main
The Eurasian Politician - Issue 4 (August 2001)
Anssi Kullberg, 30.6.2001, Tartto
Geopolitiikka on kylmän sodan jälkeen palannut sekä politiikan tutkimukseen että poliittiseen retoriikkaan eri maissa, mutta aivan erityisen suosion se on saavuttanut Venäjällä, jossa siitä on tullut todellinen muoti-ilmiö. Sillä voi selittää kaikkea "kansallisista eduista" euraasialaiseen hegemoniaan ja Samuel Huntingtonin sivilisaatio-oppia heijastelevasta uskontojen vastakkainasettelusta suoranaiseen ristiretkimentaliteettiin. Ulkoministeri Andrei Kozyrev oli kaukonäköinen lausuessaan vain kuukautta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen: "Tulemme nopeasti ymmärtämään, että geopolitiikka on korvaamassa [kommunistisen] ideologian."
Venäjä on Pietari Suuren ajoista lähtien pyrkinyt heijastamaan lännen poliittisen ajattelun eri suuntauksia, kääntäen ne omiksi perin venäläisiksi muunnelmikseen. Niinpä romantismi, antisemitismi, nationalismi ja sosialismikin saivan aivan erityiset venäläiset ilmenemismuotonsa – ja ne eivät olisi olleet venäläisiä, elleivät ne olisi menneet vielä pidemmälle kuin eurooppalaiset vastineensa. Venäläinen geopolitiikka peilaa myös meidän aikamme läntisten geopoliitikkojen kuten Huntingtonin ja Zbigniew Brzezinskin ajatuksia.
Venäjän tiedeakatemian jäsen Vladimir Maksimenko kritisoi Brzezinskiä amerikkalaisesta imperialismista. Hänen mielestään Brzezinskin "Euraasian Balkaniksi" kutsuma alue, joka käsittää Lähi-idän, Kaukasuksen, Keski-Aasian sekä Venäjän eteläiset aiemmin Astrahanin ja Krimin kaanikuntien hallitsemat alueet, on tarkoitettu USA:n valtapelin ulottamiseksi alueille, jotka olivat pitkään Venäjän etupiiriä.
Brzezinskin seuratessa amerikkalaisen geopolitiikan vanhaa lähtökohtaa – estää koko Euraasian joutumista yhden antagonistisen voimakeskittymän haltuun – Maksimenko päättelee tämän tarkoittavan Venäjää. Toinen Brzezinskin huolenaihe on Venäjän ja Kiinan liittyminen liian voimakkaaksi lännenvastaiseksi blokiksi, joka vaarantaisi pienten valtioiden olemassaolon Euraasiassa. Brzezinski pitääkin tärkeänä tukea "geopoliittista pluralismia Euraasian sydänmaalla", jonka voi käsittää sekä Itä-Euroopan että keskisen Euraasian tavoitteeksi.
Maksimenko pitää geopoliittista pluralismia puolestaan "vakavana uhkana Venäjän kansallisille eduille". Kuitenkin Venäjä samalla tavoittelee "moninapaista" maailmanjärjestystä vastapainona Yhdysvaltain hegemonialle. Geopoliittinen pluralismi onkin uhka vain, kun se merkitsee pienten valtioiden moninaisuutta keskisen Euraasian tilassa, jota Venäjä haluaisi hallita. Tällaisen pluralismin tukemisen Maksimenko näkee "euroatlanttisena juonena" Venäjää vastaan. Tiedeakatemian jäsen vieläpä syyttää Brzezinskiä ja lännen johtajia "avoimesta tuesta tšetšeeneille ja näiden separatistisille ja ekspansionistisille pyrkimyksille" meneillään olevassa sodassa.
Eurasianismi on oma lajinsa venäläisen imperialismin historiassa. Vladimir Putinin saattoi nähdä lähestyvän eurasianistista ajattelua jo syksyllä 2000, kun hän etsi ideologisia juuria Aleksandr Solzhenitsyniltä. Nyttemmin tapahtunut lähestyminen Aleksandr Duginin uuseurasianistiseen liikkeeseen on kuitenkin huolestuttavampaa.
Dugin on äärikansallismielinen geopoliitikko, joka perusti huhtikuussa eurasianistisen liikkeen. Liike markkinoi Venäjälle uutta valtionideologiaa – keskusjohtoista Euraasian laajuista imperiumia, joka suuntautuisi toisaalta Amerikkaa, toisaalta muslimeja vastaan. Dugin on tunnettu myös yhteyksistä Länsi-Euroopan, mm. Ranskan ja Belgian, äärioikeistoon. Radikaali oikeistolainen Synergon-verkosto on levittänyt Duginin tekstejä ja verkoston johtaja ilmaisi georgialaisessa "Vapaa Euraasia" –lehdessä tukensa Duginin liikkeelle.
Liittolaisia liikkeeseensä Dugin on koonnut Venäjän eri uskontokuntien "Kremlille lojaaleista" johtajista. Mufti Farid Salman ylisti eurasianismia "sopivaksi vastaukseksi saatanallisille wahhabilaisille, jotka ovat soluttautuneet hajottamaan Venäjää". Wahhabilaisuus on Saudi-Arabiassa vallitseva puritaaninen islamin lahko, joka suhtautuu todellisuudessa vihamielisesti mm. Kaukasiassa vallitsevaan paikallistuneeseen ja suvaitsevaan sufilaisuuteen. Sanaa käytetään kuitenkin neuvostopropagandan peruina Venäjällä tarkoittamaan mitä tahansa Kremlille epämieluista muslimien liikehdintää.
Eurasianismiin on aina liittynyt eriasteisena kansallismielinen mutta myös messiaaninen ajattelu. Sen suuria nimiä olivat 1900-luvun alkupuoliskolla kreivi Nikolai Trubetskoi, Pjotr Savitski, Nikolai Aleksejev, Lev Karsavin ja historioitsija Georgi Vernadski. Kylmän sodan aikaan 60-luvulla eurasianismin tähti oli historioitsija Lev Gumiljov.
Dugin vaatii "täydellistä uskollisuutta Venäjän johtajalle", imperiumin, jolla on tehtävä johtaa Euraasiaa. Neuvostoaikana eurasianismi olikin erityisen suosittu aate johtajauskon leimaamissa KGB:ssä, puna-armeijassa ja alfajoukoissa. Dugin on itse KGB-upseerin poika. 80-luvulla hän esiintyi fanaattisen juutalaisvastaisena vaatien näiden karkotusta. 90-luvulla hän yhdessä Eduard Limonovin kanssa käänsi ja levitti saksalaisten ja italialaisten fasistien tekstejä venäjäksi. Nykyisin Dugin toimii kommunistijohtaja Gennadi Seleznjovin neuvonantajana.
Alkuperäinen eurasianismi suuntautui Eurooppaa ja erityisesti Itävalta-Unkaria vastaan. Duginin "suuri saatana" on Yhdysvallat, jonka Dugin tulkitsee läntisen geopolitiikan klassikoita mukaillen "merivallaksi", jota "maavallan" Euraasian on historiallisen välttämättömyyden vuoksi vastustettava. Meri- ja maavallan välisen taistelun Dugin näkee vääjämättömänä ja "mahdottomana ratkaista rauhanomaisin keinoin". Duginin mukaan Venäjän velvollisuus on tuhota länsi ja "anglosaksisten merivaltojen edustama pahuus".
Eurasianistit vaativat, että Venäjän on saatava hallintaansa kaikki Euraasian strategiset kulkureitit sekä idästä länteen että pohjoisesta etelään. Eurasianismista kirjoittanut Victor Yasmann väittää Putinin esittäneen samoja näkökantoja. Putinin lisäksi aate on saanut kannattajia Venäjän ulkopuolellakin. Kazakstanin presidentti Nursultan Nazarbajev on avoimesti ylistänyt eurasianismia ja nimennyt uuden pääkaupungin Astanan "Euraasia-yliopiston" Gumiljovin mukaan. Putinin Kazakstanin-vierailun aikana yliopiston seinät koristettiin Duginin iskulausein.