Ikoni 1700-luku
Klikkaa etusivulle
Seuran toiminta
Ajankohtaisia tapahtumia
Klikkaa löytögalleriaan
Klikkaa juttuarkistoon
Logo
Klikkaa pöytäkirjoihin
Hyvä tietää
Klikkaa yhteystietoihin
Klikkaa keskusteluun
Klikkaa linkkeihin
Ikoni 1700-luku

Inventointiopas
Takaisin sivulle Hyvä tietää
 
Arkeologian työmenetelmiä: Muinaisjäännösten etsiminen eli inventointi
(Perustuu Keski-Suomen museolla 18.5.1998 arkeologi Timo Sepänmaan pitämään yleisöluentoon)
 
Elina

Esitys on laadittu kaikille asiasta kiinnostuneille, kuitenkin ennen kaikkea niille joilla ei ole pohjatietoa arkeologiasta ja muinaisjäännösten etsimisestä. Muinaisjäännösten etsiminen on hauska ja kiinnostava harrastus, jossa harrastajakin voi tehdä merkittäviä tieteellisiä havaintoja.

Maallikko tai arkeologian harrastaja voi siis etsiä muinaisjäännöksiä. On kuitenkin muistettava, että muinaismuistolain (17.6.1963/295) mukaan kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja. Muinaisjäännöksen löydyttyä siihen ei saa kajota kuin ammattitaitoinen arkeologi ja hänkin luvanvaraisesti. Tämä siksi, että muinaisjäännöksestä saataisiin tieteellisesti tutkittaessa kaikki mahdollinen tieto. Arkeologit eivät ole kiinnostuneita vain muinaisesineistä vaan niiden löytöyhteydet - siis sijainti toisiinsa sekä erilaisiin rakenteisiin ja jälkiin nähden on ainakin yhtä tärkeää kuin itse esineet. Esineiden tieteellinen arvo laskee murto-osaan, mikäli niitä ei oteta talteen ammattitaitoisesti, myös muita ilmiöitä tarkasti dokumentoiden. Yli-innokkaat harrastajat ovat valitettavasti joskus esinelöytöjen toivossa tuhonneet pahoinkin itse muinaisjäännöksen, josta esineet ovat vain osa. On myös muistettava, että muinaisjäännökset niihin liittyvine esineineen ovat automaattisesti yhteistä eli valtion omaisuutta - eivät siis löytäjän tai maanomistajan. Löytäjä saa kuitenkin halutessaan löytöpalkkion. Mikäli muinaisjäännös aiheuttaa kohtuutonta haittaa maanomistajalle on tämä oikeutettu korvauksiin.

Harrastaja ei siis missään tapauksessa saa tehdä omia kaivauksiaan muinaisjäännöksellä sen jälkeen kun muinaisjäännöksestä on viitteitä! Heti ensimmäisten muinaisjäännöstä osoittavien merkkien ilmaannuttua on syytä ottaa yhteys arkeologiin, joka käy tarkastamassa paikan ja määrittelee onko kyseessä kiinteä rauhoitettu muinaisjäännös.

Muinaismuistolain (17.6.1963/295) mukaan "Kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta". Laki jaottelee kiinteät muinaisjäännökset yhdeksään ryhmään seuraavasti:

2 §
Kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat:

  1. maa- ja kivikummut, röykkiöt, kivikehät ja muut kiveykset ja kivilatomukset, jotka ovat ihmisten muinoin tekemiä;
  2. pakanuuden aikaiset haudat ja kalmistot, myös sellaiset, joista maan pinnalla ei ole merkkejä;
  3. kivet ja kalliopinnat, joissa on muinaisilta ajoilta kirjoituksia, kuvia tai muita piirroksia tahi maalauksia, hiomauria tai muita hionnan, tahi hakkuun jälkiä taikka uhrikuoppia:
  4. uhrilähteet, uhripuut, uhrikivet ja muut palvontapaikat sekä muinaiset käräjäpaikat:
  5. muinaisilta ajoilta peräisin olevat asumusten jäännökset sekä asuin- ja työpaikat, niin myös muodostumat, jotka ovat syntyneet, sellaisten asumusten tai paikkojen käyttämisestä:
  6. muinaisaikaiset hylätyt linnat, linnamäet, linnoitukset, linnakkeet, vallit ja vallihaudat sekä niiden jäännökset, kirkkojen, kappelien, luostarien ja muiden huomattavien rakennusten rauniot sekä muinaiset hautapaikat, jotka eivät ole seurakunnan hoidossa olevalla hautausmaalla;
  7. kivet, ristit ja patsaat, jotka muinoin on pystytetty jonkun henkilön tai tapahtuman muistoksi tai uskomuksellisessa tarkoituksessa, samoin kuin muut sellaiset muistomerkit:
  8. muinaisten huomattavien kulkuteiden, tienviittojen ja siltojen sekä vartiotuli- ja muiden sellaisten laitteiden jäännökset: sekä
  9. kiinteät luonnonesineet, joihin liittyy vanhoja tapoja, tarinoita tai huomattavia historiallisia muistoja.

On huomattava, että laissa ei kiinteiden muinaisjäännösten kohdalla määritellä mitään ikärajaa - terminä on lähinnä "muinainen", joka voidaan tulkita joustavasti. Irtainten muinaisesineiden kohdalla laki sen sijaan määrittää ikärajaksi "... mikä voidaan olettaa vähintään sadan vuoden vanhaksi,..." (16 §).

Tunnetusti arkeologinen tutkimus on painottunut esihistoriallisten ja pienessä määrin varhaishistoriallisten muinaisjäännösten tutkimiseen - uudemmat muinaisjäännökset ovat jääneet tutkimuksessa ja suojelussa vähemmälle. Miksi muinaisjäännöksiä sitten etsitään? Edellä mainittu muinaismuistolaki ei määrittele tarkempaa motiivia kiinteiden muinaisjäännösten rauhoittamiseksi, kuin että ne ovat "rauhoitettuja muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta". Laissa ei siis erikseen tähdennetä sitä, että muinaisjäännökset ovat esihistorian tutkimuksessa ensisijaista lähdeaineistoa ja historiallistenkin vaiheiden osalta tärkeää täydentävää aineistoa. Toisin sanoen tutkimusaineiston turvaamisen lisäksi muinaisjäännöksillä on itseisarvonsa, jonka vuoksi niitä tulee suojella.

Niiden 10 000 jääkauden jälkeisen vuoden aikana, kun ihminen on Suomessa elänyt on tänne syntynyt lukematon määrä erilaisia jäännöksiä ihmisen eri toimista. Hyvin suuri osa jäännöksistä on aikojen myötä tuhoutunut joko luonnonvoimien tai ihmistoiminnan vaikutuksesta. Säilyneistä muinaisjäännöksistä on tiedossa vain murto-osa. Tunnetuista muinaisjäännöksistä ovat eri ikäiset ja eri tyyppiset jäännökset hyvin eri suhteissa edustettuina. Syynä tähän on vaihtelevan rekisteröinti- ja etsintätilanteen lisäksi se, että esimerkiksi taito tunnistaa ja kiinnostukset ja arvostukset eri tyyppisten muinaisjäännösten välillä ovat muuttuneet ja muuttuvat ajan myötä. Rekisteröityjen muinaisjäännösten määrään sekä niiden ikä- ja tyyppijakaumaan vaikuttavat muinaisjäännösten rekisteröinti- ja etsintätyötä eli inventointia tekevien henkilöiden ammattitaito sekä henkilökohtaiset kiinnostukset ja arvostukset, samoin käytössä olevat taloudelliset ja ajalliset resurssit. Nämä tietysti paikallisen menneisyyden sanelemien puitteiden eli "todellisen muinaisjäännöskannan" puitteissa.

Tässä esityksessä keskitytään tavallisimpien, pääasiassa esihistoriallisten muinaisjäännösten etsimiseen.
Käsiteltävät muinaisjäännöstyypit on jaettu seuraaviin ryhmiin:
(Kuvien suuren määrän vuoksi jaettu useiksi sivuiksi)
 
I. asuinpaikat
sivu 1 (71 kB)
sivu 2 (90 kB)
sivu 3 (206 kB)
sivu 4 (65 kB)
 
II. haudat
sivu 1 (95 kB)
sivu 2 (98 kB)
 
III. kalliotaide (141 kB)
 
IV. muita muinaisjäännöksiä (134 kB)
 
Aikajanasta voi tarkastella millaisessa ajallisessa perspektiivissä arkeologian tutkimuksessa liikutaan. (Kaaviossa on käytetty ns. kalibroituja ajoituksia, jotka poikkeavat hieman vanhoissa julkaisuissa esitetyistä, kalibroimattomista ajoituksista.)(Aikajana.htm = 71 kB)
 
Mitä tehdä muinaisjäännöksen tai -esineen löydettyään?
 
Kirjallisuutta, lisätietoja

Sivun alkuun