissa hakemistoissaan - eikä ole niitä käsitteleviä
erikoistuneita ohjelmia. On vain yksi moniulotteinen ympäristö, jossa kelluvaa
tietorakennetta tarkastellaan asiayhteyteen sopivasta näkymästä (Nelson, 1988).
ZigZag -tietorakenne koostuu soluista, jotka pitävät sisällään yksikön
varsinaista tietoa - oli se sitten kuvaa, tekstiä tai jotain muuta. Jokaisella
solulla voi jokaisessa ulottuvuudessa olla edeltäjä, jolloin solu on myös
edeltäjänsä seuraaja, ja seuraaja, jolloin solu on myös seuraajansa edeltäjä.
Ulottuvuuksienkaan määrää ole periaatteessa rajattu. Kaikki yhteydet ZigZag -
rakenteessa ovat kaksisuuntaisia. (Lukka, 2001.) Koska yksittäisen solun
yhteydet yksittäisessä ulottuvuudessa eivät ole riippuvaisia sen yhteyksistä
muissa ulottuvuuksissa voidaan samaa solua käyttää eri ulottuvuuksien kautta
useissa eri asiayhteyksissä (Lukka, 2001). Esimerkiksi sama jonkun henkilön
nimen sisältävä solu voi olla yhteydessä osoitetietoihin, sukupuuhun (Lukka ja
Ervasti 2001) ja kalenteriin merkittyyn tapaamiseen.
3. Ryhmän kehittyminen
Ryhmän kehittymisen vaiheet voidaan jakaa Tuckmannin (1965) mukaan
seuraavasti:
- muodostumisen vaihe (forming)
- kuohuntavaihe (storming)
- jäsentymisen ja normien muotoutumisen vaihe (norming)
- työskentelyvaihe (performing)
- lopetusvaihe (adieuring).
Kehitysteoreettinen lähtökohta ryhmän toimintaan pätee Tuckmannin mukaan
jokaisen ryhmän toiminnassa, ja jokainen vaihe löytyy ryhmän kehityshistoriasta.
Kun tarkastellaan meidän ryhmäämme, on nähtävissä muutamia sen kehitykseen
vaikuttavia seikkoja. Ensinnäkin kaksi ryhmän jäsentä (Pirkko ja Asko) olivat
vastikään työskennelleet yhdessä toisen ryhmätyön parissa. He tunsivat ja
tiesivät jo jotain toisistaan, mm. työskentelytekniikkaan liittyviä asioita. Sen
lisäksi ryhmän toimintaan vaikutti luonnollisesti se, että työskentely tapahtui
tekniikkavälitteisesti, ei-kasvokkain, jolloin viestintä ei ollut niin nopeaa,
sujuvaa ja luonnollisessa ympäristössä tapahtuvaa.
Ryhmän muodostumisen vaihe voidaankin nähdä olleen melko pitkä ajallisesti,
vaikka työskentely aloitettiin jo sen aikana. Välissä oli myös hidastavana
tekijänä verrattain pitkä joululoma, sekä senkin jälkeinen "käynnistymisaika".
Ryhmän työskentely muodostumisvaiheen aikana oli silti puolitehoista, koska
siinä vielä tunnusteltiin ja etsittiin yhteistä ymmärrystä ryhmän tehtävästä,
normeista ja ihmisten välisistä suhteista.
Kuohuntavaihe oli varsin lyhyt eikä kovinkaan dramaattinen. Pirkon
aloitteesta otettiin esille yhden ryhmän jäsenen (Katjan) heikko osallistuminen
ryhmän siihenastiseen toimintaan. Tuolloin voidaan nähdä ryhmän lopullisesti
jäsentyneen ja normien ja työskentelytapojen muodostuneen, ja tehokas
työskentely kaikkien ryhmäläisten osalta todella alkoi.
Viimeinen puristus oli tiukka mutta antoisa, ja ryhmän lähestyessä
lopetusvaihetta koheesio kasvoi, kuten siihen vaiheeseen kuuluukin.
Ryhmän rakenteistuminen eli strukturaatio
Rakenteistumisen (Giddens 1984) näkökulma tarkastelee ryhmän toimintaa hieman
eri tavalla. Siinä nähdään ryhmien toimivan päämäärähakuisesti tiettyjen
sääntöjen mukaan, ja samalla luoden rakenteita, jotka vaikuttavat ryhmän
tulevaan toimintaan. Ryhmän toiminnalla nähdään olevan sekä intentionaalisia
että ei-intentionaalisia seurauksia, ja varsinkin näillä satunnaistekijöillä on
suuri merkitys lopputuloksen kannalta. Ryhmän sisäisiä rakenteita ovat
esimerkiksi muodostuvat roolit, normit, relationaaliset odotukset sekä ryhmien
sisäiset viestintäverkostot.
Meidän ryhmämme rooleiksi muodostuivat seuraavanlaiset rakenteet: Pirkko oli
jonkinlainen koordinaattori, joka mm. kokosi muiden lähettämistä pätkistä
yhtenäistä kokonaisuutta, ja lähetti "koko paketin" säännöllisin väliajoin
muille jäsenille. Pirkko oli myös hyvin aloitteellinen normien kannalta, kyseli
missä mennään ja kannusti muita. Hänelle siis muodostui eräänlainen "johtajan"
rooli. Askolle muodostui teknologisen "asiantuntijan" rooli. Hän toi ryhmätyöhön
mukaan esim. MindMan-ohjelmalla toteutetun ajatuskartan ja työsti GzigZag-
projektia työn ohessa. Katja jäi alussa jälkeen muiden työskentelyvauhdista,
osittain ehkä siksi, että häneltä vei enemmän aikaa muodostaa käsitys ryhmän
toimintatavoista, jotka toisille ryhmän jäsenille olivat edellisen työn kautta
tutumpia. Hän ei siis ollut kovin aloitteellinen, mutta Pirkon kannustamana ja
vauhtiin päästyään toi lopulta oman panoksensa ryhmän työskentelyyn.
Ryhmän viestintä kaiken kaikkiaan oli hyvin tehtäväkeskeistä, kuten
tämänkaltaisessa oppimistehtäväryhmässä voi olettaakin. Ryhmän perustehtävä oli
kaikille alusta asti selkeä. Suhdetason viestintää ei käyty suoraan kovinkaan
paljon, mutta sitähän on aina olemassa, vaikkei suhdetason asioista
puhuttaisikaan.
4. Oppiminen
Tämän työn suorittaminen osoittaa, että pääasiassa tietoverkkojen avulla
työskenneltäessä voidaan toteuttaa jaetun asiantuntijuuden kehittymistä. Ryhmän
oppiminen edellyttää sen jäsenten oppimista, jolloin oppiminen tulee koko
ryhmän resurssiksi. Kullakin jäsenellä on oma oppimistyylinsä, jolla on
merkitystä oppimisen, tuottamisen ja myös ryhmäytymisen kannalta. On selvää,
että aiemmat kokemukset talonrakennuksesta tai tilasuunnittelusta orientoivat
tehtävään. Näin ollen osalla ryhmäläisistä on aiempaa konstruktiota alalta,
toisille taas lähes kaikki on uutta opittavaa.
Suurin yhteinen kognitiivinen saavutus lienee älykodin käsitteen ja
tehtäväalueen määrittäminen, joka tietenkin on edellytyksenä koko työn
rakentamiselle. Tämä vaatikin paljon keskustelua, kirjallisuuteen perehtymistä
ja asian moniulotteista prosessointia. Prosessin aikan vaikutti siis siltä, että
tämän kognitiivisen vaiheen aikana ei olisi tapahtunut edistystä,
todellisuudessa edistys ei olisi tapahtunut ilman tätä vaihetta.
Tämä vaihe on oppimista, sillä se on Jarvisin oppimisen paradoksien mukaan
jonkinlainen ristiriitavaihe, joka täytyy työstää. Samalla se muuttaa
ryhmäläisten käsityksiä, avartaa mieltä ja mahdollistaa näin työn etenemisen.
Kunkin tuottamat tekstit tulevat toisten luettavaksi, arvioitavaksi ja
täydennettäväksi. Tekstit ovat sinällään muita opettavia ja lisäksi niiden
analysointi vaatii asiaan perehtymistä, taas uusien lähteiden avulla.
Asennetasolla oppiminen kohdistuu sen hyväksymiseen, että tekstit eivät ole
henkilökohtaista omaisuutta, vaan ryhmän yhteistä jaettua pääomaa, jolloin niitä
saa ja myös pitää toisten analysoida ja konkreettisesti myös käsitellä.
Liiallinen toisten tekstien kunnioitus ei edistä jaettua asiantuntijuutta.
Älytalo aiheena on tunteita herättävä. Tämän työn myötä asiantuntemus on
lisääntynyt, joten tunteille jää entistä vähemmän tilaa. Nyt täytyykin seurata
tulevaa älytalo-kehitystä.
5. Raporttimme arviointia
Harjoitustyömme aluksi jäsentelimme älykodin vapaan ideoinnin tuloksena
ajatuskartassa yhdeksään alakäsitteeseen: ekologisuus, viihtyvyys, energia,
kodinkoneet, tietoyhteydet, orgasaniset elämänmuodot, kulunvalvonta,
yksityisyyden säilyttäminen ja käytännön esimerkit. Jo alkuperäisestä
jäsentelystä käy ilmi, että halusimme käsitellä älykotia paljon laajempana
käsitteenä kuin pelkkänä asuintalon teknologisena laajennuksena. Toisaalta
halusimme harjoitustyössämme käsitellä aihetta myös konkreettisesti,
vastapainona älykotikeskustelun hypettävälle pinnallisuudelle.
Pienelle ryhmälle yhtäaikaisesti aiheen laaja ja syvä käsittely oli
haastavaa, vaikkei lopputuloksen perusteella ehkä kuitenkaan mahdoton. Itse
asiassa lopputuloksessa aukikirjoitettuja älykodin osa-alueita on jopa enemmän
kuin alkuperäisessä jäsentelyssä. On myönnettävä, että esimerkiksi "rahoitus"-
kysymykset olivat jääneet jäsentelystä kokonaan pois. Toisaalta esimerkiksi
"orgaaniset elämänmuodot", joka olisi ollut kasvillisuutta ja lemmikkieläimiä
älykodissa tarkasteleva osa-alue, jäi kokonaan pois lopullisesta raportista.
Joitakin alakäsitteitä on myös sulautettu muihin käsitteisiin tai
päinvastaisesti irroitettu omaksi kokonaisuudekseen.
Alun yhteisen jäsentelyn jälkeen ryhmätyö eteni aika vapaasti, jokaisen ryhmän
jäsenen kirjoittaessa itselleen sopivalta tuntuneesta aiheesta. Lopputuloksessa
tämä näkyy siten, että asioiden käsittelyn laajuus ja käsittelyn tukena käytetyt
esimerkit ovat olleet osa-alueen käsitelleen ryhmäläisen oman harkinnan varassa.
Harjoitustyössä eri osa-alueiden laajuus ei siis itsessään välttämättä kerro
osa-alueen tärkeydestä älykodissa. Eri osa-alueet voivat myös pitää sisällään
osittain päällekkäistä ja ehkä ristiriitaistakin tietoa. Eri osa-alueiden
käsittelyn syvyys myös vaihtelee voimakkaasti yleisestä maalailusta yksittäisten
toteutusesimerkkien kuvaamiseen. Toisalta ehkä nämä vain korostavat
älykotikäsitteen epämääräisyyttä. Lopullinen harjoitustyö on kooltaan reilusti
alkuperäisiä tavoitteita suurempi, joten älykotikäsitteen laajuus ilmeisesti
yllätti myös itse työryhmän.
Lähteitä on käytetty runsaasti. Yliopiston kirjastokäynnin jälkeen selvisi,
että älykotiaiheen tuoreimmat artikkelit on saatavilla aikakaus- ja
sanomalehdistä sekä Internetistä. Ihan kaikkiin aiheisiin, esimerkiksi
rahoitukseen, ei tosin ole esittää lähdettä.
Lähteet
Giddens, A. 1984. The constitution of the society: Outline of the theory
of sructuration. Berkeley: University of California Press
Jarvis, Peter1992. Paradoxes of learning. On becoming an individual in
society. San Fransisco: Jossey Bass.
Lukka, Tuomas 2001. A Gentle Introduction to Ted Nelson's ZigZag
Structure [online]. Hyperstructure Group, the University of Jyväskylä.
Saatavilla Internetissä:
<http://www.gzigzag.org/gi/gi.html> [viitattu 4.1.2002].
Lukka, Tuomas ja Ervasti, Katariina 2001. GZigZag - A Platform for
Cybertext Experiments [online]. Hyperstructure Group, the University of
Jyväskylä. Saatavilla Internetissä:
<http://www.gzigzag.org/ct/ct.html> [viitattu
4.1.2002].
Nelson, Theodor H. 1998. What's On My Mind (ZigZag Overview) [online].
Wearable Computer Conference, Fairfax VA, toukokuussa 12-13, 1998.
Saatavilla Internetissä:
<http://www.sfc.keio.ac.jp/~ted/zigzag/xybrap.html> [viitattu 4.1.2002].
Tuckman, B. 1965. Developmental sequence in small groups.
Psychological Bulletin, 63, 384-399
Ryhmäviestinnän perusteet -oppimateriaali 2002. Jyväskylän yliopisto,
viestintätieteiden laitos. Saatavilla www-muodossa:
http://viesti.jyu.fi/oppimateriaalit/ryhmaviesti/
Liite 2. Toimintasuunnitelma 11/2001
Valitsimme ryhmätyön aiheeksi "Älykkään kodin", ja tavoitteena on löytää
uusia näkemyksiä aiheesta.
Älykäs koti
Onko älykotia ilman robotteja, tervehtiviä ovia, seiniin upotettuja
tietokonenäyttöjä tai sähköpostia ja virtuaalilehteä aamukahvilla? Villeimmissä
älykotikuvitelmissa kaikenlaiset teknologiset ihmelaitteet nappavat nopeasti
etusijan.
Jäsennellessämme älykodin käsitettä sosiaalisten ja teknologisten
tietoverkkojen pohjalta löysimme alustavasti pohdittavaksemme seuraavat
näkökulmat: ekologisuus, energia, kodinkoneet, tietoyhteydet, orgaaniset
elämänmuodot, kulunvalvonta, yksityisyyden säilyttäminen js viihtyvyys.
Korkeaan teknologiaan perustuva älykoti ei ole tarkoituksenmukainen
vaihtoehto, ellei sitä pystytä toteuttamaan kestävän kehityksen periaatteiden
mukaisesti. Valittaessa teknologiaa tulisi ottaa huomioon koko sen elinkaari
valmistuksesta käytöstä luopumiseen ja uusiokäyttöön. Vertauksena hyvin
suunniteltu ja rakennettu talo kestää hoidettuna sata vuotta, mutta uusimpien
tietokonepelien pelaamiseen käytetty tietokone vanhenee puolessa vuodessa.
Konkreettisimmillaan älykäs koti näkyy nykyistä helppokäyttöisempinä,
turvallisempina ja energiaa säästävämpinä kodinkoneina ja teknologisten
tietoverkkojen integroimisena kotiympäristöön. Älykoti voi jopa tulla apuun
esimerkiksi viherkasvien hoidossa tarjoamalle sisäkukille jatkuvasti näiden
tarvitseman valon, veden ja ravinteet.
Älykkäiden elementtien tulee olla ellei näkymättömiä niin vähintäänkin
esteettisesti miellyttäviä. Näkymättömimmillään älykoti toimii seuratessaan ja
optimoidessaan talon energiankulutusta: nopeasti reagoiva huonekohtainen
lämmitys pitää huolen siitä, että lämpöä on silloin kun sitä tarvitaan. Yöllä
lämpötila laskee, mutta se nousee taas heräämisen aikaan. Päivällä talo on
tyhjillään ja lämpö matalalla. Iltapäivällä se taas nousee. Lämpö kerätään
talteen poistoilmasta, yösähköllä lämmitettyä vettä varataan käytön mukaan,
tyhjien huoneiden valot sammutetaan jne.
Johonkin kodin älykkyydessä on kuitenkin osattava vetää myös raja. Vaikka
älykäs teknologia mahdollistaisi kodin turvaamisen kaikkialle ulottuvalla
kulunvalvonnalla ja suorittaisi automaattisesti kaikki teknisesti mahdolliset
tehtävät, ei ratkaisu olisi mielekäs, jos asukkaat sen jälkeen tuntisivat olonsa
valvotuiksi ja holhotuiksi. Älykodin on säilytettävä viihtyisyytensä.
Paradoksaalisesti korkeaan teknologiaan perustuvassa kodissa itse teknologian
tulisi olla näkymätöntä. Vaikka visio älykkäästä eli edes illuusionomaisesti
ajattelevasta kodista onkin tulemassa mahdolliseksi juuri teknologisen
kehityksen (tehokkuuden kasvu, koon pieneneminen ja hinnan lasku) myötä, ei
älykodissa "älykäs" teknologia saisi kuitenkaan olla itseisarvo, vaan sen tulisi
tukea nykyisiä kotiin liittyviä odotuksia ja ihanneita.
Liite 3. Älykoti-miellekartta
|