Eurasian News Report
next - enr main - previous

The Eurasian Politician - Issue 3 (February 2001)

Eurasian News Report

PAKISTAN

Musharrafin Pakistanissa oppositioon jääneet islamistit ovat pitäneet kokouksia ja 35 eri islamistiryhmää ovat yhtyneet julistamaan pannaan "YK:n, USA:n, lännen, Venäjän ja Intian salaliittoa Talibania vastaan". Kokousta johti 10.1. Sami ul-Haq, joka on tunnettu yhteyksistä Talibaniin. Konferenssissa islamistista militanttiryhmää Sipah-i-Sahabaa edustanut Azam Tariq Arim sanoi: "Antaa amerikkalaisten tulla Afganistaniin ja katsotaan sitten, kuinka helpolla he saavat Osama bin Ladenin sieltä." YK:n pakotteiden syynä on ollut Afganistanin Taliban-hallinnon kyvyttömyys luovuttaa kuuluisaksi noussutta saudisyntyistä terroristia, jonka oletetaan oleskelevan kaikessa rauhassa Talibanin hallitsemassa Afganistanissa. Afganistanissa toimiva maanalainen "Afganistanin naisten vallankumouksellinen yhdistys" puhui myös Taliban-pakotteita vastaan 22.1., peläten niiden vain vahvistavan Talibanin tyranniaa maassa. Samaa väitti myös Fazal Rahim Marwat, Pakistanin yliopiston professori, joka sanoi, että mullah Omarin regiimi tulisi käyttämään pakotteita tehokkaasti lännen- ja Amerikan-vastaisen mielialan lietsomiseen. (IPS, 24.1.)

Pakistanin sotilasjohtaja Pervez Musharraf on vahvistanut, että demokraattiset vaalit järjestettäisiin 12. lokakuuta 2002. Pakistania kohtaan jostain syystä hyvin kriittisenä näyttäytynyt amerikkalainen Stratfor-tutkimuslaitos arvioi Musharrafin näin pyrkivän vakauttamaan sisäisiä oloja Pakistanissa ja vahvistamaan taloutta sekä samalla pyrkivän parantamaan sotilasvallankaappauksesta kärsineitä suhteita Washingtoniin. (Stratfor, 12.2.) Yhdysvallat on asettanut sanktioita Pakistania vastaan maan suorittamien ydinkokeiden vuoksi ja Pakistania on arvosteltu kärkevästi sotilasvallankaappauksesta huolimatta siitä, että objektiivisilla mittareilla arvioiden Pakistanin olot ovat kaikin tavoin parantuneet Musharrafin verettömän vallankaappauksen jälkeen. Monessa suhteessa Pakistan on ollut länsimielisempi Musharrafin aikana kuin Nawaz Sharifin valtakaudella - paradoksaalisesti lännen asenne Pakistania kohtaan on kuitenkin ollut miltei päinvastainen.

Pakistan on kuvitellut Yhdysvaltain presidentinvaihdoksen tarjoavan paremman mahdollisuuden suhteiden elvyttämiselle Yhdysvaltain kanssa, mutta tästä huolimatta USA:n ulkoministerin Colin Powellin lausunnot ovat päinvastoin lähestyneet Pakistanin pahinta kilpailijaa Intiaa (Stratfor, 12.2.), joka puolestaan on käytännössä liitossa Venäjän kanssa. Tilanne saattaa ajaa Pakistanin vahvistamaan jälleen suhteitaan Kiinaan. Powell totesi kuitenkin, että Pakistania pitäisi estää luisumasta Afganistanin kaltaiseen kaaokseen, joka on ollut yleinen pelko Yhdysvalloissa. Stratfor väittää hivenen epäjohdonmukaisesti, että Washingtonin ja New Delhin välisten suhteiden lämmittäminen voisi "pakottaa" Pakistaninkin lähentymään Yhdysvaltoja, vaikka vaikutuksen voisi helposti mieltää päinvastaiseksi. Pakistanin nykyinen regiimi olisi sekulaari - länsi voisi tuskin toivoa parempaa tilannetta Etelä-Aasiassa kuin Pakistanin kehittyminen Turkin kaltaiseksi länsimieliseksi, sekulaariksi mutta samalla voimakkaaksi, muslimivaltioksi. Turkin ohella Pakistan on myös se pääasiallinen valtio, joka voi padota Venäjän etelänsuuntaista poliittista ja sotilaallista ekspansiota. Osama bin Laden -obsessionsa kautta Yhdysvallat saattaa Pakistanin pikemminkin hankalampaan tilanteeseen kuin auttaa maata välttämään islamistien ja Talibanin taholta uhkaavan destabilisaation vaaran.

Viime aikoina Pakistanin kiristynyt suhtautuminen afgaanipakolaisiin on ilmennyt myös siten, että Pakistan on alkanut rajoittaa pakolaisten liikkumista Afganistanin ja Pakistanin välillä. Aiemmin pakolaiset saattoivat tuon tuosta käydä Afganistanissa ja tulla sitten takaisin leireille, mutta nyt Pakistan ei enää salli holtitonta liikennettä rajan yli. Nyt luvan saa ainoastaan häitä tai hautajaisia varten. (IPS, 2.2.) Tämän voi päätellä myös vaikeuttavan Talibanin mahdollisuuksia saada aseita samoin kuin miehistötäydennystä joukkoihinsa vapaaehtoisista, joita Sharifin aikana virtasi Pakistanista.

Pakistanin ja Intian on pitkään toivottu pääsevän jonkinlaiseen sopimukseen Kashmirin tilanteesta, mutta Intian oletetaan nyt haluavan pitkittää konfliktia, odottaen Pakistanin tämän seurauksena ajautuvan vaikeuksiin. (Stratfor, 12.2.) On muutenkin kyseenalaista, voisiko Intian ja Pakistanin välinen sopimus parantaa tilannetta Kashmirissa, jossa enemmistö väestöstä pyrkii vapautumaan molempien maiden vallasta, tosin pitäen Pakistania selvästi pienempänä pahana. Intian ja Pakistanin välinen sopimus jättäisi sitä paitsi nykyoloissa Kashmirin ydinalueet edelleen Intian miehityksen alle. Vain mikäli sopimus sisältäisi kashmirilaisten vaatiman laajennetun autonomian ja edes lupauksen kansanäänestyksen järjestämisestä, tilanteen voisi odottaa vakautuvan tällaisen sopimuksen seurauksena. Kashmirin Intian-mielisen hallinnon pääministeri Farooq Abdullahkin on vaatinut lisää autonomiaa, minkä taas Intian hindunationalistien johtama hallitus on kategorisesti tyrmännyt.

Pakistan on afgaanien kanssa ristitulessa. Toisaalta maata syytetään tavan vuoksi Talibanin suojelemisesta mutta toisaalta, kun Pakistan omaksuu afgaanien suhteen tiukemman kannan, humanitääriset järjestöt älähtävät afgaanipakolaisten kohtelusta. Pakistan on nyt omaksunut tiukemman kannan alueellaan oleileviin afgaaneihin ja Peshawarista on alettu käännyttää alueella jo vuosia oleilleita afgaanipakolaisia Torkhamin rajakaupunkiin, josta afgaanit lähetetään takaisin Afganistaniin. Käännyttäminen kohdistuu niihin, joita ei ole rekisteröity pakolaisiksi ja joilta puuttuvat matkustusasiakirjat. Luoteismaakunnassa arvioidaan oleilevan jo yli 300'000 rekisteröimätöntä afgaanipakolaista (yhteensä koko maassa jo 2,5 miljoonaa) ja peshawarilainen viranomainen antaakin karkotusten selitykseksi, että "Islamabad haluaa lähettää selvän viestin: liika on liikaa". Monet tarkkailijat sen sijaan arvelevat, että Pakistan haluaa kantaansa kiristämällä pakottaa ulkomaailman tulemaan taloudellisesti sitä vastaan afgaanipakolaisten auttamisessa. (IPS, 2.2.)

UNHCR:n mukaan syyskuun 2000 jälkeen jo 150'000 afgaanipakolaista on saapunut rajan yli Pakistaniin, vaikka Pakistan on yrittänyt rajoittaa maahanpääsyä. Jalozain ja Shamshatun pakolaisleirit Peshawarin lähellä alkavat olla ääriään myöten täynnä ja UNHCR valmistelee uusien leirien perustamista. Maakunnan viranomaiset eivät kuitenkaan pidä ajatuksesta. Kuvernööri Iftekhan Hussain Shah sanoi, ettei Luoteismaakunnalla ole enää varaa kustantaa uusia pakolaisleirejä, etenkin kun UNHCR itse on jo kuusi vuotta sitten lakannut rekisteröimästä ja ruokkimasta uusia pakolaisia. Kuvernööri kysyi, miksi Pakistanin ja Luoteismaakunnan pitäisi maksaa yhä uusien pakolaisten ylläpito jos kukaan muu ei ottaisi heistä vastuuta, ja tarjosi sen sijaan kaikkea mahdollista viranomaisapua, mikäli UNHCR perustaisikin uudet leirit Afganistanin alueelle. (IPS, 2.2.)

Pakistania uhkaa vakava kuivuus seurauksena sateiden puuttumisesta. Kuivuus on vähentänyt kasteluvettä 40 prosentilla. Pahiten ovat kärsineet Etelä-Sindin ja Belutshistanin maakunnat, joissa yli kolme miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa kuluneen vuoden aikana lähinnä tulvien vuoksi. Osa tappioista pystytään kattamaan vuoden 2000 viljaylijäämävarastoista (22 tonnia), mutta mikäli sateet jäävät vastakin puuttumaan, Pakistan saattaa joutua tuomaan viljaa. Tämä ei ole ilouutinen maan horjuvalle taloudelle. (IPS, 30.1.)

Intia väitti tulittaneensa kahta ilmatilassaan liikkunutta pakistanilaiskonetta. Pakistan kiisti väitteet. (HS, 20.2.) Provokaatioiden kiihtyminen Intian ja Pakistanin välisellä miehitysrajalla Kashmirissa ovat yleensä ennakoineet lisääntyviä levottomuuksia alueella.

next - enr main - previous