Älykoti mahdollisuutena

Näkökulmia älykodin käsitteeseen

Harjoitustyöraportti

CONNET
Tietoverkot oppivassa organisaatiossa
15.2.2002
Hyvönen, Pirkko, Lapin yliopisto
Järvinen, Katja, Jyväskylän yliopisto
Soukka, Asko, Jyväskylän yliopisto

Sisältö

1. Johdanto

Tuoreimpien mittausten mukaan yhdeksällä kymmenestä suomalaisesta on kännykkä (MTV-uutiset 6.2.2002). Suomea tituleerataankin informaatioyhteiskunnan mallimaaksi. Castells ja Himanen (2001) osoittavat kuitenkin, että Suomen mallissa hyvinvointivaltio yhdessä teknologian kanssa muodostavat ainutlaatuisen järjestelmän. Myös SITRA (1998) korostaa raporteissaan ihmiskeskeisyyttä ja elämänlaatua.

Heinonen kysyy (2000, 32), mitä on "meaningful knowledge"? Myös omasta ympäristöstämme puhuttaessa elämänlaatua kohottaa merkityksellisen tiedon saanti ja ymmärtäminen. Ihmisen koti on niin lähellä asukasta kuin se vain voi olla. Kuitenkaan kotia harvoin mielletään informaatioyhteiskuntaan kuuluvaksi elementiksi. Mikä siis on kodin "meaningful knowledge", joka voisi parantaa elämänlaatua?

Teknosysteemi, jota parhaillaan luodaan, vetää Wileniuksen (2000, 27) mukaan vertoja ihmisen ruumiin toiminnalle. Tietoverkot, hermoratojen tavoin, vievät impulsseja valonnopeudella paikasta toiseen. Toisaalta on otettava huomioon kiihtyvä urbanisoituminen, joka pakottaa kiinnittämään huomiota rakennetun ympäristön merkitykseen. Samalla kiihtyy kulutus, siten että vuoteen 2050 ennustetaan energiankulutuksen nykyisestään jopa kolminkertaistuvan.

Nämä tekijät: suomalaisten teknologiahenkisyys, elämänlaadun merkitys, teknosysteemi, rakennetun ympäristön merkitys sekä ekologia ovat tämän raportin kannalta oleellisia taustamerkityksiä älykotien suunnittelun kannalta. Lähtökohtamme on, että älykoti on osa tieto- ja viestintäyhteiskunnan mukanaan tuomia mahdollisuuksia.

On otettava huomioon myös tulevaisuus ja siinä korostuvat tulevaisuudentutkimuksen mukaan ihmisten henkilökohtaiset arvopreferenssit. Siksi teknologiaakin on kehitettävä inhimilliseen suuntaan ja arvoja kunnioittavalla tavalla. Wilenius toteaa: "Kysymys on lopulta siitä kuinka haluamme elää. Millaiseksi luomme oman ympäristömme ja millaisia esteettisiä ja eettisiä arvoja kannatamme." (Wilenius 2000, 26 - 31.)

Tämän raportin tavoitteena on selvittää, mitä älykodilla oikeastaan tarkoitetaan. Näkökulmamme on inhimillinen, siis elämänlaatua korostava. Teknologia ei ole pääosassa, vaan pääosassa on asukas, talon käyttäjä. Pohdimme älykodissa asumista eri näkökulmista, kriittisyyttä unohtamatta. Aikamme ajattelun mukaan on kestävän kehityksen ja ekologisen rakentamisen vaihtoehdot selvitettävä jo suunnitteluvaiheessa.

Tavoitteena on siis löytää tarpeellinen "meaningful knowledge", mitä meidän on tärkeätä tietää älykodista; ja onko tietoa riittävästi saatavilla. Jo pelkästään älykodin käsite on monimuotoisuudessaan vaikeasti hahmotettava, niinpä tuommekin esiin useita määritelmiä älykodin ominaisuuksista, jotta nähdään kuinka monella tavalla älykodin käsitteellä operoidaan. Vaikka vierastamme "äly"-liitettä, käytämme sitä, koska se näyttää vakinnuttaneen paikkansa myös kirjallisuudessa.

Tämä raportti kuuluu Connet-virtuaaliyliopiston tietoverkkojen hyödyntämistä käsittelevään opintojaksoon. Aloitimme työskentelyn kokoamalla ensin MindMan- ohjelmalla älykotia hahmottavan käsitekartan. GZigZag-rakenteena kartta saadaan hahmotettua käsitekarttaa moniulotteisemmaksi. (Ks. liitteenä oleva raportti)

Raportissamme olevat siniset ajatukset ovat omia pohdintojamme.

Tietokoneet voivat toistaiseksi olla ainoastaan keinotekoisesti älykkäitä. Niin tietokoneiden kuin kodinkin "älykäs toiminta" onkin yleensä itse asiassa suunnittelijoidensa älykkyyttä. Tietokoneohjelmat ovat vain joukko yksiselitteisiä sääntöjä. Sääntöjen mukainen toiminta ei vaadi älyä, mutta sääntöjen luonti vaatii.

2. Kodin älykkyys ilmenee teknologisena, sosiaalisena ja käyttäjäkeskeisenä näkökulmana

Menneisyydessä tietokone oli kallis ja se sijoitettiin tietokonepöydälle, mutta vähitellen alkoivat ihmiset kantaa tietokonetta mukanaan. Tietokone ei tiedä, missä me olemme, mutta me elämme tietokoneen luomassa todellisuudessa. Se oli siis menneisyyttä, ja tulevaisuudessa tietokone on olemassa kaikkialla; se on kuin ilmaa, jota hengitämme. MIT Oxygen - projektin mukaan tulevaisuudessa:

"We will not need to type or click, nor to learn computer jargon. Instead, we will communicate naturally, using speech, vision, and phrases that describe our intent (e.g., "send this to Hari" or "get me a hardcopy quickly"), leaving it to the computer to locate appropriate resources and carry out our intent."

Oxygen lupaa auttaa ihmisiä tekemään vähemmällä enemmän, sekoittuen heidän elämäänsä, täyttäen heidän tarpeensa ja ollen saatavilla luonnollisin käyttöliittymin eli puheen ja katseen avulla ja lopulta vielä tehden helpoksi kaikki ne tehtävät, mitä ihmiset haluavat tehdä. (MIT project Oxygen)

Oxygen lupaa paljon, mutta sen viesti on selvästikin se, että tietokone tulee mukaan ihmisen arkielämän toimiin sekä kotona että kodin ulkopuolella. Sen käyttö muuttuu staattisista ja manuaalisista hiiri- ja näppäimistö-komennoista katseella ja puheella ohjailtaviksi komennoiksi. Lisäksi tietokoneen rooli toimistolaitteesta laajenee merkittävästi ihmisen inhimilliseen elämänpiiriin.

Rakennuksen teknisten laitteiden ja järjestelmien käsitteeksi yleistyi 1990- luvulla "talotekniikka"-käsite. "Älykäs rakennus" ja "älytalo" jäivät silloin syrjään, vaikka eivät tarkoitakaan ihan samaa "talotekniikan" kanssa. "Älykäs rakennus" on alunperin lanseerattu kampanjaterminä, jolla on haluttu kertoa talon käyttäjäystävällisyydestä: talo siis tehdään käyttäjää varten (Rahkamo 2001). Kuka tai ketkä ovat talon käyttäjiä? Käyttäjät eivät ole samanlaisia eikä heillä ole keskenään samanlaisia tarpeita. Eivät edes kaikkien 5-henkisten lapsiperheiden tarpeet ole samanlaisia. Kaiken lisäksi talon jopa vuosikymmeniä kestävän käytön aikana sen käyttäjät voivat vaihtua tai ainakin käyttäjien tarpeet muuttua.

Siispä Rahkamon mukainen älykäs talo on sellainen, jota voidaan tarpeiden muuttuessa myöhemmin korjata ja muunnella asukkaiden siitä liiemmin häiriintymättä. Älykkääseen taloon liittyy myös tietotekniikan käyttö. Oikeastaan juuri tietotekniikka on synnyttänyt ajatuksen rakennuksen "aivoista" (Lehto 1996 a). Elleivät suunnittelijat ole ajan tasalla tai pikemminkin tulevaan orientoituneita, saattaa olla, että uuteen taloon tuodaan jo vanhentunutta tekniikkaa. Muunneltavuuden ja tietotekniikan lisäksi Rahkamo yhdistää älytaloon käytännöllisyyden ja tekniikan yhdistämisen vastapainona yliarvostetulle julkisivuarkkitehtuurille. "High tech" ei ole käytännöllisyyden edellytys, vaan edellytyksenä on terveen käytännön järjen käyttö. On siis ratkaistava, miten ikkunat pestään tai koti pidetään siistinä ja esteettisenä, miten lumet luodaan ja minne sadevesi valuu ja miten koti toimii eri tilanteissa. Kodin logistiikka on tärkeä arjen käytännön toteuttamisessa. Lehto korostaa oikeiden rakennusratkaisujen kokonaisuutta, jossa otetaan huomioon ihmisten kasvavat tarpeet.

Mikä tekee kodista älykkään? Pelkästään tekniset laitteet eivät sitä tee. Ruotsalaisen Santa Anna IT-Tutkimusinstituutin e-Home -projektin (Electronic markets and public services) mukaan älykodissa täytyy olla ainakin seuraavat toiminnot:

  • Kodin informaatio- ja e-palveluiden intuitiiviset käyttöliittymät, sisältäen audiovisuaaliset käyttöliittymät ja vuorovaikutuksen multimodaalisuuden.
  • Perheenjäsenten välisen sähköisen vuorovaikutuksen ja monimuotoisen tiedon jakamisen erilaisten kiinteiden tai liikkuvien päätelaitteiden avulla.
  • Suunnittelu ja informaatiopalvelut (infotainment), sisältäen tiedon haun ja suodattamisen.
  • Osien luotettavuus, integrointi ja personalisointi.

Santa Annassa älykoti on siis e-koti; nimessä korostuu elektroniikan asema. Kuitenkin heidän projektissaan korostuu ensisijaisesti ihmiskeskeinen näkökulma. Ihminen on käyttäjä, asukas tai kuluttaja, joka käyttää hyödykseen elektroniikkaa. e-Kauppa, kotipalvelut, e-media sekä julkaisutoiminta ja julkisen sektorin palvelut tulevat e-kodin asukkaalle uudella tavalla. (Hägglund 2001.)

E-Kodin systeemeissä ja palveluissa korostetaan kehitys-, tutkimus- ja arviointipalveluja, jotka tarjoavat kaikkialla läsnä olevaa, luonnollista ja monipuolista vuoropuhelua ja malleja, joiden on tarkoitus integroitua asukkaan jokapäiväiseen toimintaan. Malleilla tarkoitetaan informaatiota, kommunikaatiota, viihdettä, koulutusta ja ympäristön kontrollointia ja tarkkailua. (Hägglund 2001.)

Santa Annasta enemmän osoitteessa http://www.siti.se/programs/e-society/.

Lehto (1996b) luettelee lisää älytalon ominaisuuksia. Edellä mainittujen tietotekniikan, muunneltavuuden ja käytännöllisyyden lisäksi rakenteiden aktiivisuus, aika-, tila- ja energiajousto, rakenteiden ja toimintojen integroitavuus, informatiivisuus, vuorovaikutteisuus, turvallisuus, viihtyvyys ja palvelevuus, terveellisyys ja terapeuttisuus, taloudellisuus, tuottavuus sekä perusratkaisujen tarkoituksenmukaisuus ovat talon älyominaisuuksia.

Tässä raportissa (Kuvio 1) luokitellaan älykodin ominaisuudet passiiviseen osa-alueeseen, joka tarkoittaa talon rakenteen ja kaluston älykästä sekä tarkoituksenmukaista suunnittelua; sekä aktiivisekseen osa-alueeseen, eli teknologian ilmentymistä asukkaille siinä muodossa kuin se on koneisiin ja laitteisiin ohjelmoitu.

Älykkyydellä tarkoitetaan kaikkia niitä aktiivisia ja passiivisia ominaisuuksia, jotka

  1. ovat ihmiskeskeisiä,
  2. niiden käyttö on intuitiivista,
  3. tekevät asumisen entistä helpommaksi, turvallisemmaksi, terveellisemmäksi, taloudellisemmaksi, viihtyisämmäksi ja terapeuttisemmaksi,
  4. mahdollistavat tarkoituksenmukaisia, joustavia ja muunneltavia tila- ja aikaratkaisuja sekä
  5. mahdollistavat vuorovaikutteisen kommunikoinnin ja tiedonkäsittelyn.

Rajanveto älykkään ja ei-älykkään toiminnan välille on vaikeata. Älykkäät toiminnot eivät saa olla asukkaalle haitallisia; ne eivät saa "vangita" asukasta, eli asukkaan pitää niin halutessaan pystyä asumaan ilman älytoimintoja.

Tietokonepohjaista älyteknologiaa voitaisiinkin ajatella älykodin "aktiivisena" älykkyytenä. Niidenkin toiminnan älykkyys riippuu kuitenkin niiden ohjelmoinnin älykkyydestä.

(Kuvio 1. Älykodin määrittelyn keskeiset osa-alueet)
Kuvio 1.
Älykodin määrittelyn keskeiset osa-alueet

3. Älykodin informaatioteknologiasta

Olemme määritelleet älykodin aktiivisiksi älyominaisuuksiksi muun muassa viihtyisyyden ja palvelevuuden, turvallisuuden, informatiivisuuden sekä vuorovaikutteisuuden. Etenkin näiden aktiivisten älyominaisuuksien toteuttamisessa on tietotekniikalla oleellinen rooli. Jotta huoneen valaistus säätyisi huoneessa oleskelevien ihmisten ja heidän toimintojensa mukaan, ulko- ovi varoittaisi päälle jäävästä liedestä tai pyykkikone ilmoittaisi punaisesta vaatteesta valkopyykissä ja saunan voisi käskeä lämpenemään matkapuhelimella, tarvitaan ihmisen ja mekaanisen koneen välille entistäkin enemmän koneen toimintaa ihmisen tahdon mukaan ohjailevaa tietotekniikkaa.

Aktiivisten älyominaisuuksien perustuminen tietotekniikkaan ei kuitenkaan tarkoita, että tietotekniset toteutukset itsessään olisivat älykkäitä - älykkäitä ainakaan siinä mielessä, että osaisivat täysin itsenäisesti tehdä kodissa asumisesta esimerkiksi entistä helpompaa, turvallisempaa, terapeuttisempaa ja taloudellisempaa. Älykkäästi toimivilta vaikuttavat ohjelmatkin toimivat yleensä deterministisesti (Turing, 1950) ennalta ohjelmoitujen komentosarjojen mukaan. Havainnollisena esimerkkitarinana tästä on niin sanottu kiinalainen huone (Searle, 1980):

"Kuvittelemme huoneen johon saamme käsittämättömiä kiinalaisia kirjoitusmerkkejä. Onneksi meillä on ohjekirja joka kertoo mitä tehdä jokaiselle kirjainmerkkiyhdistelmälle jonka eteemme saamme. Ohjekirja neuvoo piirtämään yhtä käsittämättömiä kirjainmerkkejä ja antamaan niitä luukusta ulos. Ohjekirja on pätevä: ne kirjoitusmerkit mitä annan ulos, ovatkin hyviä vastauksia kysymyksiin jotka minulle on tietämättäni esitetty käsittämättömillä merkeillä. Hoidin homman hyvin, ymmärtämättä yhtään mitä minä tein." (vapaasti suom. Jukka Purma, 2001.)

Kiinalainen huone auttaa ymmärtämään, ettei tietokoneen älykkäältä vaikuttava toiminta ole välttämättä suinkaan merkki laitteen, vaan sen sijaan sen suunnittelijan ja ohjelmoijan älykkyydestä - siis kiinalaisessa huoneessa ohjekirjan luojan älykkyydestä. Jo Alan Turing (Turing, 1950) kuitenkin myöntää, että oppivat koneet voivat tuoda muutoksen toiminnan deterministisyyteen ja tehdä koneestakin älykkään. Toistaiseksi ainakaan kuluttajille asti ei ole kuitenkaan ehtinyt mitään mullistavaa - tekstinkäsittelyohjelmienkin "älytoiminnot" saattavat yllättävyydellään enemmän ärsyttää kuin helpottaa käyttöä.

Suurisanaisten kaikkivoipaa kotia kuvailevien visioiden rinnalla konkreettinen älykotiteknologia on kuitenkin vähitellen kehittymässä. Kehityssuuntana älyteknologiassa ovat ympäristöön integroidut eli upotetut laitteet, jotka viestivät joko suoraan tai kodin keskitetyn hallintajärjestelmän kautta keskenään. Toisin sanoen "tietokone" sellaisenaan erillisenä laitteena vähitellen katoaa ja sulautuu huomaamattomaksi luonnolliseksi osaksi nykyistä ja tulevaa kodintekniikkaa. Tällaista "parempaa" tulevaisuutta ovat povanneet esimerkiksi Donald A. Norman (Norman, 1980) sekä TRON ja MIT:n Oxygen - projektit.

3.1 Älykotiaiheisia kirjainyhdistelmiä

TRON (http://www.tron.org/)

Japanilainen TRON (The Real-time Operating System Nucleus) -älypientalo esiteltiin vuonna 1989. TRON on Tokion yliopiston professorin Ken Sakamuran vetämä projekti, jonka tavoitteena on kehittää tietokoneista "läpinäkyviä työkaluja" kodin jokapäiväisiin käyttötarpeisiin. Toisin sanoen TRON tutkii tietokoneen upottamista eli sulauttamista kodinkoneisiin luoden älykodinkoneita - älykotimme aktiivisten älyominaisuuksien peruskomponentteja.

TRON:n kaltaisia ajatuksia löytyy myös Oxygen projektista (MIT project Oxygen) ja Donald Normanin kirjasta The Invisible Computer (Norman, 1998), jossa Norman ehdottaa tietokoneiden monimutkaisuuden ratkaisuksi yksittäisiin tehtäviin erikoistuneita informaatiotyökaluja. Läpi kirjan Norman kuitenkin joutui myöntämään, että vaikeakäyttöisyydessäänkin nykyinen tietokone mahdollistaa ennustamattoman monipuolisen eri sovellusohjelmien luovan yhteiskäytön. Ilman yhteistä viestintä- ja tiedonjakotapaa helppokäyttöisetkin yksittäisiin tehtäviin suunnitellut informaatiotyökalut eivät siis riitä korvaamaan nykyistä monimutkaista erillistä tietokonetta (Norman, 1998).

LON (http://www.tpu.fi/lon/)

"Ihmisellä aivot ovat hermojen välityksellä yhteydessä kaikkialle kehoon, joten taloakaan ei kutsuta älykkääksi erillisen elektronisen järjestelmän asennuksen jälkeen. Taloon tarvittiin yhtenäinen tietoverkko."(Lehto, 1996)

Yksi ratkaisu erillisten älykomponenttien yhdistämiseksi on LON (Local Operating Network). Kirjainyhdistelmän takana on ajatus kodinkoneiden ja muun kodintekniikan muodostamasta yleensä talon sisäisestä paikallisesta tietoverkosta. LON -verkossa siis kodinkoneet ja muu älykodintekniikka viestivät keskenään esimerkiksi muusta tietotekniikasta tutun parikaapeliverkon välityksellä. Vanhoissa talorakenteissa myös sähköverkon käyttäminen hitaaseen, mutta todennäköisesti useille älytoiminnoille riittävän nopeaan tiedonsiirtoon (Pääkkönen, 1999), voi tulevaisuudessa olla mahdollista.

Yleispätevistä perusajatuksistaan huolimatta itse LON on tarkkaan ottaen kuitenkin vain yksittäinen amerikkalaisen Echelon -yhtymän vuonna 1990 julkistama "yleiskäyttöinen väyläratkaisu hajautettuun älykkyyteen perustuviin ohjausjärjestelmiin" - käytännössä kuitenkin lähinnä toimistorakennuksiin. LON:n ideologia painottaakin juuri yksittäisten laitteiden älykkyyttä ja niiden keskinäistä viestintää ilman välttämätöntä tarvetta keskitettyyn hallintajärjestelmään. LON ei kuitenkaan ole ainoa lajiaan, eivätkä kaksi eri tahoilta hankittua älykomponenttia siksi välttämättä tue sitä ja siten toimi loogisesti yhdessä eivätkä edes välttämättä fyysisesti samassa verkossa.

COBA (http://www.coba-group.com/)

Ratkaisuksi keskenään epäyhtenäisiin erillisinä toimiviin älykodin älykomponentteihin on kehitteillä esimerkiksi 15 eri aloja edustavan yrityksen yhteinen standardointiprojekti COBA (Connected Open Building Automation). COBA:n tavoitteena on luoda avoin ohjelmistoarkkitehtuuri älykodin (tai yleisemmin rakennuksen) käyttöjärjestelmäksi. Toisin sanoen COBA:sta tulisi siis rajapinta, jonka kautta älykodintekniikkaa voidaan hallita keskitetysti riippumatta yksittäisten älykomponenttien tai niiden muodostamien aliverkkojen tekniikasta.

Valmistuessaan COBA mahdollistaisi siis koko kodin älytekniikan hallinnan yhden hallintajärjestelmän kautta esimerkiksi Internetistä tai jollain kannettavalla viestintälaitteella. Ylipäätään älykodin kytkeminen Internetiin yhden keskitetyn COBA -solmun kautta on helpompaa ja turvallisempaa (vain yksi ylläpidettävä palomuuri) kuin mahdollisesti useiden eri valmistajien älytekniikkaverkkojen. Yksi hallintajärjestelmä vaatii asukkaaltakin luonnollisesti vain yhden järjestelmän käyttämisen opettelun. Älykodin omistaja ei myöskään olisi enää riippuvainen rakennusvaiheen älykomponenttiratkaisuistaan vaan komponenttien vapaan poistamisen ja lisäämisen pitäisi olla COBA:n alaisuudessa mahdollista.

3.2 Esimerkkejä älykodintekniikan nykyisestä tarjonnasta

Älyvalo (http://www.alyvalo.com/)

Pari älykotiin liitettävää perustoimintoa ovat valaistukseen ja sähkönjakeluun liittyvä automatisointi ja niille ohjelmoitava "älykäs toiminta". Älyvalo on yksi nämä toiminnot yhdistävä järjestelmä. Älyvalo-järjestelmän näkyvä osa ovat niin sanotut reitti- ja poissaolokytkimet eli valaistukseen ja sähkönjakeluun ohjelmoidusti vaikuttavat painikkeet. Valmistajalta Älyvalo-järjestelmään on kuitenkin fyysisten painikkeiden lisäksi saatavilla GSM-päätelaiteohjaus.

Reittikytkimiin voidaan ohjelmoida esimerkiksi useampien valaisimien sytyttäminen ja sammuttaminen kerralla - esimerkiksi työvalaistus ruoanlaittoon ja tunnelmallisempi valaistus sen syöntiin. Poissaolokytkimiä voidaan nimensä mukaisesti ohjelmoida saattamaan valitut valaisimet ja pistorasiat haluttuun tilaan - esimerkiksi sammuttamaan virta keittiön ja kodinhoitohuoneen sähkölaitteista talosta poistuttaessa. Kovin ideaalinen älykomponentti Älyvalo- järjestelmä ei kuitenkaan ole, sillä se toimii itsenäisenä ja siten täysin irrallisena älyverkkona älykodin muusta mahdollisesta älyteknologiasta.

Sonera living (http://www.sonera.fi/living/)

Sonera Living on suomalaisen teleoperaattorin yritys yhdistää teleoperaattorin palvelut ja älykotivisio. Suurehkoista visioista huolimatta sen nykyinen palveluntarjonta pudottaa niin sanotusti maan pinnalle, sillä toistaiseksi se on rajoittunut lähinnä laajakaistaisten Internet-yhteyksien - toisin sanoen yhden yksittäisen pienen älykoti-infrastruktuurin osan - tarjoamiseen taloyhtiöille. Tulevaisuudessa on kuitenkin luvattu tulevan älykotitekniikan kanssa toimivia lisäarvoisempia kiinteällä tai liikkuvalla puhelin- tai Internet-yhteydellä toimivia palveluita: turvapalveluita, automaatiopalveluita, viestintäpalveluita, viihdepalveluita, hyvinvointipalveluita ja talouspalveluita. Toistaiseksi on kuitenkin osittain epäselvää, mitä nämä hienot mainossanat tulevat mahdollisesti joskus toteutuessaan todella pitämään sisällään. Soneran toimitusjohtaja lupaa kotien tulevan osaksi tietoyhteiskuntaa ja ennustaa kuluttajien käyttäytymisen muuttuvan. Ennusteiden toteutuminen tulee riippumaan kuluttajista, kuten seuraavassa sitaatissa kerrotaan.

"Sonera Living Oy:n toimitusjohtajan Tom Sandvikin mukaan vuosina 2005-2007 laajakaistaiset tietoliikenneyhteydet ovat olennainen osa asuintaloja. Ns. aina päällä -yhteys muuttaa kuluttajien käyttäytymistä verkossa ja liittää kodit tietoyhteiskuntaan. Vuonna 2005 jopa 30 % kotitalouksista lienee laajakaistayhteyksien päällä ja puolet internetin käyttäjistä käyttää laajakaistaa. Älykkäiden ratkaisujen yleistyminen kodeissa riippuu kuitenkin mm. ihmisten osaamisesta, omaksumiskyvystä ja -halusta sekä käyttökustannuksista." (Rakennuslehti, 22 marras 2001, s. 10)

3.3 Älykotiteknologiaan liittyviä ongelmia ja uhkia

Kodin ehkä kriittistenkin toimintojen siirtäminen ainakin välillisesti kalliin sähkökäyttöisen tietokonepohjaisen teknologian hallintaan ei arvattavasti ole täysin riskitöntä. Älykodin korkeaan teknologiaan liittyy niin toiminnallisia, taloudellisia kuin eettisiäkin riskejä. Onneksi suureen osaan niistä voidaan varautua hyvällä etukäteissuunnittelulla ja varotekniikkaan investoimalla. Joskin jälkimmäinen voi lisätä kohtuuttomasti älykodin rakentamiskustannuksia.

Tietokoneiden kaltainen korkea teknologia on varsin rikkoutumisherkkää niin fyysiselle voimankäytölle kuin myös voimakkaille verkkovirran jännitepiikeille. Esimerkiksi television kauko-ohjain ja matkapuhelin ovat nykyisin jokapäiväistä käyttöelektroniikkaa, jotka jokapäiväisessä käytössään kokevat lukuisia iskuja ja putoamisia, eikä varsinkaan jälkimmäinen kestä niitä kovin hyvin. Etenkin haja-asutusalueilla ukonilmojen salamoiden aiheuttamat jännitepiikit rikkovat kesäisin muun muassa verkkoon kytkettyjä lankapuhelimia, televisioita, videoita (esim. Honkanen, 2001) ja pesukoneita. Unohtaa ei pidä myöskään teknologian luontaista kulumista vanhetessaan ja tietokonesovelluksille tyypillisten ohjelmointivirheiden aiheuttamia riskejä.

Älykodissa talon kriittisimpien toimintojen olisikin toivottavaa toimia myös sähkökatkojen aikana. Tietenkin myös varavoiman, kuten akkujen, sähkögeneraattorin tai paikallinen sähköntuotannon (tuuli- tai aurinkovoima) käyttö on mahdollista, mutta todennäköisesti ainakin yksityiselle ihmiselle toistaiseksi liian kallista.

Kotitietokoneteknologia käy esimerkistä informaatioteknologian nopeasta kehityksestä, jonka vuoksi tänään uutena ostettu kone on jo huomenna vanha. Muutama vuotta vanhaan kotitietokoneeseen ei enää välttämättä ole saatavilla varaosia kuin käytettyinä, eivätkä uuden komponentit enää toimi vanhassa koneessa. Lieneekin selvää, että käyttöiältään kymmenien vuosien asuintalossa uhka talon ylläpitotoimintoja hallitsevan teknologian vanhenemisesta on jo varhaisessa suunnitteluvaiheessa huomioitava riski.

Koska vaikuttaa todennäköiseltä, että jossain vaiheessa joudutaan älykodin teknologiaa uusimaan, korjaamaan tai korvaamaan rikkoutunut toimivalla, tulisi huolto-operaatioiden onnistua suhteellisen pienellä vaivalla ja lisäkuluilla. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi ilman seinien, katon tai lattian purkamista :) Suositeltavaa olisikin jo älykodin rakennusvaiheessa tehdä asianmukaiset tilat myös kodin hallintateknologialla. Laitteiden tarpeiden (esim. jäähdytys) ja asukkaiden tarpeiden (esim. äänieristys) lisäksi "konehuoneen" suunnittelussa tulisi ottaa huomioon myös huoltajan tarpeet (esim. työskentelyergonomia) - onhan se huoltajalle kuitenkin varsinainen työhuone (Lehto, 2002). Kaiken teknologian, kuten tietoverkkokaapeloinnin, asentaminen kovin helposti vaihdettavaksi voi kuitenkin olla käytännössä mieletöntä. Tällöin riskiä voidaan jonkin verran pienentää sijoittamalla jo rakennusvaiheessa vähän enemmän rahaa käyttöiältään keskivertoa pidempään teknologiaan. Voidaan esimerkiksi käyttää nykyistä tarvetta huomattavasti nopeampaan tiedonsiirtoon kykenevää tietoverkkokaapelia, joka toimii niin nykyisiin tarpeisiin riittävien kuin ehkä joskus tuleviinkin tarpeisiin riittävän nopeuksisten päätelaitteiden kanssa (Hakola, 1998).

Koska vielä toistaiseksi älykomponenttien rintama on varsin värikästä, voi keskenään erillään toimivat älykomponenttiverkot lisätä niiden hallintaan tarvittavaa työtä, ja hallintalaitteistojen käytön opetteluun kuluvaa aikaa. Pienenä taloudellisena lisäkuluna voidaan myös ajatella lisääntyvän sähkökäyttöisen teknologian lisä talon sähkönkulutukseen.

Science fiction -elokuvat ovat jo vuosia luoneet kauhukuvia ajattelevista tietokoneista, jotka lopulta kääntyvät luojaansa vastaan. Joidenkin nykyisten kotitietokoneohjelmien käyttäjän taustalla toimivat "älykkäät" toiminnot ovat omiaan siirtämään ennakkoluuloja myös älykodin älyominaisuuksia kohtaan. Kukaan tuskin haluaa oman kotinsa valvovan käyttäytymistään Orwellin 1984:n maailman tavoin. Aktiivisten älytoimintojen tulisikin olla riittävän hienovaraisia: paradoksaalisesti sekä näkymättömiä (poissa tieltä) että näkyviä, ettei asukkaille tulisi tunnetta heidän selkänsä takana toimivasta talosta. Esimerkiksi MIT:n Oxygen -projektin suosittelema puheohjaus (MIT project Oxygen) toisi "seinille korvat", mikä voi tuntua asukkaista epämiellyttävältä (Hakola, 1998). Mikäli älykodista on yhteys Internetiin, pitää huolehtia myös tietoturvasta, etteivät talon ulkopuoliset pääse kuuntelemaan tai sabotoimaan talon toimintoja.

4. Esimerkkejä älykotikohteista

4.1 MATVE-hanke - Maaseudun tietoverkkohanke

(MATVE-hanke)

Vaalan entinen pankki, on yksi MATVE-hankkeeseen kuuluvista taloista. Hankkeen tavoitteena on säilyttää haja-asutusalueet asuttuina ja siten kehittää maaseudulle etä- ja joustotyöhön soveltuvia asuntoja hyödyntämällä olemassa olevia rakennuksia. MATVE-kylien älykodit rakennetaan "avaimet käteen" -periaatteella. Taloja voi ostaa tai vuokrata.

Telecom Finlandin vastuulla ovat talon sisäisten ja ulkoisten verkkojen ja yhteyksien luominen sekä asukkaiden neuvontapalvelu. Kainuun Sähkö testaa sähköjen luotettavuutta ja pyrkii estämään sähkökatkosten ja häiriöpiikkien aiheuttamia ongelmia. Kajaanin ammatillinen aikuiskoulutuskeskus suorittaa rakennusten kuntokartoituksen, lämpömittaukset, laatii korjaussuunnitelmat, laskee kustannukset, rakentaa tietoverkot ja testaa ohjelmistot. Oppilaitos huolehtii pienistä korjaustöistä sekä ympäristönhoitotöistä. MATVE-hankkeen tehtävänä on kokonaiskoordinointi. Hanke on osa eurooppalaista Paideia- hankekokonaisuutta. ( http://www.kake.oulu.fi/proj/matve/index.htm)

Ensimmäinen älytalo, nimeltään TRON rakennettiin Japanissa vuonna 1998. Suomessa on meneillään useita älytalohankkeita, sekä yksityisille ihmisille että julkisiin tarkoituksiin. MATVE:n mielekkyyttä (älykkyyttä?) lisää sen sosiaalinen sekä alue- ja työllisyyspoliittinen tarkoitus.

Sosiaalisella tarpeella perustellaan myös ikääntyville rakennettavien älykotien rakentamista. Holmstedin www-sivuilla väitetään älykotiteknologian sekä tieto- ja viestintätekniikan osittain ratkaisevan vanhushuollon kasvavia ongelmia ( http://www.raol.fi/sahko/sv-oppil/holmstedt/index.htm). Mitä näillä kasvavilla ongelmilla tarkoitetaan? Ovatko uudet vanhukset jotenkin hankalampia kuin entiset?

Väestöennusteen mukaan tulee myös Suomen väestörakenne muuttumaan. Vuonna 2009 on yli 65-vuotiaita enemmän kuin alle 15-vuotiaita (mm. Tilastokeskus: Manderbacka 2001, 25 - 25). Ellei ole hoitohenkilökuntaa, pyritään osa hoidosta siirtämään teknologian harteille. On mahdollista, että vaikka olisikin henkilökuntaa, osa heidän töistään siirtyy joka tapauksessa teknologian hoidettavaksi. Eläkepommi on KEVA:n toimitusjohtajan mukaan "selvästi dramatisoitu ilmaus" (Ylisipola 2000).

Esteettömän asumisen tekniikka, jota on käytetty hyväksi mm. Joensuussa ja Kontiolahdella, parantaa todennäköisesti asukkaiden arjen elämää, mutta ei kuitenkaan korvaa ihmiskontakteja.

4.2 Yksittäisiä älykoteja

Yksityiskäyttöön rakennettuja kokonaisvaltaisia älytaloja on vielä toistaiseksi vähän, mikä ehkä omalta osaltaan kertoo jotain älykotikonseptin nuoruudesta. Samaa voi päätellä myös siitä, että sekä Suomen että maailman ehkä kuuluisimmat älykodit kulkevat miespuolisten teknologiajohtajien nimien alla: Suomessa kuuluisan älykodin on rakentanut Risto Linturi ja maailmalla Bill Gates.

Yhteisenä teknologisena ratkaisuna sekä Linturin että Gatesin taloissa on Microsoftin Windows NT talon sisäisen tietoverkon palvelinratkaisuksi (Sokala, 1998; Kelhä 1998). Sen jälkeen Microsoftin perustajan Bill Gatesin talo - tai oikeammin kartano - onkin kaikessa suurisuuntaisempi. Gatesin talossa tietotekniikka on näkyvästi edustettuna muun muassa ympäri taloa olevilla sisustuksellisilla (vaihtuvia piirroksia ja maalauksia) videoruuduilla, jotka toki toimivat myös esimerkiksi televisionäyttöinä (Sokala, 1998). Linturin taloon Gatesin talosta on otettu mallia kuulemma lähinnä "sähköpostilaatikon" sulauttamisella keittiöön (Kelhä, 1998).

Linturin talossa on ehkä aikanaan ainutlaatuisesti sovellettu toimistorakentamiseen suunniteltua LON -tekniikkaa. Talon huoneisiin on sijoitettu erilaisia antureita mittaamaan huoneen käyttöä (läsnäoloa) ja lämpötilaa. LON -verkossa olevien antureiden tiedot kerätään yhteen ja niitä sovelletaan muun muassa lämpötilan, ilmastoinnin ja valaistuksen säätämiseen, minkä lisäksi läsnäoloanturit voivat toimia myös murtohälyttiminä. Myös veden ja sähkönkulutusta seurataan (Sokala, 1998). MIT:n Oxygen -projektin "luonnollisten käyttöliittymien" visiosta poiketen Linturin taloon ei lasten toivomuksesta haluttu ääniohjausta, jottei "seinillä olisi korvia" (Hakola, 1998).

Myös Gatesin talossa teknologiaa käytetään apuna huonekohtaisesti asumisolosuhteiden säätämiseen. Ilmastoinnin ja valaistuksen lisäksi huoneissa olevista ohjauspaneeleista voidaan yllättäen säätää myös esimerkiksi sopivaa taustamusiikkia. Käsin säätäminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä: Jokaisella talon asukkaalla ja vieraalla on erityinen elektroninen rintaneula. Sen avulla talon järjestelmä tietää, kuka on missäkin ja asettaa tämän tiedon mukaan kyseisten huoneiden "asetukset" huoneissa olijoiden mieltymysten mukaiseksi. (Robert, 2002.) Tarina ei kuitenkaan kerro, miten talojärjestelmä esimerkiksi sopeuttaa useampien asukkaiden radikaalisti erilaiset musiikki- ja taidekäsitykset näiden astuessa yhtä aikaa samaan huoneeseen.

"Hyvä sovellus voisi olla myös se, että kun minä tulen kotiin, hevimusiikki säädettäisiin automaattisesti pienemmälle, Ailisto nauraa" (Oulu-lehti 14.2.2002). Entä kun koko perhe tulee yhtä aikaa kotiin ja jokaisen henkilökohtaiseksi personoimat musiikkilaitteet ja televisiokanavat alkavat toimia? Eleellä toimivat videot - kenen eleitä ne tottelevat parhaiten? Olisihan se kivaa, ettei enää tarvitsisi kaivaa kaukosäädintä sohvatyynyjen alta, mutta vaikuttaa siltä, että tutkimusta tarvitaan vielä runsaasti.

5. Elämä älykodissa

5.1 Arkielämä

SITRA:n raportti Sähköistyvä arki, (Hyvönen, 1998) kuvaa ja rakentaa tietoyhteiskunnan kansalaisen arjen elämää. Raportissa peilataan tietotekniikan mukanaan tuomia moniulotteisia vaikutuksia ihmisten arkeen. Se tarkastelee myös sähköisen kaupankäynnin ja asioinnin ennakoitavissa olevia suuntauksia. Raportin ajankohtaisuutta kuvaa se, että tietoverkon kuluttajapalvelut sekä niiden kysyntä ovat laajalti kasvamassa. Arkipäivän palveluissa merkitystä on raportin mukaan digitaalisessa muodossa toimitettavilla tuotteilla ja palveluilla sekä päivittäistavaroilla, esimerkiksi elintarvikkeilla, kirjoilla ja cd-levyillä. Arkeen kuuluvat pankkipalvelut, kirjastopalvelut tai vaikka lomamatkan hankinta, jotka siirtyvät yhä laajenevassa määrin sähköisesti hoidettaviksi.

Hyvönen, Kaarina: Tietoyhteiskunnan arki http://194.100.30.11/tietoyhteiskunta//suomi/st2f.htm.

Jotta älykoti saataisiin palvelemaan arjen elämää, on kustannusten oltava kohtuullisia. Älykoti ei välttämättä ole luksusta, vaan se on laatua. Siksi TTKK:n eKoti -hanke lähtee liikkeelle tavallisen ihmisen tarpeista. Arjessa valmistetaan ruokaa, pestään likaisia vaatteita ja siivotaan. Kodinkone ei jää päälle eikä puuro kiehu liedelle, mutta valitettavasti siivousrobottia, josta olisi todellista hyötyä, ei ole vielä keksitty. Automatisoitu koti ei tee asukkaan puolesta, vaan tarkoitus on aktivoida asukas. (Nummelin 2002.)

Arjen kotityöt ovat edelleen naisen vastuulla, vaikkakin lähentymistä on hieman tapahtunut. Vaikuttaa siltä, että älykodissa nainen aktivoituu entisestään. Voidaan kriittisesti kysyä, helpottuuko naisen arki yhtään siitä, kun hän saa huomautuksen täydestä roskapussista (kuten Jukka Vanhala kertoo), likaisesta wc-altaasta tai hajoamassa olevasta biopussista? Samat työt hänen on edelleenkin tehtävä. Tasa-arvon kannalta älykodin on siirrettävä kotitöitä naiselta miehelle tai tämän ollessa, esimerkiksi työmatkalla, älykkäälle robotille. Pahimmassa skenaariossa, talon naisesta tulee älykodin huomautuksista ja komennoista hiki päässä hommasta toiseen säntäilevä robotti.

Arjen helppous? "Esimerkiksi kiireisen ihmisen arki helpottuu huomattavasti, kun tietokone ennakoi, että Yucca-palmu tarvitsisi elämän eliksiiriä, vettä. Tai tulet märästä lumisateesta kotiin, heität takin naulaan, ja siinä samassa silmänräpäyksessä vaatenaulakossa käynnistyy kuivaus, koska sinne tuli märkä vaate. Helppoa." (Jukka Vanhala) Naulakossa kuivuvat myös siellä olevat kuivat päällystakit, eivätkä ne tykkää siitä.

Onkin mietittävä, mitä ja miten arjen toimintoja on pyrittävä helpottamaan, ainakin kotitöiden osalta. Arkeen kuuluu kotitöiden lisäksi mm. turvallisuus tai ilmastointi, joilla on merkitystä arjen viihtyvyyteen.

Mikä on sopiva hallintalaite arjen elämässä? Silmien ja suun avulla ohjailusta ei ole vielä kokemuksia, mutta tietokoneista ja kännykoistä on. SITRA:n kyselyn mukaan reilu kolmannes (34,88%) SITRA:n Kärkiverkostoon rekisteröityneistä on valmis käyttämään kännykkää. Kyselyn tulosta ei voi yleistää koko väestöön.

http://karkiverkosto.sitra.fi/netcomm/ Sivujen lukeminen edellyttää rekisteröitymistä.

5.2 Älykoti - ideaalikoti?

Älykodista puhuttaessa on otettava huomioon, että se sisältää kaksi komponenttia: älyn ja kodin käsitteet. Älykkyyttä ja teknologiaa on käsitelty jo aiemmin, joten seuraavassa paneudutaan enemmän käsitteeseen koti, joka jo sinällään herättää monenlaisia ajatuksia ja mielikuvia. Puuttumatta kaavoituksen ja talosuunnittelun historiaan sen enempää, voidaan silti todeta, että talojen rakentaminen liittyy aina laajempiin kokonaisuuksiin yhteiskunnassa. Muutokset siinä, mitä ihmiset pitävät ideaalikotina, eivät niinkään johdu tekniikan ja teknologian kehittymisestä, vaan enemmänkin muuttuvista sosiaalisista suhteista esimerkiksi miesten ja naisten, tai vanhempien ja lasten välillä. Talojen suunnittelun muutos vastaa myös muuttuviin kaupunkielämän muotoihin, työllisyyteen, vaatimuksiin suhteessa vapaa-aikaan ja yksityisyyteen, vastuullisuuteen, turvallisuuteen ja sosiaaliseen statukseen (Chapman & Hockey, 1999, 4).

Ideaalikodin mielikuvaan on 1800-luvulta, kaupungistumisesta ja teollistumisesta lähtien liitetty ennen kaikkea mahdollisuus vetäytyä julkisesta yksityisyyteen, hiljentyä, harjoittaa omia yksityisiä toimiaan neljän seinän sisällä muiden katseilta piilossa. Käytännössä ei ole kuitenkaan mahdollista erottaa tällä tavalla täysin yksityistä ja koskematonta tilaa, jonne ulkopuoliset eivät jollain lailla tunkeutuisi. Pelkästään jo naapurin vierailu rikkoo tämän myytin täydellisestä yksityisyydestä, puhumattakaan kodin tai sen tekniikan huoltajista. Mitä enemmän sähköllä toimivia laitteita, sitä todennäköisemmin niiden pienenkin vian korjaamiseen tarvitaan ulkopuolisen apua.

Älykodista puhuttaessa nousee yksityisyyden vaatimus entistä enemmän puheeksi. Älykotiin liitetään usein käsite "on-line", joka tarkoittaa käytännössä jatkuvasti verkossa olemista. Verkko taas käsitteenä yhdistetään johonkin kodin ulkopuoliseen, joka samalla tuo tämän ulkopuolisen kotimme seinien sisäpuolelle. Samoin älykäs ja itseään valvova tekniikka voi sisältää epämiellyttävän mielikuvan siitä, että myös talossa asuvat ihmiset ovat valvonnan alla. Voidaan nimittää hienosti talon ja ihmisen väliseksi vuoropuheluksi sitä, että esimerkiksi valot syttyvät ja sammuvat asukkaiden liikkumisen mukaan, mutta samalla se voi myös herättää epämiellyttävän värinän asukkaassa, joka on tottunut itse napin painalluksella kontrolloimaan kyseisiä asioita. Liian älykkäät ja asukkaiden tekemisiä ja ajatuksia ennustavat toiminnot saattavat siis pikemminkin rasittaa kuin helpottaa elämää.

5.3 Kodin ja teknologian suhde

Furlong (1994, 171 - 183) on tutkinut kodin ja teknologian suhdetta. Hän määrittelee neljä teemaa, joiden kautta asiaa voidaan lähestyä:

1. Uuden teknologian markkinointi - kotoistaminen

Uuden teknologian "kotoistamisessa" on tärkeää tehdä siitä "turvallista" koteihin. Tämä tapahtuu vaikkapa pukemalla uusi laite jo valmiiksi tuttuun kaapuun (esim. alkuaikojen televisiota markkinoitiin arvokkaana huonekaluna). Markkinoinnissa kodin mielikuva on tärkeä, mutta myöhemmin saattaa käydä niin, että teknologian avulla paetaan tätä kotoista tylsyyttä.

2. Koti etnografisen tutkimuksen paikkana: valtapisteenä

Koti on "epätasaisten voimasuhteiden ja sukupuolisten käytäntöjen paikka, valtapiste, jossa risteytyvät julkinen ja yksityinen" (Furlong 1994). Tässä näkökulmassa korostuu ns. olohuonepolitiikan tärkeys, jonka kautta pystymme ymmärtämään uusien teknologioiden vaikutusta sosiaalisiin maailmoihimme.

3. Koti ja perhe ideologiana

Perinteisten perhemuotojen vähentyessä on ns. ydinperheen ideologia voimistunut. Toisaalta erityisesti perhetutkimus ja feministinen tutkimus on kyseenalaistanut näitä perheen ja kodin kategorioita ja kiinnittänyt huomiota myös pimeämpiin puoliin (esim. perheväkivalta). Furlong peräänkuuluttaa kommunikaatioteknologioiden merkitystä perheen ja kodin idean rakentumisessa ja muovautumisessa.

4. Postmoderni koti: tien päällä

Tässä näkökulmassa perinteiset ideat tilasta, ajasta ja paikasta ovat murentuneet. Perhe ja koti, yhtä hyvin kuin identiteettikin ovat mentaalisia konstruktioita, ja niille varatut tunteet, kuten yhteenkuuluvuus, läheisyys ja rakkaus saavat täyttymyksensä yhtä hyvin teknologian välityksellä kuin kasvotusten.

Nämä kaikki näkökulmat ovat varmasti jollain tavalla olemassa myös älykodissa asuvan perheen arjessa. Viihtymisen kannalta huomio kiinnittyy varmasti ensimmäisenä kuitenkin ulkoisiin seikkoihin ja uuden teknologian "kotoistaminen" on tärkeä osa sitä. Roger Silverstone (1991) määrittelee kotoistamisen seuraavasti:

"-- the domestication of techology refers to the capacity of a social group (a household, a family, but also an organisation) to appropriate technological artefacts and delivery systems into its own culture - its own spaces and times, its own aesthetic and its own functioning - to control them and to render them more or less "invisible" within the daily routines of daily life". (Silverstone 1991, 98)

Kotoistaminen on siis esineiden tuomista julkisesta yksityiseen. Toiset esineet ja teknologiat ovat mukautuvaisempia kotoistamiselle kuin toiset. Voidaan sanoa, että radio, televisio ja videot ovat jo kotoistuneet osaksi kotia, huonetta ja tilaa, samoin kuin esimerkiksi keittiökoneet. Matkapuhelimesta on hyvää vauhtia tulossa lähes ruumiinosa sen kulkiessa mukana joka paikkaan. Myös tietokoneet ovat kotoistuneet ainakin nuoremman sukupolven käsitykseen kodista. Toisaalta nimenomaan matkapuhelin ja tietokone myös muuttavat kodin tilan käsitettä laajentaen kodin rajoja ulospäin, "tien päälle", ulottuen mentaalisessa mielessä lähes äärettömyyteen. Kommunikaatioteknologian luonteeseen kuuluukin, että sen lisäksi, että ne ovat fyysisiä esineitä kodissa, ne samalla poikkeavat muista esineistä olemalla juuri viestintävälineitä.

Älykodissa teknologiaa yritetään kotoistaa sen huomaamattomuudella ulkoisiin puitteisiin nähden. Toisaalta esimerkiksi tavallinen PC on jo sen verran tuttu näky harmaine muovikoteloineen, että sen teknologian siirtyminen jonnekin "piiloon" ja olemaan silti "läsnä" voi nimenomaan olla se asia, johon on vaikein tottua. Tietty määrä laitteita ja niiden ohjaimia näkyvillä on siis tarpeen (ainakin alussa) muistuttamaan teknologian olemassaolosta, vaikka periaatteessa tekniikka olisikin esimerkiksi puheella ohjattavissa.

Koti siis ikään kuin kontekstualisoi teknologiset laitteet, joista tulee osa arjen elämää ja perhesuhteita. Samalla kun informaatio- ja kommunikaatioteknologia muokkautuvat osaksi perheiden tapoja ja arvoja, teknologiat puolestaan muokkaavat näitä (Porre, 2001, 18).

5.4. Vihertävä elämä älykodissa

Haluamme nostaa arkielämää käsittelevässä osuudessa myös älykodin ekologista elämäntapaa tukevat ominaisuudet esille. Tarkemmin ekologisuutta on käsitelty omassa luvussaan, mutta siinä enemmänkin rakentamisen ja kestävän kehityksen kannalta. Tosiasia kuitenkin on, että talossa asuvat ihmiset ja heidän elämäntapansa ja arvonsa ratkaisevat pitkälti kestävän kehityksen tulevaisuuden.

Kuinka sitten teknologia saadaan valjastettua ekologian palvelukseen? Salaisuus onkin, että itse asiassa hyvin pienillä asioilla ja hyvällä suunnittelulla voidaan saada jo paljon aikaan, ja nämä ratkaisut ovat jo suurimmaksi osaksi olemassa. Meidän tehtävämme on vain sijoittaa nämä asiat älykodin yhteyteen ja huolehtia siitä, että myös niiden käyttäjät ovat tarpeeksi älykkäitä käyttääkseen niitä oikein.

Otetaan esimerkiksi jätteiden lajittelu. Vaikka se on ollut jo vuosikausia ainakin kaupungissa asuvan arkipäivää, on silti hyvin vaikeaa löytää toimivaa ratkaisua sen toteuttamiseksi. Vanha keittiö kaapistoineen on hyvin vaikea muuttaa sellaiseksi, että se todella tukisi lajittelua sen sijaan, että allaskaappi olisi tupaten täynnä erilaisia asukkaan sinne itse virittämiä ämpäreitä ja astioita erilaisille jätteille. Uusissa keittiöissä on jo useita roskasankoja erilaisille jätteille, mutta ne ovat valitettavan usein liian pieniä sekä epäkäytännöllisesti asennettuja. Myös tutkimuksen mukaan kokevat asukkaan lajittelun vaikeaksi ja kömpelöksi. Myös omakotialueiden jätteenkierrätyksessä on puutteita. "Suurimmaksi esteeksi kierrätykselle ihmiset katsoivat viitseliäisyyden puutteen ja olettivat parhaan kierrätyksen edistämiskeinon olevan kierrätyksen helpottaminen." (Linnalampi & Uusitalo 1998.) Asialle pitäisi siis varmaankin tehdä jotakin.

Lehdet on viety paperinkeräykseen jo ennen kuin biojäte, lasi ja metalli alettiin erotella. Miksi siltikään edes uusissa taloissa ei ole niille varattua paikkaa, vaan ne kerätään paperikasseihin/pahvilaatikoihin/koreihin jonnekin, missä ne varmasti ovat kaikkien tiellä? Valtaosa ihmisistä haluaa kuitenkin edelleen lukea paperisen version lehdestä aamukahvipöydässä sen sijaan, että selailisi verkkoversiota pöytään upotetusta näytöstä, vaikka sekin mahdollisuus älykodissa toki voisi olla. Muistaa kuitenkin kannattaa, että hienoinkaan lajittelusysteemi ei toimi, mikäli asukas edelleen itsepintaisesti heittää säilyketölkit sekajätteeseen tai muovipussin biojätteen joukkoon.

Mikäli todellista joustavuutta ja älykkyyttä jätehuoltoon haluttaisiin saada, pitäisi toimenpiteiden ulottua myös älykodin ulkopuolelle. Sen sijaan, että jäteauto pyörähtäisi kerran viikossa pihassa tyhjentämässä roska-astiat piittaamatta siitä, onko siellä edes mitä tyhjentää (ja laskuttaisi käynnistä), järkevämmäksi systeemi muuttuisi ainakin asukkaan kannalta vasta sitten, kun jätesäiliön valvontasysteemi ilmoittaisi jätehuoltoyksikön keskustietokoneelle, että piakkoin sopisi tulla hakemaan roskat, ja tietokoneen kautta viesti menisi esimerkiksi jätekuskin kännykkään, ja kuski voisi suunnitella reittinsä sen mukaan, onko alueella muita tyhjennettäviä astioita ja hakea sitten täyden astian.

Suomalainen Säkkiväline toimii ympäristönhuoltoalalla. Säkkivälineen merkittävimpiä ympäristönäkökohtia ja työturvallisuusriskejä ovat mm. keräys- ja kuljetuspalveluista aiheutuvat meluhaitat ja päästöt ilmaan. Myös suuret jätteenkäsittelylaitokset rajoittavat maankäyttöä sekä aiheuttavat melu- ja pölyhäiriötä lähialueella. Hallittu jätteiden keräys, kuljetus ja käsittely lisäävät ympäristön viihtyisyyttä ja terveellisyyttä. Jätteiden ohjaus ja käsittely uudestaan raaka-aineeksi tai energialähteeksi vähentävät kaatopaikoille päätyvän jätteen määrää ja säästävät luonnonvaroja. (http://www.sakkivaline.fi/)

Vaikka edistystä onkin tapahtunut, on kodin jätehuollossa vielä paljon tehtävänä, jotta voitaisiin puhua älykkäästä jätehuollosta. Suunta on kuitenkin oikea, sillä jätelain mukaan esimerkiksi vähintään neljän osakkeen taloyhtiöissä täytyy olla komposti. Jätehuollon ja lajittelun pitää olla keskitettyä, kätevää ja suhteellisen vaivatonta, kierron pitää olla nopeata. Jätehuolto ei saa levittää hajuja tai pieneläimiä, ja sen pitää olla ympäristöystävällistä. Jätehuollon älykkyys ei välttämättä hoidu sähköisten järjestelmien avulla, vaan käytännön järjestelyillä, ehkä myös biologislla menetelmillä.

Uusia, ekologisia sisäwc-ratkaisuja on tarjolla. Esimerkkinä Solarexin Pacto-wc, jossa jätteet jäävät eräänlaisen rullan sisään, joka sitten maatuu mullaksi. Käymäläjäte ei täten joudu veden mukana vedenpuhdistuslaitokseen. Se ei käytä vettä eikä sähköä, ei tarvita viemäröintiä, eikä ole hajuhaittaa, ei myöskään lietetyhjennyksiä. Lisää aiheesta osoitteessa: http://www.sunwind.fi/pacto.htm.

6. Kodinkoneet

Kodinkoneen tehtävä on auttaa kotitöiden tekijää. Kodinkoneiden käyttöliittymä kertoo, miten konetta tai laitetta käytetään (Norman 2000). Kodinkoneen älykkyyttä määriteltäessä voidaan edellä mainittujen älykotikriteereiden ohella lisätä koneen valmistusprosessi, käyttökestävyys, puhdistus, huolto ja kierrätys sekä käytettävyys. Pyykinpesukone on valittu esimerkiksi koska se on talo-, laite- ja käytettävyyssuunnittelussa heikosti huomioon otettu, vaikkakin vaatehuolto työllistää ja vaatii tarkkuutta. Liesi toisena esimerkkinä osoittaa, kuinka pienetkin älykkäät ominaisuudet helpottavat asukkaan arkea.

Älykkyyttään uudet älykodinkoneet käyttävät sekä itsekseen omaan toimintaansa että mahdollisesti käytettävissä olevan kodinkonetietoverkon kautta yhteistyöhön talon muiden älykomponenttien kanssa.

Tietoverkossa kodinkoneet voivat toimia joko LON-mallin suositteleman vertaismallin mukaan itsenäisesti, jolloin ne voisivat keskustella verkon yli suoraan muiden laitteiden kanssa, tai asiakas-palvelin -ajattelun mukaisesti keskitetyn palvelimen välityksellä. Ylikuormitusesimerkissä päällä olevista sähkölaitteista lukua pitävä palvelin kuulostaisi paremmalta vaihtoehdolta, mutta toisaalta pitemmällä aikavälillä se voi olla myös hajautettua mallia haavoittuvaisempi vaihtoehto. Kuten tavallista, ratkaisu löytynee jostain kahden ääripään väliltä.

Koska uusissa taloissa sähkön ylikuormitusongelmat saattavat olla jo historiaa, käytännönläheinen esimerkki voisi löytyä kelloista. Esimerkiksi tämän työryhmän toisen jyväskyläläisen opiskelijan soluasunnon yhdestä huoneesta löytyy yksi seinäkello, herätyskello, kaksi tietokonetta kelloineen, sähköinen kalenteri kelloineen, matkapuhelimen kello ja vielä pari rannekelloa. Kaikkien näiden kellojen saattaminen samaan aikaan on työlästä, ja jos se onnistuu, niin ennemmin tai myöhemmin sähkökatko, paristojen loppuminen tai viimeistään kesä- tai talviaikaan siirtyminen vaatii operaation aloittamista alusta. Älykodin tietoverkossa (rannekellotkin voivat tulevaisuudessa toimia osana langatonta tietoverkkoa) kellot voisivat LON-mallin suositteleman vertaismallin mukaisesti itsenäisesti kysellä toisiltaan säännöllisesti aikaa. Ongelmana ehkä kuitenkin olisi, miten esimerkiksi television lähetyssignaalista saama "varma aika" erotettaisiin muiden laitteiden ehdottamasta yhteisestä ajasta. Keskitetymmässä asiakas-palvelin -mallissa keskitetty palvelin hakisi säännöllisesti ajan televisiolta ja jakaisi tämän oikean ajan muille kelloille tai kellot vaihtoehtoisesti kysyisivät ajan palvelimelta.

Suurisanaisten kaikkivoipaisista kodeista kertovien puheiden taustalla konkreettinen "älykotiteknologia" kehittyy hitaasti, vähitellen. Suuntana älyteknologiassa on ympäristöön integroidut laitteet, jotka viestivät suoraan tai keskitetysti keskenään.

On mahdollista, että pitkään puheenaiheena olleet robotit voisivat jonakin päivänä todella toimia kodissa apuna. Oulun yliopisto on joiltakin osin robottitutkimuksen maailman huippua. Jo nyt robotit mm. aukovat ovia Oulun yliopiston tietotalossa. Robotti voi lähettää langattomasti tietoa talossa oleviin tulostimiin ja talon älyllinen ympäristö kommunikoi robotin kanssa. Myös lattia itsessään voi olla robotti. Kansainvälinen robottijalkapallokisa ei paljoa ilahduta kodin puhtaanapidon kannalta ajateltuna, mutta mikäli robotti joskus oppii tekemään todella siivoustyötä, on siitä nähdäkseni vielä matkaa kunnolliseen viikkosiivoukseen, jossa puhdistuvat myös kaappien ja sohvien alustat. Seuraamme tulevaa mielenkiinnolla. (Ervasti 2002.)

6.1 Käytettävyydestä

Älykodin yhteydessä puhutaan entistä helppokäyttöisemmästä kodintekniikasta, mikä etenkin viihde-elektroniikan osalta olisi tervetullutta. Videoiden ajastaminen on tyypillinen esimerkki viihde-elektroniikan vaikeakäyttöisyydestä. Useimmiten helppokäyttöisyys tarkoittaa laitteen käyttöliittymän selkeyttämistä. Käyttöliittymällä tässä viitataan niihin laitteen osiin, jotka ovat näkyvissä käyttäjälle, ja joiden avulla käyttäjä käyttää laitetta sille suunniteltujen käyttötarkoitusten mukaisesti.

Käytettävyys ei ole yksiulotteinen käyttöliittymän ominaisuus, vaan siitä voidaan löytää seuraavat viisi näkökulmaa: opittavuus, tehokkuus, muistettavuus, virheet ja tyydyttävyys. Käyttöliittymän pitää olla helposti opittavissa ja muistettavissa, minkä lisäksi kokeneelle käyttäjälle käyttöliittymän tulisi olla myös tehokas käyttää. Lisäksi käyttöliittymän tulisi ehkäistä virhetilanteita ja auttaa niistä selviämistä. Käyttöliittymän käyttämisen tulisi kaiken kaikkiaan olla mielekästä ja jopa miellyttävää. (Nielsen, 1993, 27). Nielsenin näkökulmat huomioon ottavalle hyvälle käyttöliittymälle voidaan asettaa lisäksi seuraavat vaatimukset: Näkyvyys eli katsojan on nopealla vilkaisulla nähtävä kohteen tila ja vaihtoehdot sen käyttämiselle. Hyvä käsitteellinen malli, joka tarjoaa käyttäjälle yhtenäisen ja johdonmukaisen kuvan kohteesta ja sen toiminnoista. Hyvät kartoitukset eli suhteet käyttäjän toiminnan ja tuloksien, käyttöliittymän ohjainten ja niiden vaikutusten sekä käyttöliittymän tilan ja sen näkyvän ulkoasun välillä on pääteltävissä käyttöliittymästä. Lisäksi kohteen on tarjottava jatkuvaa palautetta käyttäjän suorittamien toimintojen tuloksista. (Norman, 1990, 52-53.)

Monimutkaistuneiden tietoteknisten laitteiden käytettävyyteen on ehdotettu ratkaisukeinoiksi puheen ymmärtämistä (MIT Project Oxygen). Käytännöllinen puheentunnistus rajoittuu kuitenkin vielä yksittäisiin sanoihin eli on teknisesti kaukana kokonaisten lauseiden asiayhteydellisiä merkityksiä ymmärtävästä tavoitteesta. Teknisten ongelmien lisäksi puheentunnistukseen liittyy koneelle puhumisen sosiaalinen haaste, eikä pidä unohtaa ongelmaa, että jokapäiväisissä keskusteluissakin merkittävä osa informaatiota tulee varsinaisen verbaalisen viestisisällön ulkopuolelta. Norman, 1998, 89-113; Mielonen, 1996, 145.) Linturin älykodissa puolestaan puheohjaus jätettiin pois, koska "seinille ei haluttu korvia" (Hakola, 1998).

6.2 Pyykinpesukone

Aikoinaan pyykkilauta oli mainio apu, varsinkin liinavaatteiden puhdistamisessa. Pyykkilaudan nykyinen kotitalousversio pesee kerrallaan jopa 7 kiloa pyykkiä ja kuivausrumpu kuivaa tuon saman määrän. Älykodin asukkaan on edelleen esikäsiteltävä ja lajiteltava likapyykki: kaikki tekstiilit eivät ole vesipestäviä eivätkä pyykkikoneet osaa pestä sellaisia vaatteita. Lajittelu vaatii tekijältä kognitiivisia toimintoja, nimittäin tarkkaavaisuutta ja ajattelua tekstiilin likaisuudesta, meteriaalista, väreistä, painatuksista ym. Taskut on tarkistettava, osa vaatteista käännettävä nurinpäin ja vetoketjut suljettava. Rummun optimaalinen täyttömäärä pitää osata arvioida oikein. Käyttäjä valitsee ja annostelee kullekin pestävälle koneelliselle sopivan pesuaineen. Käyttäjä myös ohjelmoi ja käynnistää koneen.

Koneen lopetettua toimintansa, käyttäjä tyhjentää rummun ja lajittelee sen sisältöä kuivausrumpuun. Ne vaatteet, joita ei voi kuivata koneellisesti, asetetaan kuivumaan narulle, tangolle, tasolle tai ripustimeen. Kuivausrumpu ohjelmoidaan toimimaan. Käyttäjän on huolehdittava kuivausrummusta herkimmät ja ohuimmat tekstiilit ennen muita. Kuivausrummun lopetettua, käyttäjä viikkaa, laskostaa, silittää tai mankeloi tekstiilit ja vie ne säilytystiloihin.

Miten vaatehuolto voisi paremmin palvella asukasta? Pyykkikoneen "oletusohjelma" vähentää työstä muutaman napinpainalluksen. Tosiasia kuitenkin on, että oletusohjelma ei ole oikein hyvä, mutta ei huonokaan eri pyykkilajeille. Oletusohjelma onkin tarkoitettu niille, jotka eivät osaa lajitella pyykkiä.

Pesukone ilmoittaa jäljellä olevan pesuajan ja laulaa merkkilaulun ohjelman päättymisestä. Saman tekee myös kuivausrumpu. Turvallisuus on otettu huomioon veden ja sähkön sekä luukun aukeamisen osalta. Taloudellisuus tulee esiin, kun ajastimen avulla käytetään edullisempaa yösähköä. Astian- ja pyykinpesukoneen osalta tässä piilee vaaransa, sillä vakuutus ei korvaa yöllä, asukkaan nukkuessa, tapahtunutta vesivahinkoa. Näin siis aika- ja energiajousto ovat rajallisesti mahdollisia. Energiankulutus ja pesutulos ovat luokkaa A, eli parasta mahdollista. Silti pesuohjelma, joka käyttää vettä 75 - 85 litraa eli yli 10 l / pyykkikilo, tuntuu suurelta. Käsin pestessä voisi mennä enemmänkin.

Itse pesutoiminnon kannalta älykkäintä koneessa on sen vesimäärän ja lämpötilan säätely pyykkimäärän mukaan. "Koneen älykäs pesujärjestelmä tunnistaa pestävän pyykin määrän ja veden lämpötilan ja laskee niiden pohjalta pesuun tarvittavan vesimäärän ja pesuajan ja vähentää näin sekä energian- että vedenkulutusta."(LG Käsikirja) Koneen järjestelmä tunnistaa pyykin määrän rummussa ja jakaa sen tasaisesti, jolloin linkous on hiljainen ja tehokas. Vaakarumpukoneissa ei ole tällaista toimintoa. Lisäksi LG käynnistyy itsestään sähkökatkoksen jälkeen ja suorittaa valitun ohjelman loppuun.

Puhdistukseen tarvitaan viittä eri tekijää; ne ovat aika, lämpö, vesi, mekaaninen hankaus ja kemiallinen puhdistus eli pesuaine. Pesukoneen ekotoiminnon avulla veden lämpötila laskee ja pesuaika pitenee. Ekotoiminto siis muuttaa näiden viiden tekijän suhdetta, jolloin aika korvaa lämpöä. On kuitenkin huomattava, että kaikille tekstiileille lämpötilan laskeminen ei sovi. Energiaa voi säästää ohjelmien monipuolisella käytöllä. Useinkaan ei ole tarvetta pitkälle pesuohjelmalle, vaan kevyesti likaantuneille vaatteille riittää lyhyt- tai pikaohjelma, joka lyhentää ohjelmaa noin puolella tunnilla.

Kuluttajan on aina tarkistettava tekstiilin pesu- ja hoito-ohjemerkinnät, mielellään jo tekstiiliä hankittaessa. Käsipesumerkintä ei tarkoita enää käsin pestävää toimintaa, mikäli koneessa on käsinpesuohjelma. Myös villavaatteet voi pestä villaohjelmalla.

Käyttäjän kannalta etätoiminnoista ei ole hyötyä, sillä mm. lajittelu on aina tehtävä paikan päällä ja harkiten. Myös kuivausrummun käyttö vaatii läsnäoloa, sillä vaikka kuivausrumpu voidaan säätää jollekin tietylle kosteusasteelle, ei se käytännössä toimi luotettavasti. Kokenut ihminen pystyy haistamaan huoneilmasta kuivurissa olevan pyykin kosteuden ja osaa ottaa tekstiilejä pois oikeaan aikaan ja jättää toisia vielä pyörimään.

Niin, herää kysymys siitä, onko kodinkone sittenkään älykäs silloin kun siihen on lisätty vain hitunen lisää automatiikkaa.

6.3 Liesi

Lieden käyttäjäkohtainen mitoitus on tärkeätä, vaikkakin liedet yleensä asennetaan standardikorkeudelle, eli 900 mm lattiasta, joka on ergonomisesti useimmille naisille (pääsääntöisesti naiset valmistavat ruokaa) liian korkea. On huomattava, ettei kattilan yläreuna ole lieden tasolla. Lieden sijoittelussa on paljon huomioon otettavaa, mutta tässä yhteydessä ei puututa niihin. Tässä esimerkissä osoitetaan muutamia lieden käyttöä helpottavia seikkoja. On huomattava, että lieteen ei kuulu uuni, vaan liesi on pelkästään keittotaso.

Käyttämällä säädintä A-asennossa (Esim. Siemensin jotkut mallit) varmistetaan se, että kattilassa oleva neste kuumenee kiehumispisteeseen, mutta ei kiehu yli. Näin aamupuuron keittäjä sekoittaa hiutaleet kuumenneeseen nesteeseen, laittaa kannen kattilan päälle ja voi mennä omiin aamutoimiinsa eikSä puuroa tarvitse vahtia. Eikä tarvitse pestä liettä ylikuohuneesta puurosta.

Induktioliesi taas helpottaa kokkaajan turvallisuutta, sillä itse liesitaso ei kuumene, vaikka ruoka kuumeneekin. Tällä on myös puhtaanapidon kannalta merkitystä. Älykäs liesi on sellainen, että sitä saavat, voivat ja osaavat käyttää kaikki perheenjäsenet.

Kaasuliesi on ruuanvalmistuksen kannalta ihanteellinen, mutta avoliekkien takia sopimaton lapsiperheisiin - lapsetkin kokkaavat keittiössä. Miten kaasuliedestä voitaisiin saada riittävän älykäs, siis käyttöturvallinen? Kaasun käyttö on Suomessa hyvin marginaalista, mikä johtuu ennakkoluuloista, mutta myös siitä, ettei kaupunkikaasua ole yleisesti saatavilla.

Kuluttajan valinnanvara? Induktioliesi on kallis, edullista kaupunkikaasua ei ole saatavilla. Kaupan liedet ovat kahta peruskokoa ja kahta perustyyppiä. Tilaamalla saa muutakin, mutta se taas maksaa...

7. Viihtyvyys ja terveellisyys

7.1 Viihtyvyys

Olemme määritelleet älykodin aktiivisiksi elementeiksi viihtyvyyden, palvelevuuden ja terapeuttisuuden. Yhdessä näistä muodostuu kokonaisuus, jossa "ihmisellä on hyvä olla" iästä ja asemasta riippumatta. On tärkeää, että älykodissa viihdytään, sillä muutenhan siellä ei haluaisi kukaan asua. Viihtyvyyden elementtejä puolestaan ovat mm. terveyttä edistävät ja silmää miellyttävät rakennus- ja sisustusmateriaalit, talon teknologian valjastaminen palvelukäyttöön sekä tarpeen mukaan terapeuttisuuden korostuminen. Näihin asioihin liittyvien tarpeiden ja näkemysten määrittely on tärkeää jo aivan varhaisimmasta suunnitteluvaiheesta asti. Viihtyvyydestä puhuttaessa unohtaa ei tietenkään pidä kodin sosiaalista ympäristöä, perhettä, sukua, ystäviä, naapureita, työtovereita sekä koko sitä maailmaa, joka tietoverkkojen välityksellä meille avautuu.

7.2 Terveellisyys

Koska älykotimme on jo lähtökohdiltaan ekologisesti suuntautunut, on luontevinta ottaa se myös osaksi sisustusta. Kierrätettävät rakennusmateriaalit saavat tuekseen luonnonmateriaaliset ja korkeatasoiset sisustusratkaisut, jotka ovat paitsi allergiaystävällisiä myös kestäviä. Kodin sisustustekstiileistä irtoava pöly on yleinen herkistymistä aiheuttava ärsyke, ja sen vuoksi tulisi suosia sileäpintaisia, tiiviitä tekstiilejä. Oireilua voivat aiheuttaa mm. tekstiilitapetit, kokolattiamatot, ryijyt, nukkamatot ja villaiset huovat, jotka sekä pölyävät että keräävät pölyä. Tiukkakierteisestä puuvillasta kudotut tiiviit kankaat käyvät huonekalujen verhoiluun ja sama pätee myös mattoihin ja verhoihin. Nahka on hyvä ja helposti puhdistettava materiaali.

Ihminen hengittää vuorokauden aikana noin 15 000 litraa ilmaa. Tästä ilmasta hän hengittää vain 10 % ulkona ja 90% sisätiloissa (http://www.kotienergia.com). Sisäilman laadulla on siis suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Teknologian osuus näkyy erityisesti sisäilman säätelyjärjestelmässä. Ilma puhdistetaan ja kierrätetään koneellisesti ottaen huomioon jokaisen huoneen erityistarpeet (esimerkiksi keittiössä syntyvä rasvan käry ja makuuhuoneissa vuodevaatteisiin kertyvä pöly). Vaatehuolto on suunniteltu allergialähtökohdista, joten esimerkiksi vaatteiden kuivaaminen sisätiloissa onnistuu sekä kesällä että talvella siitepölyhaitan minimoimiseksi.

Vaikka takka onkin varma lisälämmönlähde ja viihtyvyyttä lisäävä tekijä, ei se aina ole terveellinen. Perheissä, joissa on allergioita ja astmaa, kannattaa harkita tulisijan laittamista tai käyttämistä.

8. Yksityisyys

Yksityisyydestä voidaan puhua sekä perheen ja ulkomaailman välisessä suhteessa että toisaalta perheen sisäisissä suhteissa. Monet perheenjäsenet eivät halua korostaa tarvettaan yksityisyyteen, sillä sen katsotaan ehkä jotenkin rikkovan kuvaa yhtenäisestä ja tiiviistä perheyhteisöstä (Madigan & Munro 1999). Käytännön elämässä tarve kuitenkin näkyy, ja se näkyy myös talojen suunnittelussa. Niinkin yksinkertainen asia kuin talon etäisyys ohi kulkevasta tiestä tai naapurista viestii voimakkaasti rajasta yksityisen ja julkisen välillä. Korkea sosiaalinen status mahdollistaa suuren tontin, jonka, kaavan niin salliessa, takanurkkaan talo asettuu, mahdollisimman kauas tiestä. Mahdollisesti asiaa korostaa vielä korkea aita tontin ympärillä, tuuhea puutarha ja erillinen ajotie portilta talon luo. Arkkitehtoninen ajatus talon luotaantyöntävästä julkisivusta ja sisäpihalle avautuvasta yksityisyydestä on edelleenkin vahvasti vaikuttava. Julkisessa rakentamisessa suositaan nykyään avoimuutta ja rajoja ylitetään esimerkiksi rakentamalla vilkkaan kadun varrella olevaan kahvilaan etuseinä kokonaan lasista, jolloin sisällä olevat voivat katsella ulos, ja he toisaalta myös näkyvät itse ulos.

Perheiden sisällä on helpointa puhua yksityisyydestä eri sukupolvien välillä. Lasten asema perheissä on monella tapaa muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Sitä mukaa kun taloudellinen asema on parantunut, on kasvanut myös käytettävissä oleva neliömäärä jokaista perheenjäsentä kohti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tavoitteena pidetään omaa huonetta jokaiselle perheenjäsenelle, keittiötä huoneeksi laskematta. Vuoden 2000 tilaston mukaan noin 24% suomalaisista asuu ahtaasti eli enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohden. Keskimääräinen asunnon koko on 77 m2 ja pinta-ala henkeä kohti on noin 35 (Tilastokeskus: Asuminen.)

Vapaa-ajan aktiviteetit ovat kaupungeissa siirtyneet paljolti sisätiloihin, joten ns. leikkitilaa lapsille täytyy olla käytettävissä. Lapset ovat myös siirtyneet nukkumaan omiin huoneisiinsa, mikä on ehkä suurin yksittäinen muutos perheen arjessa, jos tarkastellaan parin tuhannen vuoden ajanjaksoa ihmisen kehityksessä. Lasten huoneista onkin tullut varsinaisia vapaa-ajan keskuksia nukkuma-, leikki- ja opiskelutiloineen. Huoneissa on myös usein tekniikkaa, kuten musiikkisoitin, televisio, videot ja tietokone. Älykodissa nämä laitteet ovat luonnollisesti kytkettynä yhteiseen verkkoon muiden kodin laitteiden kanssa. Suunnittelussa tulisi ottaa huomioon lastenhuoneiden muunneltavuus kasvavan lapsen mukaan, mm. tilan tarpeen kasvu huonekalujen ja teknisten laitteiden suhteen.

Yksityisyyden ongelma lasten suhteen ei ole mikään helppo ratkaistava. On selvää, että pienet lapset tarvitsevat valvontaa, minkä älykoti tekniikallaan varsin helposti mahdollistaa. Lasten tiloihin asennetut mikrofonit, jopa kamerat, kertovat esimerkiksi keittiössä hääräilevälle aikuiselle, mitä huoneessa kulloinkin tapahtuu. Voisi kuvitella, että esimerkiksi päiväuniltaan heräilevää vauvaa olisi helppo valvoa, mutta leikki-ikäisen kohdalla olisi hieman arveluttavaa nojautua ainakaan pitkäksi aikaa pelkästään kameran silmän kertomaan.

Kun lapsen itsemääräämisoikeus kasvaa, kasvaa myös tarve yksityisyyteen, ja toisaalta myös omaan vastuuseen. Kouluikäinen lapsi ei varmasti enää halua mennessään omaan huoneeseensa läksyjä tekemään, että vanhemmat "valvovat" toimitusta kameroiden avulla, puhumattakaan murrosikäisestä, jolle oma huone on ehkä tiukemmin rajattu omaksi alueekseen kuin millään muulla ikäluokalla. Nuoren kohdalla korostuvatkin erilaiset asiat ja enemmän henkiseen kehitykseen liittyvät näkökohdat. Oma, jatkuvasti verkossa oleva tietokone voi houkutella viettämään yhä enemmän aikaa verkossa muun elämän kustannuksella. Verkossa on myös paljon materiaalia, joka on tarkoitettu vain aikuisille, vaikka se epäilemättä nuoria kiinnostaakin. Kodin keskusyksikkö voi helposti rekisteröidä tietokoneen ääressä käytetyn ajan ja selatut nettisivustot, ja asioihin voidaan tarpeen mukaan vanhempien toimesta puuttua. Luottamus ja vastuu perheenjäsenten välillä on kuitenkin tärkeintä; nuori tietää, että häntä voidaan valvoa, mutta vanhemmat eivät sitä tee esimerkiksi silloin, kun hän viettää vapaa-aikaa poika- tai tyttöystävän kanssa huoneessaan, ja nämä pelisäännöt ovat myös kaikille selvät.

Aikuisten huoneet eivät yleensä ole samanlaisia monikäyttötiloja kuin lasten. Vanhempien makuuhuone on ensisijaisesti makuuhuone, ja vapaa-ajan tilat ovat jossain muualla. Myös raja yksityisen ja julkisen välillä on selkeämpi kuin lapsilla. Aikuisten vieraita harvoin ohjataan viettämään aikaa makuuhuoneessa. Sen sijaan olohuonetta on totuttu pitämään tiloista julkisimpana, ja se myös ikään kuin kertoo ulos päin perheen mieltymyksistä, mausta ja sosiaalisesta statuksesta (Madigan & Munro 1999).

Älykotitekniikka luonnollisesti mahdollistaa kotona työskentelyn siinä määrin kuin se verkon välityksellä onnistuu. Työtilat on kuitenkin hyvä erottaa selkeästi muista tiloista, ettei kotona työskentelevälle tulisi oloa, että hän on "koko ajan töissä". Vapaa-aikaa pitäisi pystyä erottamaan työajasta myös kotona työskenneltäessä.

Keittiö voi olla perheestä riippuen joko olohuoneeseen tai ruokailutilaan avoimessa yhteydessä oleva tila tai erillinen huone. Kodinhoitotilat toisine sisäänkäynteineen sijoittuvat keittiön tai kosteiden tilojen läheisyyteen, mutta jokainen perhe voi suunnitella oman mieleisensä ratkaisun.

Älykodin tekniikka mahdollistaisi helposti kodin ulkopuolelta, esimerkiksi töistä käsin, talon lukitusten ohjailun siten, että mm. tavaralähetit ruokakaupasta tai putkimies voitaisiin päästää sisälle keittiöön, mutta ei muualle taloon. Taloa voisi muutenkin valvoa ulkoa päin tehokkaasti, mikäli tarvetta sellaiselle tulisi. Jo mainitun oven avaamisen lisäksi, jos ulkopuolisen liikkuminen ei rajoittuisi pelkästään yhteen huoneeseen, voisi hänen liikkumistaan eri puolilla taloa seurata joko reaaliaikaisesti verkon välityksellä, tai jos oven avaus olisi tapahtunut matkapuhelimen avulla, myöhemmin kotoa nauhoittavan keskusyksikön muistista. Talo tunnistaisi omat asukkaansa ja pystyisi erottamaan ne vieraista. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi tietynlaisten profiilien rakentamisen siten, että saapuessasi olohuoneeseen talo osaisi sytyttää juuri sellaisen valaistuksen, mistä sinä pidät, ja laittaa lempimusiikkisi soimaan tai avata television lempiohjelmasi alkaessa.

Toisaalta voi miettiä, haluaako todella, että talo tietäisi tuon kaiken ja tarjoilisi sen valmiina pakettina.

9. Turvallisuus

Teksasin osavaltion laissa kielletään alle 8-vuotiaan lapsen jättäminen yksin kotiin, vaikka talossa olisikin varashälytysjärjestelmä. Suomessa tällaista lakia ei ole, mutta kodin turvallisuus tai pikemminkin turvattomuus huolettaa ihmisiä enemmän kuin koskaan ennen. Koti ei ole enää linna, jonka suojissa voisi tuntea olonsa turvalliseksi. Ei ole viisasta jättää autoa, pyöriä ja taloa lukitsematta, kuten on edelleenkin usein tapana, myös kaupunkialueella. Turvallisuuden lisääminen vaatii siis käyttäytymisen muutosta. Sekään ei kuitenkaan aina riitä, jolloin kysymykseen tulevat kodin älykkäät turvajärjestelmät.

Seuraavassa esimerkissä osoitetaan, millaisiin asioihin kodissa pitää varautua ja miten varkaat nykyaikana voivat toimia.

On valoisa kesäyö, 2001, ei siis tule ollenkaan pimeää. Perheen isä on lapsen kanssa "retkellä" ja nukkuu pikkupojan kanssa omakotitalon pihalla teltassa. Kolme muuta lasta ja äiti nukkuvat talossa sisällä. Yksi lapsi nukkuu ensimmäisessä kerroksessa äidin kanssa ja kaksi muuta toisessa kerroksessa omissa huoneissaan. Hetken nukahdettuaan säpsähtää äiti yläkerrasta kuuluneeseen kolahdukseen, kuin jotakin olisi tipahtanut lattialle. Hän menee katsomaan. Yläkerran viidestä huoneesta hän katsoo vain kahden lapsen makuuhuoneisiin sekä arkiolohuoneeseen, jossa ihmettelee, miksi Nintendolaitteet ovat lattialla. Osa huoneista jää siis katsomatta. Äiti menee takaisin sänkyynsä nukkumaan.

Aamulla äiti ei löydä käsilaukustaan lompakkoa, ja sänkynsä vieressä yöpöydällä olleen kännykän hän huomaa hävinneeksi. Yläkerrasta lasten makuuhuoneista ovat kännykät kadonneet. Kaksi kameraa, optiikkaa ja salamalaite ovat lähteneet, samoin rullaluistimet, aurinkolasit ja sanelulaite. Nintendoa on yritetty pakata laukkuun, mutta pakkaaminen on jäänyt kesken. Myöhemmin huomataan, että talon avaimet kuuteen ulko-oveen ovat myös hävinneet. Mitään ei ole rikottu taikka sotkettu. Poliisi tutkii, mutta ei löydä sormenjälkiä edes Nintendosta, jota on varmuudella käsitelty. Ei ole tietoa, miten varas/varkaat pääsivät sisään: onko avaimet varastettu jo aiemmin, ovatko he tulleet sisään jo päivemmällä ja millä tavalla?

Oleellista on, että he tulevat röyhkeästi perheen ollessa kotona, tulevat jopa nukkuvien ihmisten viereen; he eivät liiku pimeässä vaan valoisassa, varastetut tavarat ovat suhteellisen pieniä, mutta arvokkaita ja ne on helppo muuttaa rahaksi.

Vieläkin puhutaan, ettei meillä täällä Suomessa... Kun taas lukee päivittäin sanomalehteä, katsoo vaikka viikonvaihteen poliiseja työllistäneet tapahtumat, niin huomaa, että kyllä meillä täällä Suomessakin.

Ikääntyneet tuntevat olonsa erityisen turvattomaksi, sillä narkomaanien lisäksi useat ikääntyneet joutuvat pelkäämään myös omaisiaan. Turvaa kotona tarvitaan väkivallan lisäksi sairauskohtauksien varalle. IST-älyranneke yhdessä turvapuhelimen kanssa on osoittautunut kehityskelpoiseksi vaihtoehdoksi. Laite antaa lisäturvaa tilanteissa, jolloin käyttäjä ei pysty itse kutsumaan apua. Kaiutinpuhelimen avulla voidaan oikaista rannekkeen herkkyydestä johtuvat väärät hälytykset. Ranneke on mahdollista yhdistää palohälyttimeen ja ovitunnistimeen tai siihen voidaan saada mukaan myös paikannus, jonka avulla ikääntyneen turvallisuutta parannetaan valvonnan avulla. (Kuusi 2001, 71 - 73.) Vaikka IST- älyrannekkeen kehitystyössä on ajateltu lähinnä ikääntyneitä, voisi sen sovelluksia käyttää myös muuhun tarkoitukseen. Esimerkiksi yksin koiraa taluttava voi tuntea olonsa turvallisemmaksi, kun tietää väkivaltatilanteessa rannekkeen hälyttävän apua.

Turvakännykkä (Benefon Track) ei poikkea ulkomuodoltaan muista kännyköistä, vaikka onkin kestävämpi ja vesitiiviimpi kuin muut puhelimet. Sillä pystyy tekemään hälytyksen, mutta laite ei tee sitä itsenäisesti. Turvapuhelimessa on myös paikannusominaisuus. Puhelin maksaa yli 100 €. (Kuusi 2001, 71 - 85.)

9.1. Kulunvalvonta ja murtosuojaus

Kodin hälytysjärjestelmistä tulevat kysymykseen kolme perustyyppistä ratkaisumallia. Yksi vaihtoehto on itsesäätelyllä toimivat turvajärjestelmät, kuten automaattisesti poiskytkeytyvä liesilevy tai automaattisesti toimiva tulipalonsammutusjärjestelmä. Toinen vaihtoehto on kytkeä hälytysjärjestelmiä puhelimeen, jotka laukeavat poikkeuksellisesta arkikäyttäytymisestä. Kolmas malli tarkoittaa turvakeskukseen perustuvia ratkaisuja, joista esimerkiksi Pikosystems OY:n välittämä Careline 21-turvakeskus toimii lähiradioverkkoa käyttäen. Sen on mahdollista toimia turvarannekkeen tukiasemana, jolloin se tekee hälytyksen tietokoneen näytölle, puhelimeen tai hälytyskeskukseen. Siihen voidaan yhdistää lisäksi vaikkapa savu-, ovi- ja sänkyhälytys (Kuusi 2001, 92.)

Järjestelmiä on monenhintaisia. Puhelinyhtiöiden TurvaLinjan käyttämät laitteet ja ratkaisut ovat Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton hyväksymiä. Murto- ja palohälytinten lisäksi voidaan asentaa esimerkiksi lämpötila- ja nesteantureita. (Ståhle 2001, 158.)

Kulunvalvonta ja murtohälyttimet ovat osa kodin älykästä teknologiaa ja säätelyjärjestelmiä siinä kuin lämmitys, valot ja ilmastointikin. Periaatteessa ohjausyksikkö valvoo koko ajan eri puolille kiinnitettyjen antureiden avulla, miten ihmiset liikkuvat huoneistossa, ja sopeuttaa toimintaansa sen mukaisesti. Kulunvalvonnan on perinteisesti ajateltu olevan jonkinlainen kellokorttiin yhteydessä oleva järjestelmä, joka valvoo, keitä taloon tulee sisälle, kauanko he viipyvät, ja keitä lähtee ja milloin. Älykodissa teknologia menee (tarvittaessa) pidemmälle, ja "valvontaan" tulee lisäksi henkilökohtaisempia piirteitä. Jokaisesta perheenjäsenestä voidaan rakentaa profiili, jonka mukaisesti talo sopeuttaa toimintaansa. Talolla voi olla esimerkiksi tiedossa, että talon isännällä on mennyt useampina iltoina töissä myöhäiseen, joten se ei kytke murtosuojausta päälle tavalliseen (ennalta ohjelmoituun) aikaan klo 23.00, vaan isännän on lähetettävä käsky esimerkiksi kännykällään. Tai talon lukitusjärjestelmään voidaan kytkeä tunnistus jokaista perheenjäsentä varten, jolloin sisään ja ulos liikkuminen ei onnistu, ennen kuin on näppäillyt oman tunnuslukunsa. Tällöin esimerkiksi perheen lapsilta voidaan "evätä" ulospääsy tietyn kellonajan jälkeen, mikä kylläkin lähestyy jo yksityisyyden rajojen rikkomista. Mutta mahdollisuudet tähän ovat olemassa. Perhe voi sitten itse päättää, mitä toimintoja otetaan käyttöön ja mitä ei.

Ehkä yleisin ja ensimmäisenä mieleen tuleva älykodin kulunvalvontajärjestelmän ominaisuus on sen ulkoapäin ohjailtavuus. Käytännössä siis hälyttimet voidaan kytkeä päälle tai pois päältä esimerkiksi kännykällä, ja ovet avata vaikkapa kesämökiltä käsin. Häiriöt, kuten yritykset avata ovea tai ikkunoita väkivalloin, rekisteröidään ja lähetetään hälytyksenä omistajien ja/tai vartiointiliikkeen kännykkään. Järjestelmä valvoo myös sisätiloja. Jo aikaisemmin mainittu mahdollisuus lukita tiettyjä huonetiloja on käytössä esimerkiksi ulkopuolisia huoltomiehiä varten, mutta voidaanpa sen avulla saada myös perheen lemmikit pysymään vain tietyissä tiloissa silloin, kun ne ovat yksin kotona päiväsaikaan. Järjestelmä mahdollistaa siis sekä rajoitukset (lukitukset ja hälytysjärjestelmät; aktivointi) että niiden purkamisen (ovien avaamiset, hälytysten kuittaamiset) myös etänä.

9.2 Tietoturva

Älykotiin postilaatikon ja lankapuhelimen rinnalle kiinteäksi yhteydeksi ulkomaailmaan on ehdolla parhaillaan yleistyvä kiinteä Internet-yhteys. Talon sisäiseen lähitietoverkkoon kytkettyjen perinteisten tietokone-päätelaitteiden lisäksi on visioitu myös muiden teknologisten laitteiden mahdollisuutta hakea tieto Internetistä ja olla myös talon asukkaiden hallittavissa talon ulkopuolelta Internetin välityksellä. Talon asukkaiden lisäksi yhteys talon sisäiseen tietoverkkoon voi kuitenkin kiinnostaa myös esimerkiksi Internetiä ilkivaltaan käyttäviä ihmisiä, eri valtioiden tiedustelupalveluita ja mainontaan tietoja kerääviä yrityksiä (Haakana, 2002, 45).

Aikaisemmin kotikoneiden Internet-yhteydet ovat olleet lyhytkestoisia puhelinyhteyksiä, joissa jokaisella yhteyskerralla yhteydessä oleva kone on saanut suuresta osoitejoukosta arvotun osoitteen. Kiinteä Internet-yhteys on nimensä mukaisesti kuitenkin "auki" ympäri vuorokauden, jonka lisäksi talosta suorassa yhteydessä olevilla päätelaitteilla on pysyvästi oma osoite ja niinpä sen löytäminen on ilkivallantekijöille muuttuvaa osoitetta palkitsevampaa. Motiivina voi olla silkka ilkivalta, halu edelleen käyttää talon tietokoneiden resursseja ilkivaltaan muualla Internetissä (Haakana, 2002, 45) ja miksei myös uteliaisuus tutustua talon asukkaiden elämään. Älykodissa yhä useampien laitteiden ollessa kytkettynä tietoverkkoon niissä olevan ja verkossa liikkuvan tiedon käyttömahdollisuudet vain kasvavat.

Tietoturvallisin ratkaisu olisi tietenkin parikymmentäsenttiä ilmaan, eli talon hallintaverkon (eli älykodinkoneverkon) ja Internet-yhteyteen käytettävän verkon pitäminen fyysisesti erillään. Toisaalta älykodissahan kodinkoneillekin haluttiin mahdollisuus käyttää Internetiä ja olla käytettävissä Internetin kautta. Tämä onnistuu erottamalla kodin sisäinen tietoverkko Internetistä loogisesti niin kutsutun palomuurin (tietoverkon erillinen komponentti tai tietokonesovellus) avulla (Haakana, 2002, 45).

Hallinnollisesti ja taloudellisesti on aina tietenkin helpompaa, jos esimerkiksi COBA-ajattelunkin mukaisesti talon sisäinen tietoverkko on yhteydessä Internetiin vain ja ainoastaan yhden yhteisen solmun kautta. Palomuurilla voidaan monin tavoin rajoittaa tämän solmun kautta kulkevaa tietoliikennettä turvalliseksi.

Nykyisin voi olla houkutusta rakentaa taloon myös niin kutsuttu langaton tietoverkko, jolloin kaapeloinnissa säästetään ja esimerkiksi langattomalla verkkokortilla varustettu kannettava tietokone voisi olla yhteydessä Internetiin kaikkialta talon sisältä tarvitsematta huolehtia johdoista. Tietoturvallisesti kuitenkin kirjoitushetkellä käytetty WLAN-standardi on kuulemma jäänyt pahasti tietoturva-asioiltaan aukkoiseksi, jonka vuoksi sen käyttämä salaus on suhteellisen helppo murtaa ja näin ollen kuka tahansa jopa talon ulkopuolelta (langaton verkkohan ei tunnusta ohuita seiniä vaan ainoastaan kuuluvuuskantamansa) voisi sopivalla laitteella tunkeutua talon sisäiseen verkkoon. Eli ainakin toistaiseksi WLANiin nojaavaa langatonta tietoverkkoa voi suositella lähinnä talon hallintaverkon rinnalle Internet-tietokonekäyttöön - olemaan ainoastaan palomuurin välityksellä yhteydessä talon varsinaiseen hallintaverkkoon. (Elo, 2002.)

Jos talon älytoiminnot ovat hallittavissa sisäisen tietoverkon ulkopuolelta - lähinnä Internetistä käsin, täytyy hallintayhteydessä olla riittävä henkilötietojen varmistus ja tietenkin varsinaisen tietoliikenteen salaus. Valitettavasti nykyisillä salasanapainotteisilla varmistustekniikoilla ihminen muistilappuineen on tässä mallissa se heikoin lenkki. Ihmisläheisemmän ajattelun mukaan vika ei tietenkään ole ihmisen kyvyttömyydessä muistaa mielivaltaisia merkkisarjoja, vaan mielivaltaisia merkkisarjoja käyttävissä salasanakäytännöissä, joiden kanssa on vain opittava elämään. Tulevaisuudessa odotetaan erilaisten biometristen eli käyttäjän henkilökohtaisia fyysisiä ominaisuuksia, kuten sormenjälkeä, puheääntä ja verkkokalvoa tunnistavien menetelmien tulevan huonomuistisen ihmisen apuun.

Yleisesti ottaen älykodin tietoturva-asiat ovat hyvin teknisiä ja näkymättömiä, ja koska kaikissa älykotiperheissä ei ole perheenjäseninä teknologiajohtajia, on asiantuntija-apu välttämätöntä. Muuten se ei ehkä olisi ongelma - tarvitaanhan asiantuntijoita sähköjenkin asennuksessa, mutta mikäli nykyinen kuukausittaisia huoltotoimenpiteitä vaativa tietokonesovellusten tietoturvan ja virustorjunnan päivitysralli jatkuu, voi avun tarpeesta tulla valitettavan jatkuvaa. Tätä voi tietenkin välttää valitsemalla suunnitteluvaiheessa turvalliseksi tunnustetut ja vähemmän viruksia suunnittelevia ilkivallantekijöitä kiinnostavat tietojärjestelmät, mutta valitettavasti on mahdoton sanoa, mikä niiden tilanne on vuosia rakentamisen jälkeen.

10. Tietoyhteydet

SanomaWSOY:n julkaisema CD-Facta 96 määrittelee "tietoverkon" seuraavasti (CD-Facta 96 1995): "Tietoverkko on tietokoneiden muodostama kokonaisuus, johon tavalliset käyttäjät voivat liittyä modeemin avulla suoraan kotoa mikroaan käyttäen. Tietoverkko voi sisältää sähköisen postin, tiedostoalueita, elektronisia tietokantoja ja monia muita palveluja."

CD-Facta 96 aavistuksen verran vanhentuneesta tietoverkon määritelmästä huolimatta antaa kuitenkin ymmärtää, että tietoverkko on mielletty ja ehkä yhä mielletään yleensä tarkoittamaan nimenomaan teknologista tietoverkkoa. Yhtälailla tietoverkkoja ovat kuitenkin myös tietoa välittävät sosiaaliset verkostot (Marjomaa, 2001). Sosiaalisina tietoverkkoina voivat toimia erilaiset sosiaaliset verkostot, kuten perhe, ammatilliset ja harrastustoimintaan liittyvät yhteisöt (Marjomaa, 2001).

Sosiaalisia tietoverkkoja muodostavat keskenään tietoa välittävät ihmiset, mutta yllättävästi teknologisia tietoverkkoja muodostavat sen sijaan teknologiset viestintävälineet: "Tietoverkko on tietokoneiden muodostama kokonaisuus--" (CD-Facta 96, 1995). Näitä teknologisia tiedonvälitykseen käytettyjä välineitä ovat esimerkiksi puhelin, faksi, videoneuvottelu, sähköposti ja intranet (Ekholm, 2001, 113). Listaa täydentää vielä Ekholmin ulkoiset-persoonattomat tiedonlähteet (Ekholm, 2001, 106): tietokannat, web- sivut, intranetit, televisio ja radio. Ekholm ei suoraan mainitse Internetiä nimeltä, mutta se sisältynee jo mainittuihin tietokantoihin, web-sivuihin ja sähköpostiin.

Edellisten määrittelyjen mukaan sosiaalisia tietoverkkoja oltaisiin käytetty silloin, kun viesti on välittynyt suullisesti kasvokkaisessa viestinnässä tai kirjallisesti paperilla, ja teknologisia tietoverkkoja silloin, kun viesti on välittynyt sähköisessä muodossa. Koska molemmissa tapauksissa niin viestin lähettäjä kuin vastaanottajakin ovat kuitenkin ihmisiä, vaikuttavat teknologiset tietoverkot tässä tapauksessa toimivan lähinnä välineenä sosiaalisten tietoverkkojen viestinnälle.

Perheen erilaisia sosiaalisia tietoverkkoja muodostavat niin kotitalossa asuva ydinperhe kuin talon ulkopuolella asuvat lähemmät (vanhemmat / isovanhemmat) ja kaukaisemmat (serkut) sukulaiset. Lisäksi perheen jäsenet ovat jäseninä lukuisissa perheen ulkopuolisissa sosiaalisissa verkostoissa, kuten työ- ja opiskeluympäristöissä toimivat verkostot, ystävät ja naapurusto unohtamatta lapsiperheissä lisäksi lasten päivähoidon ja koulun ohessa muodostuvia yhteyksiä.

Teknologisia tietoverkkoja tavallisessa länsimaisessa kodissa edustavat ainakin jäsenyys ulkoisessa puhelinverkossa, sekä yksisuuntaisten vastaanottimien kautta passiivinen kuunteleva jäsenyys radio- ja televisioverkoissa. Älykodille ominaisia teknologisia tietoverkkoja on näiden lisäksi ainakin mahdollinen kodin sisäinen puhelinverkko, tietokoneiden ja kodinkoneiden käyttämä kodin sisäinen tietoverkko, sekä tietenkin sisäisestä tietoverkosta olevan yhteyden kautta kansainvälinen Internet-tietoverkko. Älykodin teknologisissa tietoverkoissa yksi avainsana voisi olla niiden kaksisuuntaisuus.

Älykodin tietotekniikalle älykodin teknologiset tietoverkot ovat ainoa mahdollinen viestintäkanava ja toimivat näin varsinaisina tietoverkkoina. Ihmisillekin teknologiset tietoverkot, kuten Internetin World Wide Web ja televisioverkon teksti-TV, toimivat niin sanottuina ulkoisina persoonattomina tiedonlähteinä (Ekholm, 2001, 106).

Nykyisin on työlästä olla selvillä "maailmalle" hajonneen ydinperheen tai lähisukulaisten tapahtumista verrattuna esimerkiksi aikaan, jolloin kaikki lähisukulaiset asuivat yhdessä suuressa suurperheessä. Teknologiset tietoverkot, kuten puhelinverkko ja Internet-verkko sähköpostipalveluineen, ovat onneksi helpottaneet ja nopeuttaneet tiedonvälitystä hajautuneen perheen sisällä ja muissakin sosiaalisissa tietoverkoissa. Älykotikonseptiin voisi kuitenkin liittyä enemmänkin jo olemassa olevien sosiaalisten tietoverkkojen viestintää tehostavia välineitä. Tällaisia voisivat olla perheen sisäistä viestintää tukeva teknologisten tietoverkkojen varaan perustettava perheportaali (http://www.jyu.fi/agora/perheportaali.htm), naapuruston tai taloyhtiön viestintää tukeva kotiseutulähiverkko ja yhteiskunnallisten palveluiden käyttöä tukevat tietoverkot, kuten terveyspalveluverkko. Samaan listaan lisättäköön vielä mahdollisuus ostaa lähiseudun kulutustuotteita ja palveluita tietoverkkojen kautta.

11. Energia

Energiaa tuottavat, jakelevat ja myyvät yritykset ovat yleensä suuria yksiköitä, joskin kansainvälisessä mittakaavassa eivät yllä suurempien maiden kokoluokkaan. Joka tapauksessa niillä on paljon sana- ja vaikutusvaltaa koko valtiota koskevissa energiakysymyksissä, ja ne pitkälti määrittelevät Suomen energiapolitiikan suuntaviivat. Yksilön (kuluttajan) vastuu rajoittuu lähinnä siihen, valitseeko Virtasen perhe energiamuodokseen fossiiliset polttoaineet vai tuulisähkön, ja ainakin siihen, millä tavalla energiankulutusta perheen arjessa säädellään. Viisas kuluttaja kilpailuttaa yrityksiä ennen energiasopimuksen laatimista. Ympäristöystävälliset energiamuodot, ilmastopäästöjen vähentäminen ja energiansäästöohjelmat ovat myös yritysten kilpailuvaltti, jolla ne kohentavat yrityskansalaisen imagoaan.

Kun rakentaa itse talonsa, voi tietenkin enemmän kuin suuren taloyhtiön vuokralaisena määrätä, millaista sähköä kodin pistorasioista tulee. Älykodin asukkaan on kuitenkin syytä olla tietoinen energiapolitiikasta. Parhaillaan keskustellaan eduskunnassa ydinvoiman lisärakentamisesta. Älykotimme on lähtökohdiltaan ekologinen, joten panostamme mahdollisimman paljon uusiutuviin luonnonvaroihin. Katsomme, että rakentamisessa suuremmat alkuinvestoinnit maksavat itsensä takaisin pitkällä tähtäimellä ja nostavat myös talon arvoa.

Eri energiamuotojen ekologisesta jalanjäljestä tehtyjä laskelmia voi tarkastella Kuntaliiton osoitteessa:

http://www.kuntaliitto.fi/ag enda/ekolo3d.htm

11.1. Lämmitys

Nykyisin on tarjolla runsaasti erilaisia lämmitysmahdollisuuksia, mutta niistä yleisin on sähkölämmitys. Se tarjoaa useita vaihtoehtoisia tapoja asukkaiden tarpeista riippuen. Sähköpatterilämmitys on yleisin Suomessa käytössä oleva lämmitysmuoto. Sen valitsee 25 % uusien omakoti- rivi- tai paritalojen rakentajista päälämmönjakotavaksi. Sen sijasta tai rinnalla voidaan käyttää lattia-, katto- tai ikkunalämmitystä. (http://www.kotienergia.com)

Modernein lienee kolmen viimeksi mainitun yhdistelmä asiaankuuluvine lämmönsäätelyjärjestelmineen. Silloin lämmitys on sijoitettu kokonaan näkymättömiin, ja asumisviihtyvyys on huippuluokkaa miellyttävän lämpöisten lattioiden, kattojen ja seinien ansiosta. Enää eivät ole kuumat patterit haittaamassa sisustusta.

Yksi varteenotettavimmista vaihtoehdoista ekologiselle omakotirakentajalle on maaperään ja vesistöihin varastoituneen aurinkoenergian käyttö. Maalämmöllä tarkoitetaan sitä energiaa, joka on varastoitunut lämpönä maaperään. Maalämmön hyväksikäyttö perustuu ns. lämpöpumppuun, joka mekaanisen työn avulla nostaa lämpöä pienemmästä lämpötilasta suurempaan lämpötilaan. Lämpö jaetaan normaalilla patteri- tai lattialämmitysjärjestelmällä tai ilmalämmittimellä. Suomessa on pääasiassa pientaloihin asennettu noin 10 000 lähinnä maalämpöä hyödyntävää lämpöpumppua. Maalämpöpumppu ottaa lämmön putkia pitkin joko vedestä, maasta tai kalliosta. Lämpöä voidaan ottaa maasta keskimäärin 15 - 30 W neliömetriltä häiritsemättä maan lämpötilakäyttäytymistä. Esimerkiksi 6 kW:n lämpötehoa (maasta otettu lämpö + kompressorin sähköenergia) varten tarvitaan putkea 100 - 200 metriä, joka asennettuna metrin syvyyteen ja putkietäisyydellä 1,5 metriä vaatii tonttialaa 170 - 340 m2. Tämä määrää käytännössä minimialan, jonka tulisi kokonaan olla käytettävissä lämmönkeruuseen. Lämmön voi ottaa myös poistoilmasta tai viemärivesistä. (http://www.fortum.fi/).

Sopiva asuinhuoneiston lämpötila on 20 - 22 astetta. Lämmönsäätelyjärjestelmä hoitaa lämpötilan mittauksen, säädön ja lämmitystehon kytkemisen. Yleisin säätötapa on huonekohtainen säätö erilaisten termostaattien ja antureiden avulla. Älykodissa seiniin ja lattiaan upotetut anturit mittaavat lämpötilaa, ja ohjausyksikkö määrittää kunkin huoneen lämpötilojen asetusarvot. Järjestelmä havaitsee samalla tavalla kuin valaistuksessa, milloin huoneessa on ihmisiä, ja kytkee lämmitystä isommalle, tai pois päältä olleen ikkunalämmityksen päälle. Jos päiväsaikaan ei ole ketään kotona, on turha lämmittää tyhjää taloa täysillä. Samoin lämmityksessä hyväksikäytetään yösähköä siten, että lattialämmitystä käytetään myös osittain varaavana, jolloin lattiaan varataan lämpöä öisin, kun sähkö on halvempaa. (http://www.kotienergia.com)

11.2. Sähkö

Jos lämmitys hoituu maalämmöllä, sen rinnalla muussa kodin sähkönkäytössä suositaan esimerkiksi tuulisähköä, joka on Fortumin mukaan eräs mielenkiintoisimmista uusista kehitettävistä energiamuodoista. Tuulivoiman vuotuinen markkinakasvu on n. 30 % ja tuulienergialla tuotetun energian hinta on laskenut 20 - 30 % viidessä vuodessa. Fortum nimeääkin ympäristö-, terveys- ja turvallisuusohjelmassaan (EHS) tavoitteekseen tuulisähkön tuotannon ja myynnin kolminkertaistamisen vuoteen 2005 mennessä. Suomessa oli vuonna 2000 63 tuulivoimalaa, jotka kaikki on kytketty valtakunnan sähköverkkoon. Vuoden 2001 aikana on tullut lisää yksi voimala (Ks. kartta http://www.vtt.fi/ene/tuloksia/location.htm) Niiden tuotto vuonna 2000 oli noin 77 GWh, mikä kattaa 4080 sähkölämmitteisen omakotitalon vuotuisen sähkötarpeen tai n. 13 800 muulla tavoin lämmitettävän omakotitalon vuotuisen sähköntarpeen. (http://www.fortum.fi/).

Tuulienergian käytännön merkitystä kuvaa esimerkiksi se, että koko Hailuodon väestö saa energiansa tuulesta. Näyttääkin siltä, että tuulivoiman käyttö tulee lisääntymään, sillä kauppa- ja teollisuusministeriöön on tullut lyhyen ajan sisällä viisi uutta avustushakemusta, ja WinWinD:n markkinointipäällikkö Kunnarin mukaan vuoden 2002 aikana Suomeen tulee olemassa olevan 39 megawatin lisäksi noin kymmenen lisämegawattia. (Klemettilä 2002.)

11.3. Ilmanvaihto

Rakennusmääräysten mukaan asunnon ilman tulee vaihtua kerran kahdessa tunnissa. Sopiva sisäilman kosteus on lämmityskaudella vain 25-45 %. Ulkoilmaa on tuotava asuntoon vähintään 4 l/s henkilöä kohti. (http://www.kotienergia.com)

Ilmanvaihdon osuus pientalon energiakustannuksista on n. 30 %. Säästäminen siinä ei kuitenkaan kannata, sillä riittämättömällä ilmanvaihdolla voidaan aiheuttaa kalliiksi tulevia kosteus- ja homevaurioita. Paineilmalla toimivaa ilmanvaihtoa enemmän energiaa säästävä ja tehokkaampi on koneellinen ilmanvaihtojärjestelmä. Se on varustettu lämmön talteenottolaitteella ja sillä on mahdollista saada ulos menevän ilman lämmöstä 50 % talteen. Koneellinen ilmanvaihto lisää myös viihtyisyyttä tuloilman lämmityksen ja suodatuksen ansiosta. (Laakso 2001.)

Ilmastointi ei tarkoita samaa kuin ilmanvaihto. Ilmastoinnin avulla voidaan myös lämmittää tai jäähdyttää asuintiloja. Jäähdyttäminen on asumismukavuutta lisäävä tekijä kuumilla kesähelteillä, etenkin jos talon suuren olohuoneen ikkunat keräävät paistetta koko päivän ajan, kuten Suomessa on tapana suunnitella pientalojen asema ilmansuuntiin nähden. Asukkaat, joilla on perussairauksia, kuten sydän- ja verisuonisairauksia, kärsivät sisälämpötilan liiallisesta noususta. MG Innovaatiot on kehittänyt uudenlaisen patentoidun ilmastointijärjelmän, joka tullaan näkemään Kotkassa vuoden 2002 asuntomessuilla esiteltävässä älykodissa. Laite ei jäädy, ja sitä voidaan käyttää myös kosteuden poistoon. Lämmitys- ja jäähdytyskuluja voidaan sen avulla säästää enimmillään jopa puoleen. Laitteessa käytetty ilma korvataan raikkaalla ulkoilmalla, mutta lämpö ja kosteus kierrätetään sisällä. Laitteeseen voidaan liittää myös aktiivinen aurinko- ja jätelämpöjäähdytys. (Hakkarainen 2002.)

Koti-ilman laatuun vaikuttavat ilmanvaihtojärjestelmän lisäksi myös monet muut tekijät kuten rakennuksessa ja sisustuksessa käytetyt materiaalit. Pölyt, mikrobit sekä materiaaleista haihtuvat kemikaalit aiheuttavat lisä-ärsytystä astmaatikoille ja allergikoille. Markkinoille on tullut testattuja vähäpäästöisiä tuotteita. Rakennustietosäätiön ylläpitämästä rekisteristä näitä M1-luokan rakennusmateriaaleja löytyy jo yli 400 kappaletta. (Laakso 2001.)

Kodin materiaalien ja pintojen olisi hyvä olla helposti puhdistettavia ja mahdollisimman vähän pölyä kerääviä. Siivouksessa kannattaa käyttää pölyä sitovia menetelmiä, kuten nihkeäpyyhintää ja mikrokuituliinoja sekä hyvää imuria tai keskuspölynimuria, jonka poistoilma johdetaan ulos rakennuksesta. Tärkeätä on huomata, että hyvän imurin lisäksi sitä pitää osata käyttää oikein. Liian nopea pintojen imurointi nostattaa runsaasti pölyä huoneilmaan.

Viihtyvyyttä lisäämään hankitut huonekasvit myös puhdistavat sisäilmaa, mutta kannattaa ottaa huomioon, että monet niistä aiheuttavat myös allergioita ja astmakohtauksia. Tehokkaita ilmanpuhdistajia ovat mm. kirjovehka, araliat, sulkasaniainen, kultaköynnös, anopinkieli ja palmut. Esim. palmujen siitepöly voi aiheuttaa allergiaoireita, mutta tähän voidaan vaikuttaa poistamalla kukat. Kasvit paitsi tuottavat yhteyttäessään happea, myös poistavat sisäilmasta haitallisia kemikaaleja. (http://www.kotienergia.com).

11.4. Valaistus

Hyvä valaistus on oleellinen osa varsinkin suomalaista kotia. Valaistus ja sen säätely on älykodin asukkaille ehkä "näkyvin" osa teknologian toiminnasta. Tekniikka valaistuksen säätelyyn on ollut jo pitkään saatavilla ja myös käytössä, mutta keskittynyt enemmän isoihin yksiköihin eikä yksittäisiin omakotitaloihin.

Digitaalisella valonohjauksella voidaan säätää valaistukselle vakiotaso päivänvalon mukaan. Kattoon tai seinään asennettu sensori tunnistaa käytettävissä olevan valon määrän sekä sen, onko huoneessa ihmisiä. Järjestelmä ohjaa valoja siten, että kirkkaalla päivänvalolla keinovalaistuksen osuus on pienempi kuin iltapimeällä. Vastaavasti valot syttyvät ja sammuvat sen mukaan, onko huoneessa ihmisiä. Valoja voidaan ohjata myös kauko-ohjaimella, ja luonnollisesti seinään asennetulla manuaalisella kytkimellä. (http://www.helvar.fi)

12. Ekologisuus

12.1 Kestävä kehitys

Olemme aiemmin tässä raportissa viitanneet teknologian ja iinformaation lisäksi hyvinvointiin ja ihmisläheisyyteen. Myös ekologisesti kestämättömän kehityskulun muuttaminen kestävän kehityksen mukaiseksi on Heinosen (1998) tutkimusraportin mukaan vakavasti otettava haaste ja tavoite tietoyhteiskunnalle.

Älykoti-ideologiaan sopii hyvin etätyö, joka Heinosen raportissa nostetaan keskeiseksi tavaksi vähentää työmatkaliikennettä ja säästää aikaa, rahaa ja energiaa sekä ympäristöä päästöjä vähentämällä.

Kestävä kehitys otetaan laajalti huomioon myös rakennusten suunnittelussa ja toteutuksessa. Kestävän kehityksen ajatus yltää tuotteen koko elinkaaren ylle eli raaka-aineiden hankinnasta valmistukseen, käyttöön ja hävittämiseen tai kierrätykseen. Elinkaariarviointi eli LCA (Life Cycle Assessment) kertoo (ilmastointi)koneiden ympäristövaikutuksesta. LCA on standardoitu tekniikka, jonka periaatteet on luettavissa SFS-EN ISO 14040 -standardissa. Elinkaariarviointi on vielä varhaisessa kehitysvaiheessa, esimerkiksi vaikutusarviointi on vielä epävarmaa. Elinkaariarviointi tuottaa lopputuloksena ympäristöprofiilin ja profiili kertoo koko elinkaaren aikana käytetyistä materiaaleista ja niiden vaatimasta kokonaismateriaalin määrästä, käytetystä primaarienergiasta, päästöistä ilmaan ja potentiaalisista ympäristövaikutuksista. Niitä ovat esimerkiksi happamoituminen, alailmakehän otsonimuodostus ja ilmaston muutos. (Nyman 2001.)

12.2 Tulevaisuus

Kehittyneissä teollisuusmaissa nousee yhdeksi tärkeimmistä arvoista kestävän kehityksen onnistunut toteuttaminen. Markkinoiden odotetaan entisestään kansainvälistyvän, jonka takia yritykset ja organisaatiot miettivät kiinteistö- ja investointistrategioitaan uusiksi. Asunnosta tulee perinteisen kotifunktion lisäksi käyttöliittymä moniin erilaisiin palvelu- ja yhteydenpitotarpeisiin. Asuntojen ja asuntoalueiden tiedonsiirtovalmiudet tulevat Suomessa olemaan maailman kärkeä. Kaikessa asuntotoiminnassa tulevat ympäristöarvot olemaan merkittävässä asemassa. Käytännön tasolla tämä merkitsee huomion erityistä kiinnittämistä asuntojen laatuun ja kestävyyteen, materiaalien kierrätettävyyteen, terveellisyyteen ja energiataloudellisuuteen.

Rakennusalan yritysten rooli tulee muuttumaan siten, että suuret tarjoavat laajoja tuote- ja palvelukokonaisuuksia ja pienet keskittyvät erityisosaamiseen. Talotekniikan Visio 2010 saavutetaan kiinteistö- ja rakennusklusterin yhteistyöllä. Myös asukkaiden ja käyttäjien asuinmiljöövaatimukset ovat kasvaneet. Talotekniikan tavoitteena olevat "hallitut olosuhteet" tarkoittavat mm. ilman, veden, lämmön, energian, valon ja tiedon välittämistä sekä turvallisuus- ja liikkumispalveluja. Visioissa on keskitytty viiteen ydinkohtaan ja ne ovat: tilojen toiminnallisuus, lisäarvo asiakkaalla yhteistyössä IT-klusterin kanssa, ympäristöosaaminen, asuntomarkkinat läpinäkyviä asukkaiden ehdoilla ja infra menestystekijänä. Mielenkiintoista onkin, että visioiden toteutumiseen tarvitaan myös asiakkaiden panostamista ja elinkaaritietoisia asiakkaita. Uusia osaajia on kasvatettava ja ikääntyvien motivaatioon ja oppimiseen panostettava. Projektiajattelusta pitää siirtyä prosessiajatteluun. Verkottuminen, avoimuus ja läpinäkyvyys ovat tarpeen visioiden toteutumisen kannalta. (Lehtinen 2001.)

13. Rahoitus

Pioneerialennukset

Älykotitekniikka on vielä suhteellisen nuorta, mutta sitäkin nopeammin kehittyvää. Eturintamalla uusia tuotteita kokeilevan asiakkaan uskoisikin olevan mahdollista saada yrityksiltä tukea ennakkoluulottomuudestaan. Alennuskampanjoilla yritykset voivat luoda ja parantaa omaa markkina-asemaansa, saadaan mahdollisesti keskeneräiselle tuotteelle testausta, kerätä muutenkin tietoa tuotteen jatkokehitykselle ja ylipäätään saada kentältä kokemusta uuden tekniikan asentamisesta, käytöstä, kestosta ja huollosta. Uutta teknologiaa kokeilevan asiakkaan on kuitenkin varauduttava mahdollisesti keskeneräiseksi paljastuvasta tuotteesta johtuviin ongelmiin.

Esimerkiksi MATVE on paikallisen yhteisön ja yritysten pioneerihenkinen ja aluepoliittinen yhteistyöhanke (ja osa laajempaa eurooppalaista hanketta), jossa kehittämis- ja rakennuskustannuksia on asukkaiden lisäksi jakamassa yhteiskunta ja mukana olevat yritykset ja oppilaitokset.

Kilpailuttaminen

Kun markkinoille vähitellen ilmestyy useampia kotien samankaltaisten älyominaisuuksien tarjoajia, voi asiakas perinteisesti vertailla eri valmistajien tuotteita ja kilpailuttamalla yrityksiä tarjouskilpailulla yrittää saada hinnat inhimilliselle tasolle. "Halpaa" etsittäessä ei pidä kuitenkaan unohtaa tuotteen ja palvelun laatua.

Säästöt käyttökustannuksissa

Kotia rakennettaessa tai älyllistettäessä tulee tietenkin huomioida koko eri osien ennustettavissa oleva käyttöaika. Suurehkoltakin tuntuvat alkuinvestoinnit ovat kuitenkin hyväksyttävissä, jos jatkossa ylimääräinen sijoitus saadaan riittävän nopeasti takaisin säästöinä esimerkiksi energiankulutuksessa ja ehkä jopa omassa vapaa-ajassa. Ekologista taloa ajatellen maalämmön valinta omakotitalon yhdeksi lämmitysenergiaksi on yksi esimerkki alkukustannuksiltaan suuresta, mutta ajan myötä itsensä maksavasta valinnasta. Käyttökustannussäästöt parantavat myös rakennuksen jälleenmyyntiarvoa.

Tuotteiden sijasta palveluiden ostoa

Yksi olennainen ongelma etenkin aktiivisissa älyominaisuuksissa on teknologian vaihteleva kestävyys ja muutenkin sen nopea vanheneminen. Jos itse teknologian sijaan voitaisiinkin ostaa palvelua, asiakkaan kannalta edellä mainitut riskit poistuisivat palveluntarjoajan huolehtiessa teknologian huollosta ja päivityksestä. Turvapuhelimet ovat yksi esimerkki tarjolla olevasta tällaisesta palvelusta. Kun palveluun kuuluu ukkosessa rikkoutuneen turvapuhelimen korvaaminen, uskaltaa säästämään oppinut eläkeläinen pitää turvapuhelimen puhelinverkossa ukkosellakin, vaikka riski puhelimen rikkovasta salaman aiheuttamasta jännitepiikistä on suuri.

Koska teknologia pysyisi jatkuvasti palveluntarjoajan omistuksessa, kannustaisi se palveluntarjoajaa myös kierrättämään käytöstä poistettua teknologiaa ja kehittämään siitä entistä paremmin kierrätettävää. Palveluntarjoajan näkökulmastahan jokainen kokonaan käyttökierrosta poistettava tuote on tappiota, joten tuotteiden elinkaariajattelun mukainen tuotteen käyttökestävyys ja kierrätettävyys ovatkin yllättäen säästöä. Palveluihin keskittymisessä on kunnostautunut esimerkiksi kopiokonepalvelua tarjoava Xerox (Xerox, 2002). Enemmän yksityiskäyttöön tarkoitettujen kodinkoneiden puolella esimerkiksi Electroluxilla on meneillään kokeilu pesukonepalvelun myymisestä (Electrolux, 2002), jossa kuluttaja voi pelkkää käyttökertakohtaista maksua vastaan saada uuden koneen käyttöönsä. Palvelun käyttömäärään perustuva laskutus voi "parantaa" kuluttajan käyttötottumuksia poistaen mahdollista ylimääräistä käyttöä (eli käytetään pesukonetta suunnitelmallisemmin), mutta toisaalta säästöt voivat kohdistua myös lyhytnäköisesti huonoin seurauksin (esimerkiksi pestään eri pesuohjelman vaativia vaatteita yhdessä tai käytetään liian matalaa pesulämpötilaa). Laajemmin niin yritysten kuin asiakkaidenkaan asenteiden muutos omistus- ja kulutuskeskeisestä ajattelusta palvelukeskeiseksi tuskin kuitenkaan tapahtuu hetkessä.

14. Johtopäätökset

Johtopäätöksinä kokoamme yhteen älykoti-ideaa uhkaavat tekijät sekä myös niitä mahdollisuuksia, mitä älykoti voisi parhaimmillaan tarjota. (Kuvio 2. Uhkia ja mahdollisuuksia ihmisen ja tekniikan näkökulmasta)

 

Uhat

Mahdollisuudet

Ihminen

  • yksityisyyden menetys
  • eriarvoistuminen sukupolvien, sukupuolten ja yht.kuntaluokkien välillä
  • elämän helpottuminen
  • viihtyvyys
  • valinnan mahdollisuudet; palvelut, kotona työskentely, joustavuus

Tekniikka

  • toimimattomuus, viat, huolto
  • huono käytettävyys
  • kustannukset; energian kulutus
  • ekologisuutta palveleva tekniikka
  • kehittyvän tekniikan käyttöarvo kasvaa kun se tuodaan koteihin -> uusia
  • innovaatioita ja ihmislähtöisiä ratkaisuja

Kuvio 2. Uhkia ja mahdollisuuksia ihmisen ja tekniikan näkökulmasta

Uhat - Ihminen

Yksi teknologian ylevimmistä tavoitteista on tasa-arvon lisääminen ja toisaalta se sitä tekeekin. Samalla kuitenkin voivat jotkut erot kärjistyä, ehkä huomaamattakin. Miesten ja naisten tasa-arvoa saattaa älykoti-idea lisätä, ellei osata nähdä tätä vaaraa. Ei ole mielekästä enempää aktivoida sitä, joka jo ennestäänkin on aktiivinen. Älykoti-idean tavoitteena pitäisikin olla tasa- arvon mahdollistaminen sukupuolten, sukupolvien ja yhteiskuntaluokkien välillä.

Yksityisyyden menetys, teknologian henkinen ylivalta tai hallinnointi ovat myös varteenotettavia uhkia. Personoinnin ja teknologian väliintulo ei saa häiritä perheen yhteisöllisyyttä. Mihin ihminen tulevaisuudessa luottaa - itseensä vaiko teknologiaan? Voidaan myös kysyä, johtaako kehitys lisääntyvään individualismiin.

Tekniikan tarjoamia mahdollisuuksia on pidetty yksilöllisyyden riemuvoittona, kunhan se vain saadaan kunnolla valjastettua ihmisen käyttöön. Tekniikan substanssina on pidetty ensisijaisesti elämän helpottumista - elämä olisi paljon hankalampaa ilman nykyaikaisia teknisiä vempaimia. Riskinä tietenkin on, että käykin toisin päin, ja teknologiasta tulee se hallitseva osapuoli.

"-Jälleen kerran tietoteknologia toimii päinvastoin kuin lupaa. Luvattiin vapautta, saatiin orjuutta. Luvattiin järjestystä, lisättiin kaaosta. Luvattiin apua, saatiin häirintää" (Harakka 2002, Suur-Jyväskylän lehti 7/2002)

Uhat - Tekniikka

Rakentamisen ympäristövaikutuksia ei oteta vieläkään vakavasti, ainakaan Suomessa, kuten seuraavissa Heinosen ja Hakasen repliikeissä kerrotaan:

"Vaikka Suomi onkin kansainvälisessä ympäristövertailussa maailman kärkimaita, rakentamisen ekologia on vielä verrattain huonolla tolalla." Tanska ja Ruotsi ovat hyviä (Heinonen 2000, 35).

"Rakentaminen on eräs haitallisimmin ympäristöön vaikuttavista ihmisen toiminnoista. Kun muut teollisuuden haarat ovat 1970-luvulta alkaen parantaneet ympäristöprofiiliaan, rakennustuote- ja rakennusteollisuuden toimenpiteet ovat toistaiseksi olleet melko vähäiset." (Hakaste, Harri 2000, 37 ark)

Lisäksi tekniikan toimimattomuus ja erilaiset puutteet, viat, huolto-ongelmat voidaan nähdä uhkina. Käytettävyys, joka on yksi älykodin keskeisimmistä vaatimuksista, voi jäädä heikolle huomiolle. Mitä tämä kaikki maksaa; ovatko kuluttajat valmiita maksamaan? Esimerkiksi digiboxista ihmiset eivät tutkimuksen mukaan halua maksaa enempää kuin 1500 mk (250 €). Ovatko kuluttajat alkuunkaan valmiita ottamaan vastaan uutta teknologiaa?

Mahdollisuudet - Ihminen

Ihmisen hyvinvoinnin kannalta tulevaisuus voi näyttää entistä vuorovaikutteisemmalta, viihtyisämmältä ja turvallisemmalta. Kaikki nämä kuuluvat ihmisen perustarpeisiin. Arjen elämän helpottumisella voi olla myönteisiä vaikutuksia elämänlaadun ja elämänhallinnan suhteen. Joustavuus yleensäkin lisääntyy, joten esimerkiksi työnteon uudet mahdollisuudet tulevat kysymykseen. Itsensä toteuttamiselle avautuu uusia kanavia. Ekologinen elämäntapa, kestävään kehitykseen panostaminen turvaa myös tulevien sukupolvien elämänlaatua.

Mahdollisuudet - Tekniikka

Kukaan ei tee mitään tekniikalla, joka ei ole käytettävää. Tekniikan tuominen kotiin on varmasti vaativin käytettävyystesti, mitä mikään tekninen laite voi saada. Saatu palaute auttaa tuotteen seuraavien sukupolvien jatkokehittelyä entistä ihmisystävällisempään suuntaan. Toisaalta jo pelkkä tieto, että laite tai ohjelmisto on menossa kotiin tavallisten ihmisten käytettäväksi, pitäisi riittää siihen, että suunnittelijat näkevät erityistä vaivaa ihmislähtöisyyden saavuttamiseksi.

Parhaimmillaan teknologia voi tarjota ihmiskunnalle aidon mahdollisuuden tasa-arvoiseen ja yksilölliseen elämään. Koneet voivat toimia ihmisen apuna ja sijaisena monissa sellaisissa tehtävissä, joista hän ei itse kykene suoriutumaan.

15. Pohdintaa

Näin laaja työ on tekijöissään herättänyt väistämättä monenlaisia ajatuksia, joita tekstistäkin jo nousee esille. Muutamia seikkoja haluamme vielä tuoda erityisesti esille. Heinonen (2000) puhuu tiedon ja tekniikan soveltamisesta osuvasti: "-- kaiken tiedon ja tekniikan soveltamisen arvon kriteeriksi nousee käyttötarkoituksen moraalinen arviointi."(Heinonen 2000, 34 ark Arkkitehti 1.2000)

Älykotiin sisältyy myös useita dikotomisia näkökulmia. Toisaalta nämä samat dikotomiat ovat mukana lähes kaikessa kehityksessä ja sen arvioinnissa nykypäivänä. Ne voisi niputtaa yhteen otsikon "teknistyvä yhteiskunta" alle, ja niissä riittää tutkijoilla pohdittavaa vielä pitkäksi aikaa. Dikotomiat tekee vaikeaksi niiden eettinen ja moraalinen ulottuvuus, rajanveto on vaikeata, esimerkiksi valvonnan ja turvallisuuden sekä yksityisyyden välillä. Energian käyttö ja ympäristön rakentaminen ovat monin osin ristiriidassa kestävän kehityksen kanssa. Heinonen (2000, 34) kysyykin: "--- toisaalta: miten tekniikka itsessään on kestävän kehityksen mukaista, toisaalta miten sen soveltaminen edistää kestävää kehitystä tietoyhteiskunnassa" Niinpä tekniikan asema hyvänä renkinä, mutta huonona isäntänä on monisärmäinen ja pohdintaa vaativa aihe.

Käyttäjän kannalta epävarmuutta aiheuttaa uuteen teknologiaan liittyvä keskeneräisyys, sillä teknologiaa tuodaan käyttäjille liian raakana. Ilmeistä on, että testit ovat suhteellisen kehnoja eikä ongelmiin varauduta riittävällä perusteellisuudella. Esimerkiksi kokemus K-kaupan nettikauppapilotissa osoitti, että uutuudella täytyy olla jokin hyöty kuluttajalle, ei siis riitä, että kauppa-asia vain hoituu jollakin toisella tavalla.

Näkemystä? VTT:n tutkimusprofessori Ailisto sanoo tuotteen synnyttävän tarpeen (Oulu-Lehti 14.2.2002). Historiasta olemme kuitenkin oppineet, että tuote ei synnytä tarvetta, mikäli sille ei ole sosiaalista tilausta. Tätä sosiaalista tilausta yritetäänkin tuoda esiin ikärakenteen muutoksen nimissä, ikääntyneet toimivatkin testaajina ns. vuorovaikutteisen teknologian kehittämistarpeessa. Teknologian ikääntyneille kohdistettuja iskusanoja ovat näkymätön, luonteva ja opastava, kun taas älykodin yhteydessä korostetaan aktivoivaa ja viihdyttävää vaikutusta. Toivottavasti väestö, myös ikääntyneet, osaavat luoda omaa käyttäjäprofiiliaan, ettei käy kuten videoiden ajastuksessa, jolloin laite nauhottaa mitä haluaa, milloin haluaa ja miltä kanavalta haluaa.

Näkemykset, ristiriitaisuudessaankin, vaikuttavat olevan ihmisen, talouden ja teknologian asialla. Nähtäväksi jää, missä järjestyksessä.

Globaalia näkemystä? Onko älykoti vain teollisuusmaiden haihatusta vai voiko yksittäisistä älyominaisuuksista mahdollista saada apua myös kehittyvien maiden rakentamiseen ja asumiseen? Kirjallisuudessa ei juuri mainita muuta sosiaalista rakentamista kuin ikääntyneiden tarpeiden huomioon ottaminen.

Mikä on näin ollen se "meaningful knowledge", jota kysyimme johdannossa. Inhimilliset arvot ja tarpeet ovat ensisijaisia. Tieto ja osaaminen on toissijaista, ja se palvelee edellistä. Taloudelliset näkökohdat ovat tärkeitä, mutta eettisten ja moraalisten näkökohtien huomioon ottamisella on kauaskantoisia seurauksia.

Lähteet

Asuminen. Tilastokeskus 2002. Tilasto vuodelta 2000. Saatavilla www- muodossa: <http://www.stat.fi/tk/tp/tasku/ taskus_asuminen.html#asuinhuoneistot> (Luettu 7.2.2002)

Castells, Manuel % Himanen, Pekka 2001. Suomen tietoyhteiskuntamalli. Helsinki: SITRA ja WSOY.

CD-Facta 96 1995. CD-Facta. SanomaWSOY, 1995.

Chapman, Tony & Hockey, Jenny 1999. The ideal home as it is imagined and as it is lived. Teoksessa Ideal Homes? Social change and domestic life. New York:. Routledge.

COBA 2002. Connected Open Building Automation [online]. Saatavilla www- muodossa: <http://www.coba-group.com/> [viitattu 5.2.2002].

Ekholm, K. 2001. Elämäsi 20 seuraavaa vuotta tietoyhteiskunnassa. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino Oy.

Electrolux 2002. Functional Sales: pay-per-wash [online]. Electrolux Group. Saatavilla www-muodossa: <http://www.corporate.electrolux.com/ node338.asp?NodeUrl=/node323.asp> [viitattu 5.2.2002].

Elo, Tommi 2002. Surffaako naapuri laskuusi? Julkaisussa Tietokone 1/2002, Helsinki Media, Helsinki, 2002, 81.

Ervasti, Antti 2002. Omatoimiset robotit aukovat ovia yliopiston uudessa tietotalossa. 12.2.2002. Kaleva.

Fortum Oyj. <http://www.fortum.fi/> [viitattu 11.2.2002].

Henkilöasiakkaan www-palvelusivut osoitteessa: <http://www.kotienergia.com/> [viitattu 8.2.2002].

Furlong, Ruth 1995. There´s no place like home. 1995. Teoksessa Lister, M. (ed.) The Photografic Image in Digital Culture. London and New York: Routledge.

Haakana, Kari 2002. Krakkerit ja haktivistit vaanivat. Tietokone 2/2002, Helsinki Media, Helsinki, 2002. 44-47.

Hakaste, Harri 2000. Ark Arkkitehti 1/2000, 37.

Hakkarainen, Petri 2002. Keksijä pettyi Kainuuseen. Kehityshankkeet pirstotaan liian pieniksi. Toimitusjohtaja Kari Moilalan haastatteluun perustuva artikkeli. Kaleva 9.2.2002.

Hakola, Reijo 1998. Helsingin Sanomat (1998), Tietotekniikasta tulee asuintalojen arkipäivää kymmenessä vuodessa [online]. 5.1.1998, Sanoma-WSOY. Saatavilla www-muodossa: <http://www.helsinginsanomat.fi/ uutisarkisto/19980501/erik/980501er00.html>.

Harakka, Timo 2002. Moi, missä mä oon? Kolumni. Suur-Jyväskylän lehti 13.2.2002.

Heinonen, Sirkka 1998. Kestävä kehitys, etätoiminnot ja liikenne. Lehdistötiedote: Tietoyhteiskunta mahdollistaa kestävän kehityksen. 16.3.1998. Saatavilla www-muodossa: <http://194.100.30.11/tietoyhteiskunta// suomi/st22/t0798f.htm> Luettu: 1.2.2002 SAFA.

Heinonen, Sirkka 2000. Suomi informaatioyhteiskunnassa Finland in the information society. Artikkelit: ark Arkkitehti 1/2000, 32 - 35.

Helvar Merca Group. Tuotteet. Multi-Sensor. Saatavilla www-muodossa: <http://www.helvar.fi/> [viitattu 8.2.2002].

Honkanen, Seppo 2001. Ukkonen rikkoi satoja telkkareita ja videoita [online]. Kymen Sanomat 1.7.2001. Saatavilla www-muodossa: <http://www.kymensanomat.fi/arkisto/vanhat/ 2001/07/21/uutiset/uutisetjuttu2.html> [Viitattu 10.2.2002].

Hyvönen, Kaarina 1998. Sähköistyvä arki. SITRA <http://194.100.30.11/tietoyhteiskunta// suomi/st2f.htm> Tai SITRA:n lehdistötiedote, "Sähköistyvä arki" 6.4.1998. Saatavilla www-muodossa: <http://194.100.30.11/tietoyhteiskunta// suomi/st22/t1498f.htm > [Viitattu 20.12.2001]

Hägglund, Sture 2001. e-Home: systems and services in the home.

e-Society electronic markets and public services. A SITI National research program. 28.1.2001. Saatavilla www-muodossa: <http://www.siti.se/programs/e-society/> [Viitattu 20.12.2001]

Kelhä, Sami 1998. Huomisen teknologia arkisessa käytössä. Datalinja 3/98, Helsingin Puhelin Oyj. Saatavilla www-muodossa: <http://www.datatie.fi/Datalinja/ arkisto/3_98/s08.htm> [viitattu 10.2.2002]

Kemp, Robert 2002. Bill Gate's house [online]. U.S.News & World Report Inc. Saatavilla www-muodossa: <http://www.usnews.com/usnews/nycu/ tech/billgate/gates.htm> [viitattu 10.2.2002].

Klemettilä, Pasi 2002. Tuulivoima viriää jälleen. Puupolttoaineita tuettiin viime vuonna ennätyksellisesti. Kaleva 14.2.2002. Saatavilla myös Verkkokalevassa osoitteessa: <http://plus.kaleva.fi/cgi-bin/ weblehti.exe?Newsp=kaleva&Date=020214& Model=000_juttusivu.html&Depa=talous& Story=4875400.txt&Stdate=020214& StTime=00%3A00%3A00>

Kuusi, Osmo 2001. Ikääntyneiden itsenäistä selviytymistä tukeva tulevaisuuspolitiikka ja geronteknologia. Geronteknologia-arvioinnin loppuraportti. Tulevaisuusvaliokunta teknologia-arviointeja 9. Eduskunnan kanslian julkaisu 7/2001. Helsinki: Edita OYJ.

Laakso, Sami 2001. Kodin sisäilma vaikuttaa hyvinvointiin. Koti & energia, Fortumin asiakaslehti nro 3 - 2001. ss. 6 - 7. Saatavilla www- muodossa: <http://www.kotienergia.com/> [viitattu 8.2.2002].

Lehtinen, Antero 2001. Kiinteistöklusterin visio 2010 talotekniikan näkökulmasta. Talotekniikka 5/2001, 20 - 23. Lehtinen on ABBInstallaatiot Oy:n kaupallinen johtaja. Visio 2010 Lyhentämättömänä www-muodossa: <www.lvi-vvs.fi>

Lehto, Mervi 1996a. Tuottava älykkyys on laaja-alainen näkemys [online]. Automaatioväylä. Nro 6 - 1996. Rakennusautomaation teemanumero. ss. 14 - 19. Saatavilla www-muodossa: <http://www.vtt.fi/rte/ projects/alytalo/autvayla.htm> [viitattu 6.1.2002].

Lehto, Mervi 1996b. Älytalo, ihmisen vai tekoelämän koti ja kontu [online]? CD Facta 97. WSOY 1996. (Facta 2001 3. täydennysosa 1997/1998.) Saatavilla www- muodossa: <http://www.vtt.fi/rte/ projects/alytalo/facta.htm> [viitattu 6.1.2002].

Lehto, Mervi 1997. Rakkaudesta rakentamiseen - millainen tulevaisuus sellainen talo. Talotekniikka heinä-elokuu 1997. ss. 52-56. Saatavilla www- muodossa: <http://www.vtt.fi/rte/ projects/alytalo/tultalo.htm> [viitattu 6.1.2002].

Lehto, Mervi 2002. Kannattaako älytaloista enää puhua? [online]. Saatavilla www-muodossa: <http://www.vtt.fi/rte/ projects/alytalo/kunnossa.htm> [viitattu 10.2.2002].

LG Pesukoneen omistajan käsikirja. LG Electronics Inc.

Linnalampi, Mikko & Uusitalo, Juha 1998. Pientalon ekologinen jätteenkäsittelypiste. Pro gradu -tutkielma Turun yliopiston Rauman opettajainkoulutuslaitos, käsityökasvatus. Saatavilla www-muodossa: <http://www.rokl.utu.fi/gradut/ kasikas/1998/linna98.html> [Viitattu 12.2.2002]

LON 2002. Local Operating Network [online]. Saatavilla www-muodossa: <http://www.tpu.fi/lon/> [viitattu 5.2.2002].

Madigan, Ruth & Munro, Moira1999. "The more we are together" Domestic space, gender and privacy. Teoksessa Ideal Homes? Social change...

Manderbacka, Christina 2001. Ikääntyvät kuluttajat markkinoilla. Suosituksia, kysyntää, tarjontaa? Aiheita: STAKES 6/2001. Helsinki: Stakesin monistamo.

Marjomaa, Esko 2001. Tietoverkot oppivassa organisaatiossa. Luento kurssilla Tietoverkot oppivassa organisaatiossa [online]. Joensuun yliopisto. Saatavilla www-muodossa: <http://cs.joensuu.fi/pages/ marjomaa/oppiva/teksti.htm> [viitattu 31.10.2001].

Mielonen, Samu 1996. Käyttöliittymät ja uusi media - suunnittelijan näkökulma. Teoksessa Johdatus uuteen mediaan. Toim. Tarkka, Hintikka ja Mäkelä. Oy Edita Ab, Helsinki, 1996, 135-155.

MIT Project Oxygen. Saatavilla www-osoitteessa: <http://oxygen.lcs.mit.edu/index.html> [Viitattu 4.2.2002]

Norman, Donald A. 1998. The invisible computer. Cambridge, MA: MIT Press.

Norman, Donald A 1980. The Psychology of Everyday Thingsm New York: Doubleday

Nummelin, Elina 2002. Älykoti sopii muillekin kuin rikkaille. A4 Media Oy, Tampere. Saatavilla www-muodossa: <http://fi.soneraplaza.net/ellit/ artikkeli/0,9012,892,00.html> [Viitattu: 4.2.2002]

Nyman, Mikko 2001. Elinkaariarviointi eli LCA kertoo ilmastointikoneiden ympäristövaikutuksen. Talotekniikka 5/2001, 61 - 63, Tekniikka ja teoria

Oulu-lehti 2002. Tulevaisuuden koti on älykäs. VTT:n esittelypäivänä tehty haastattelu. Vastaajina Ailisto, Heikki ja Vähä, Pentti. 14.2.2002.

Pacto - ekologinen käymäläjärjestelmä. Saatavilla www-muodossa: <http://www.sunwind.fi/pacto.htm> [Viitattu 12.2.2002]

Porre, Matti 2001. Oskarin digitaalinen arki - Mediat ja teknologia nuoren miehen motorisoituvassa maailmassa. Sosiologian pro-gradu tutkielma, Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, sosiologian laitos.

Pääkkönen, Rauni 1999. Datasiirto sähköverkossa [online]. Tietotekniikan osasto, Teknillinen korkeakoulu, Espoo, 18.4.1999. Saatavilla www-muodossa: <http://www.tml.hut.fi/Studies/ Tik-110.350/1999/Essays/ datansiirto_sahkoverkossa.html > [viitattu 11.2.2002].

Rahkamo, Kari 2001. Talo tehdään käyttäjää varten. Talotekniikka 5/2001, 47.

SITRA 1998. Elämisen laatu, osaaminen ja kilpailukyky - tietoyhteiskunnan strategisen kehittämisen lähtökohdat ja päämäärät. Sitra 206. Helsinki

Searle, John R. 1980. Minds, brains, and programs [online]. Behavioral and Brain Sciences 3 (3), 417-457. Saatavilla www-muodossa: <http://www.cogsci.soton.ac.uk/bbs/ Archive/bbs.searle2.html> [viitattu 5.2.2002].

Silverstone, Roger 1991. Television in everyday life. London and New York: Routledge.

Sokala, Hannu 1998. Bill Gatesin talo maksoi satoja miljoonia [online]. Helsingin Sanomat 1.5.1998. Saatavilla www-muodossa: <http://www.helsinginsanomat.fi/ uutisarkisto/19980501/erik/980501er01.html> [viitattu 10.2.2002].

Ståhle, Riittamaija 2001. Ennakoi tietoliikennetarpeet rakennusvaiheessa. Rakenna Oikein 1/b 2001, 157 - 160.

Säkkiväline Oy - Ympäristösi huoltaja. Saatavilla www-muodossa: <http://www.sakkivaline.fi/> [Viitattu 12.2.2002]

TRON 2002. The Real-time Operating System Nucleus [online]. Saatavilla www- muodossa: <http://www.tron.org/> [viitattu 5.2.2002].

Turing, Alan M. 1950. Computing Machinery and Intelligence [online]. Saatavilla www-muodossa: <http://www.oxy.edu/departments/ cog-sci/courses/1998/cs101/ texts/Computing-machinery.html> [viitattu 5.2.2002].

Wilenius, Markku 2000. Tulevaisuus, teknologia ja ihminen The Future, techonology and mankind. Artikkelit ark Akkitehti 1/2000, 26 - 31.

Xerox 2002. Xerox's Environment, Health and Safety web site [online]. Xerox Corporation. Saatavilla www-muodossa: <http://www2.xerox.com/go/ xrx/about_xerox/T_ehs.jsp> [viitattu 10.2.2002].

Liitteet

Liite 1. Raportti

1. Toiminnan eteneminen

Tämä Connet-opintoihin sisältyvä tietoverkko-opintojakso on toteutettu marraskuun 2001 ja helmikuun 2002 välisenä aikana oheisen kaavion mukaisesti. Ennen ryhmätyön aloitusta ovat tekijät suorittaneet tietoverkko-opintojen ensimmäisen vaiheen kirjoittamalla esseen annetusta aiheesta. Vasta esseen hyväksymisen jälkeen oli ryhmätyön aloittaminen mahdollista. Pirkko oli jo aiemmin kysellyt Marjomaalta älykotiaihetta ja se tuntui sopivan myös Katjalle ja Askolla.

(Toiminnan eteneminen)

2. Tietoverkkojen käyttö

Harjoitustyöryhmän kokoaminen ja harjoitustyön aiheen valinta suoritettiin virtuaaliyliopiston Connet-hankkeen WebCT-ympäristössä sen keskustelualuetta hyväksi käyttäen. Aiheen ja ryhmän selvittyä siirryttiin kuitenkin ryhmän jäsenten aikaisempien WebCT:n käyttökokemusten perusteella suosiolla pois WebCT- ympäristöstä. Kaikki sen jälkeinen viestintä niin ryhmän sisällä kuin ryhmän ulkopuolisten kanssa onkin tapahtunut Internetin sähköpostiviesteillä ja niiden liitetiedostoilla.

Harjoitustyössä on käytetty paljon Internetin World Wide Webistä eri hakupalveluiden avulla löydettyä materiaalia lähteenä - lähinnä siellä julkaistuja artikkeleita ja lehtikirjoituksia. Internetin lisäksi tietoa haettiin toki perinteisesti kirjallisessa muodossa kirjoina ja artikkeleina kirjastoista. Harjoitustyön alkuvaiheessa oli jonkin verran myös sähköpostikeskustelua työn ohjaajan Esko Marjomaan sekä Suomessa älykodin rakentaneen Risto Linturin kanssa. Omakohtaista kokemusta talonsuunnittelusta ja rakentamisesta on yhdellä jäsenellä, jonka platform-rakenteinen talo on esitelty sekä Kalevassa että Puu -lehdessä.

Harjoitustyön kirjoittamisessa pääasiallisena työvälineenä ovat olleet niin muotoilemattoman kuin muotoillunkin tekstin kirjoittamiseen sopivat (tekstinkäsittely)ohjelmat (MS Word, notepad, sähköpostiohjelmat). Harjoitustyön alussa aiheen jäsentelemisessä käytettiin teksinkäsittelyn lisäksi graafisempaa MindMan Personal -nimistä ajatuskarttatyökalua. Harjoitustyön kuluessa yksi ryhmän jäsen mallinsi sivuprojektina ajatuskarttaa monipuolisemmin ZigZag- tietoympäristöön GZigZag-ohjelmalla. Harjoitustyön ja raportin kaaviot on laadittu MS PowerPoint -ohjelmalla.

Teknologisten tietoverkkojen lisäksi on käytetty myös sosiaalisia tietoverkkoja. Keskustelut mm. arkkitehdin sekä muiden talonrakennusalan henkilöiden kanssa ovat tuottaneet kirjallisen materiaalin lisäksi tietoa käytännöstä.

GzigZag-rakenne

Tämän harjoitustyön rinnalla on kokeiluluonteisesti jäsennelty Jyväskylän yliopistossa kehitettävän ZigZag-rakenteeseen perustuvan GZigZag-järjestelmän avulla älykotikonseptia kaksiulotteista ajatuskarttaa moniulotteisemmin. Ajatuskartan mallintamisessa ZigZag-jäsennykseen saatiin kaksiulotteiseen ajatuskarttaan verrattuna lisättyä ajatuskartan hierarkian rikkovia poikittaisia yhteyksiä. Alkuperäisestä hieman laajenneen ja osittain kolmiulotteisen kartan esittäminen rajatulla kaksiulotteisella tasolla on kuitenkin ongelmallista, minkä vuoksi ZigZag-kokeilu on valitettavasti jouduttu rajaamaan tämän kirjallisen raportin ulkopuolelle.

ZigZag-ajattelussa tieto ei ole erillisiä erikoistuneissa tietokannoissa - tiedostoja hierarkkisissa hakemistoissaan - eikä ole niitä käsitteleviä erikoistuneita ohjelmia. On vain yksi moniulotteinen ympäristö, jossa kelluvaa tietorakennetta tarkastellaan asiayhteyteen sopivasta näkymästä (Nelson, 1988).

ZigZag -tietorakenne koostuu soluista, jotka pitävät sisällään yksikön varsinaista tietoa - oli se sitten kuvaa, tekstiä tai jotain muuta. Jokaisella solulla voi jokaisessa ulottuvuudessa olla edeltäjä, jolloin solu on myös edeltäjänsä seuraaja, ja seuraaja, jolloin solu on myös seuraajansa edeltäjä. Ulottuvuuksienkaan määrää ole periaatteessa rajattu. Kaikki yhteydet ZigZag - rakenteessa ovat kaksisuuntaisia. (Lukka, 2001.) Koska yksittäisen solun yhteydet yksittäisessä ulottuvuudessa eivät ole riippuvaisia sen yhteyksistä muissa ulottuvuuksissa voidaan samaa solua käyttää eri ulottuvuuksien kautta useissa eri asiayhteyksissä (Lukka, 2001). Esimerkiksi sama jonkun henkilön nimen sisältävä solu voi olla yhteydessä osoitetietoihin, sukupuuhun (Lukka ja Ervasti 2001) ja kalenteriin merkittyyn tapaamiseen.

Lisätietoa älykodin ajatuskarttamaisesta moniulotteisesta jäsentelystä GZigZagilla: asko.soukka@iki.fi.

Tietoa GZigZagista: http://www.gzigzag.org/.

3. Ryhmän kehittyminen

Ryhmän kehittymisen vaiheet voidaan jakaa Tuckmannin (1965) mukaan seuraavasti:

  • muodostumisen vaihe (forming)
  • kuohuntavaihe (storming)
  • jäsentymisen ja normien muotoutumisen vaihe (norming)
  • työskentelyvaihe (performing)
  • lopetusvaihe (adieuring).

Kehitysteoreettinen lähtökohta ryhmän toimintaan pätee Tuckmannin mukaan jokaisen ryhmän toiminnassa, ja jokainen vaihe löytyy ryhmän kehityshistoriasta.

Kun tarkastellaan meidän ryhmäämme, on nähtävissä muutamia sen kehitykseen vaikuttavia seikkoja. Ensinnäkin kaksi ryhmän jäsentä (Pirkko ja Asko) olivat vastikään työskennelleet yhdessä toisen ryhmätyön parissa. He tunsivat ja tiesivät jo jotain toisistaan, mm. työskentelytekniikkaan liittyviä asioita. Sen lisäksi ryhmän toimintaan vaikutti luonnollisesti se, että työskentely tapahtui tekniikkavälitteisesti, ei-kasvokkain, jolloin viestintä ei ollut niin nopeaa, sujuvaa ja luonnollisessa ympäristössä tapahtuvaa.

Ryhmän muodostumisen vaihe voidaankin nähdä olleen melko pitkä ajallisesti, vaikka työskentely aloitettiin jo sen aikana. Välissä oli myös hidastavana tekijänä verrattain pitkä joululoma, sekä senkin jälkeinen "käynnistymisaika". Ryhmän työskentely muodostumisvaiheen aikana oli silti puolitehoista, koska siinä vielä tunnusteltiin ja etsittiin yhteistä ymmärrystä ryhmän tehtävästä, normeista ja ihmisten välisistä suhteista.

Kuohuntavaihe oli varsin lyhyt eikä kovinkaan dramaattinen. Pirkon aloitteesta otettiin esille yhden ryhmän jäsenen (Katjan) heikko osallistuminen ryhmän siihenastiseen toimintaan. Tuolloin voidaan nähdä ryhmän lopullisesti jäsentyneen ja normien ja työskentelytapojen muodostuneen, ja tehokas työskentely kaikkien ryhmäläisten osalta todella alkoi.

Viimeinen puristus oli tiukka mutta antoisa, ja ryhmän lähestyessä lopetusvaihetta koheesio kasvoi, kuten siihen vaiheeseen kuuluukin.

Ryhmän rakenteistuminen eli strukturaatio

Rakenteistumisen (Giddens 1984) näkökulma tarkastelee ryhmän toimintaa hieman eri tavalla. Siinä nähdään ryhmien toimivan päämäärähakuisesti tiettyjen sääntöjen mukaan, ja samalla luoden rakenteita, jotka vaikuttavat ryhmän tulevaan toimintaan. Ryhmän toiminnalla nähdään olevan sekä intentionaalisia että ei-intentionaalisia seurauksia, ja varsinkin näillä satunnaistekijöillä on suuri merkitys lopputuloksen kannalta. Ryhmän sisäisiä rakenteita ovat esimerkiksi muodostuvat roolit, normit, relationaaliset odotukset sekä ryhmien sisäiset viestintäverkostot.

Meidän ryhmämme rooleiksi muodostuivat seuraavanlaiset rakenteet: Pirkko oli jonkinlainen koordinaattori, joka mm. kokosi muiden lähettämistä pätkistä yhtenäistä kokonaisuutta, ja lähetti "koko paketin" säännöllisin väliajoin muille jäsenille. Pirkko oli myös hyvin aloitteellinen normien kannalta, kyseli missä mennään ja kannusti muita. Hänelle siis muodostui eräänlainen "johtajan" rooli. Askolle muodostui teknologisen "asiantuntijan" rooli. Hän toi ryhmätyöhön mukaan esim. MindMan-ohjelmalla toteutetun ajatuskartan ja työsti GzigZag- projektia työn ohessa. Katja jäi alussa jälkeen muiden työskentelyvauhdista, osittain ehkä siksi, että häneltä vei enemmän aikaa muodostaa käsitys ryhmän toimintatavoista, jotka toisille ryhmän jäsenille olivat edellisen työn kautta tutumpia. Hän ei siis ollut kovin aloitteellinen, mutta Pirkon kannustamana ja vauhtiin päästyään toi lopulta oman panoksensa ryhmän työskentelyyn.

Ryhmän viestintä kaiken kaikkiaan oli hyvin tehtäväkeskeistä, kuten tämänkaltaisessa oppimistehtäväryhmässä voi olettaakin. Ryhmän perustehtävä oli kaikille alusta asti selkeä. Suhdetason viestintää ei käyty suoraan kovinkaan paljon, mutta sitähän on aina olemassa, vaikkei suhdetason asioista puhuttaisikaan.

4. Oppiminen

Tämän työn suorittaminen osoittaa, että pääasiassa tietoverkkojen avulla työskenneltäessä voidaan toteuttaa jaetun asiantuntijuuden kehittymistä. Ryhmän oppiminen edellyttää sen jäsenten oppimista, jolloin oppiminen tulee koko ryhmän resurssiksi. Kullakin jäsenellä on oma oppimistyylinsä, jolla on merkitystä oppimisen, tuottamisen ja myös ryhmäytymisen kannalta. On selvää, että aiemmat kokemukset talonrakennuksesta tai tilasuunnittelusta orientoivat tehtävään. Näin ollen osalla ryhmäläisistä on aiempaa konstruktiota alalta, toisille taas lähes kaikki on uutta opittavaa.

Suurin yhteinen kognitiivinen saavutus lienee älykodin käsitteen ja tehtäväalueen määrittäminen, joka tietenkin on edellytyksenä koko työn rakentamiselle. Tämä vaatikin paljon keskustelua, kirjallisuuteen perehtymistä ja asian moniulotteista prosessointia. Prosessin aikan vaikutti siis siltä, että tämän kognitiivisen vaiheen aikana ei olisi tapahtunut edistystä, todellisuudessa edistys ei olisi tapahtunut ilman tätä vaihetta.

Tämä vaihe on oppimista, sillä se on Jarvisin oppimisen paradoksien mukaan jonkinlainen ristiriitavaihe, joka täytyy työstää. Samalla se muuttaa ryhmäläisten käsityksiä, avartaa mieltä ja mahdollistaa näin työn etenemisen.

Kunkin tuottamat tekstit tulevat toisten luettavaksi, arvioitavaksi ja täydennettäväksi. Tekstit ovat sinällään muita opettavia ja lisäksi niiden analysointi vaatii asiaan perehtymistä, taas uusien lähteiden avulla.

Asennetasolla oppiminen kohdistuu sen hyväksymiseen, että tekstit eivät ole henkilökohtaista omaisuutta, vaan ryhmän yhteistä jaettua pääomaa, jolloin niitä saa ja myös pitää toisten analysoida ja konkreettisesti myös käsitellä. Liiallinen toisten tekstien kunnioitus ei edistä jaettua asiantuntijuutta.

Älytalo aiheena on tunteita herättävä. Tämän työn myötä asiantuntemus on lisääntynyt, joten tunteille jää entistä vähemmän tilaa. Nyt täytyykin seurata tulevaa älytalo-kehitystä.

5. Raporttimme arviointia

Harjoitustyömme aluksi jäsentelimme älykodin vapaan ideoinnin tuloksena ajatuskartassa yhdeksään alakäsitteeseen: ekologisuus, viihtyvyys, energia, kodinkoneet, tietoyhteydet, orgasaniset elämänmuodot, kulunvalvonta, yksityisyyden säilyttäminen ja käytännön esimerkit. Jo alkuperäisestä jäsentelystä käy ilmi, että halusimme käsitellä älykotia paljon laajempana käsitteenä kuin pelkkänä asuintalon teknologisena laajennuksena. Toisaalta halusimme harjoitustyössämme käsitellä aihetta myös konkreettisesti, vastapainona älykotikeskustelun hypettävälle pinnallisuudelle.

Pienelle ryhmälle yhtäaikaisesti aiheen laaja ja syvä käsittely oli haastavaa, vaikkei lopputuloksen perusteella ehkä kuitenkaan mahdoton. Itse asiassa lopputuloksessa aukikirjoitettuja älykodin osa-alueita on jopa enemmän kuin alkuperäisessä jäsentelyssä. On myönnettävä, että esimerkiksi "rahoitus"- kysymykset olivat jääneet jäsentelystä kokonaan pois. Toisaalta esimerkiksi "orgaaniset elämänmuodot", joka olisi ollut kasvillisuutta ja lemmikkieläimiä älykodissa tarkasteleva osa-alue, jäi kokonaan pois lopullisesta raportista.

Joitakin alakäsitteitä on myös sulautettu muihin käsitteisiin tai päinvastaisesti irroitettu omaksi kokonaisuudekseen.

Alun yhteisen jäsentelyn jälkeen ryhmätyö eteni aika vapaasti, jokaisen ryhmän jäsenen kirjoittaessa itselleen sopivalta tuntuneesta aiheesta. Lopputuloksessa tämä näkyy siten, että asioiden käsittelyn laajuus ja käsittelyn tukena käytetyt esimerkit ovat olleet osa-alueen käsitelleen ryhmäläisen oman harkinnan varassa. Harjoitustyössä eri osa-alueiden laajuus ei siis itsessään välttämättä kerro osa-alueen tärkeydestä älykodissa. Eri osa-alueet voivat myös pitää sisällään osittain päällekkäistä ja ehkä ristiriitaistakin tietoa. Eri osa-alueiden käsittelyn syvyys myös vaihtelee voimakkaasti yleisestä maalailusta yksittäisten toteutusesimerkkien kuvaamiseen. Toisalta ehkä nämä vain korostavat älykotikäsitteen epämääräisyyttä. Lopullinen harjoitustyö on kooltaan reilusti alkuperäisiä tavoitteita suurempi, joten älykotikäsitteen laajuus ilmeisesti yllätti myös itse työryhmän.

Lähteitä on käytetty runsaasti. Yliopiston kirjastokäynnin jälkeen selvisi, että älykotiaiheen tuoreimmat artikkelit on saatavilla aikakaus- ja sanomalehdistä sekä Internetistä. Ihan kaikkiin aiheisiin, esimerkiksi rahoitukseen, ei tosin ole esittää lähdettä.

Lähteet

Giddens, A. 1984. The constitution of the society: Outline of the theory of sructuration. Berkeley: University of California Press

Jarvis, Peter1992. Paradoxes of learning. On becoming an individual in society. San Fransisco: Jossey Bass.

Lukka, Tuomas 2001. A Gentle Introduction to Ted Nelson's ZigZag Structure [online]. Hyperstructure Group, the University of Jyväskylä. Saatavilla Internetissä: <http://www.gzigzag.org/gi/gi.html> [viitattu 4.1.2002].

Lukka, Tuomas ja Ervasti, Katariina 2001. GZigZag - A Platform for Cybertext Experiments [online]. Hyperstructure Group, the University of Jyväskylä. Saatavilla Internetissä: <http://www.gzigzag.org/ct/ct.html> [viitattu 4.1.2002].

Nelson, Theodor H. 1998. What's On My Mind (ZigZag Overview) [online]. Wearable Computer Conference, Fairfax VA, toukokuussa 12-13, 1998. Saatavilla Internetissä: <http://www.sfc.keio.ac.jp/~ted/zigzag/xybrap.html> [viitattu 4.1.2002].

Tuckman, B. 1965. Developmental sequence in small groups. Psychological Bulletin, 63, 384-399

Ryhmäviestinnän perusteet -oppimateriaali 2002. Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos. Saatavilla www-muodossa: http://viesti.jyu.fi/oppimateriaalit/ryhmaviesti/

Liite 2. Toimintasuunnitelma 11/2001

Valitsimme ryhmätyön aiheeksi "Älykkään kodin", ja tavoitteena on löytää uusia näkemyksiä aiheesta.

Älykäs koti

Onko älykotia ilman robotteja, tervehtiviä ovia, seiniin upotettuja tietokonenäyttöjä tai sähköpostia ja virtuaalilehteä aamukahvilla? Villeimmissä älykotikuvitelmissa kaikenlaiset teknologiset ihmelaitteet nappavat nopeasti etusijan.

Jäsennellessämme älykodin käsitettä sosiaalisten ja teknologisten tietoverkkojen pohjalta löysimme alustavasti pohdittavaksemme seuraavat näkökulmat: ekologisuus, energia, kodinkoneet, tietoyhteydet, orgaaniset elämänmuodot, kulunvalvonta, yksityisyyden säilyttäminen js viihtyvyys.

Korkeaan teknologiaan perustuva älykoti ei ole tarkoituksenmukainen vaihtoehto, ellei sitä pystytä toteuttamaan kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Valittaessa teknologiaa tulisi ottaa huomioon koko sen elinkaari valmistuksesta käytöstä luopumiseen ja uusiokäyttöön. Vertauksena hyvin suunniteltu ja rakennettu talo kestää hoidettuna sata vuotta, mutta uusimpien tietokonepelien pelaamiseen käytetty tietokone vanhenee puolessa vuodessa.

Konkreettisimmillaan älykäs koti näkyy nykyistä helppokäyttöisempinä, turvallisempina ja energiaa säästävämpinä kodinkoneina ja teknologisten tietoverkkojen integroimisena kotiympäristöön. Älykoti voi jopa tulla apuun esimerkiksi viherkasvien hoidossa tarjoamalle sisäkukille jatkuvasti näiden tarvitseman valon, veden ja ravinteet.

Älykkäiden elementtien tulee olla ellei näkymättömiä niin vähintäänkin esteettisesti miellyttäviä. Näkymättömimmillään älykoti toimii seuratessaan ja optimoidessaan talon energiankulutusta: nopeasti reagoiva huonekohtainen lämmitys pitää huolen siitä, että lämpöä on silloin kun sitä tarvitaan. Yöllä lämpötila laskee, mutta se nousee taas heräämisen aikaan. Päivällä talo on tyhjillään ja lämpö matalalla. Iltapäivällä se taas nousee. Lämpö kerätään talteen poistoilmasta, yösähköllä lämmitettyä vettä varataan käytön mukaan, tyhjien huoneiden valot sammutetaan jne.

Johonkin kodin älykkyydessä on kuitenkin osattava vetää myös raja. Vaikka älykäs teknologia mahdollistaisi kodin turvaamisen kaikkialle ulottuvalla kulunvalvonnalla ja suorittaisi automaattisesti kaikki teknisesti mahdolliset tehtävät, ei ratkaisu olisi mielekäs, jos asukkaat sen jälkeen tuntisivat olonsa valvotuiksi ja holhotuiksi. Älykodin on säilytettävä viihtyisyytensä.

Paradoksaalisesti korkeaan teknologiaan perustuvassa kodissa itse teknologian tulisi olla näkymätöntä. Vaikka visio älykkäästä eli edes illuusionomaisesti ajattelevasta kodista onkin tulemassa mahdolliseksi juuri teknologisen kehityksen (tehokkuuden kasvu, koon pieneneminen ja hinnan lasku) myötä, ei älykodissa "älykäs" teknologia saisi kuitenkaan olla itseisarvo, vaan sen tulisi tukea nykyisiä kotiin liittyviä odotuksia ja ihanneita.

Liite 3. Älykoti-miellekartta

(Älykoti-miellekartta)