Eurasian News Report
next - enr main - previous

The Eurasian Politician - Issue 3 (February 2001)

Eurasian News Report

MOLDOVA

Romanialaisen Moldovan [lausutaan 'Moldoova', joka on romanialainen nimi; maa tunnetaan myös nimellä Moldavia, josta Moldova itsenäistyessään halusi luopua ilmeisesti yhdistäen sen venäläisyyteen] itsenäistyessä sen itäreunalla, Dnestr-joen itälaidalla, sijaitseva Transnistria (venäjäksi Transdnjestrija; käytän romanialaista nimeä, koska se istuu suomen kieleen paremmin) julistautui itsenäiseksi. Kun Stalin aikoinaan liitti nykyisen Moldovan tasavallan eli oikeastaan Bessarabian tai Itä-Moldovan Neuvostoliittoon (kaksi kolmannesta Moldovan historiallisesta romanialaismaakunnasta on edelleen Romaniassa, mukaan lukien historiallinen pääkaupunki Iasi [lausutaan 'Jash', Moldovan tasavallan pääkaupunki Chisinau lausutaan 'Kisinöu']), rajoja siirreltiin ja maita pilkottiin etnisen hajaannuksen luomiseksi. Nykyisen Romanian pohjoispuolella historiallisesti slovakkien ja ruteenien asuttama Rutenia (nykyinen Karpaatti-Ukraina) sekä romanialaisten ja unkarilaisten asuttama Pohjois-Bukovina liitettiin Ukrainaan, samoin Etelä-Bessarabia, jotta Moldova menettäisi yhteytensä Mustaanmereen. "Vastineeksi" Moldovan neuvostotasavaltaan liitettiin slaavilaisenemmistöinen Transnistrian kaistale, joka siitä lähtien on tuottanut päänvaivaa romanialaisväestölle. Neuvostokansatieteessä Moldovan SNT:ssä ei asunut lainkaan romanialaisia vaan ainoastaan "moldavialaisia", kun taas Pohjois-Bukovinan ja Etelä-Bessarabian romanialaiset luettiin romanialaisiksi.

Romanialaiset eivät ole slaaveja vaan heidän kielensä on latinalainen (huolimatta slaavi- ja kreikkalaisperäisistä lainasanoista, ja mielenkiintoisesta traakialais- ja daakialaisperäisestä kielellisestä aineksesta, joka vetää yhteyksiä nykyiseen albaanin kieleen). Koska historiallisessa Keski-Euroopassa kirkkoraja ymmärrettiin usein kansallisrajoja tärkeämmäksi, monet katoliset mieltävät ortodoksiset romanialaiset "itään" kuuluviksi ja yrittävät siksi levittää käsitystä, että nämä olisivat slaaveja, jotka on "käännytetty latinalaisiksi" ja että puheet roomalaisalkuperästä olisivat pelkkää mytologiaa. (Habsburgit tukivat romanialaisten latinalaista identiteettiä, jotta nämä eivät kiinnostuisi panslavismista.) Tämä on ymmärrettävä unkarilaisten ja romanialaisten Transsilvaniasta käymää propagandasotaa ("kuka oli siellä ensin") vasten, minkä vuoksi puolin ja toisin on esitetty yliampuvia luonnehdintoja kansallisista, kielellisistä ja uskonnollisista identiteeteistä.

Joka tapauksessa uudessa maailmantilanteessa kirkkorajat (katolisten ja ortodoksien välillä Romaniassa; uniaattien ja ortodoksien välillä Ukrainassa) ovat osoittautuneet vaihteeksi vähemmän merkityksellisiksi kuin kielelliset rajat (unkarilaisten ja romanialaisten välillä Transsilvaniassa; romanialaisten ja slaavien välillä Transnistriassa). Transsilvaniassa etninen konflikti on onneksi toistaiseksi vältetty huolimatta transsilvanianromanialaisten kansallismielisten (joista pahimpana mainittakoon Clujin ['Kluuzh'] eli Kolozsvárin pormestari Gheorghe Funar) uhosta ja vastaavasti unkarilaisnationalistien lietsomasta vihasta romanialaisia vastaan. Constantinescun kaudella romanialaisten ja unkarilaisten välit paranivat huomattavasti. Sen sijaan Transnistriassa puhkesi täysi "sisällissota" slaavien ja romanialaisten välille, kun Venäjä lähetti kenraali Lebedin johtaman 14. armeijakuntansa tukemaan Transnistrian slaaviseparatisteja. Samalla kaadettiin Moldovan hallitus ja liitettiin maa puoliväkisin IVY:yn, vaikka parlamentin enemmistö nähtävästi tuki jälleenyhdistymistä Romaniaan (hanke, joka on suositumpi Moldovassa kuin epätoivoisesti ongelmista eroon eli länteen pyrkivässä Romaniassa). Käytännössä Transnistria on miehityksestä lähtien ollut venäläinen sotilastukikohta, jossa vallitsee stalinistinen diktatuuri ja tyrannia, punaliput liehuvat ja Tiraspolissa jaetaan venäläisiä passeja.

Vaikka Venäjän "interventiot" niin Moldovan, Georgian ja Azerbaidzaninkin alueille onkin saatu ETYJ:in sateenvarjon alle, ne loukkaavat niin kansainvälistä lakia kuin Venäjän omaakin - onhan Venäjä virallisestikin tunnustanut Moldovan, Georgian ja Azerbaidzanin itsenäisyyden. Mitä Venäjä ajattelisi Romanian interventiosta Bessarabiassa tai Pohjois-Bukovinassa tai Georgian interventiosta Tshetsheniassa vaikkapa NATO:n tai Turkin tuella?

Moldovan tasavalta on oikeastaan itäinen kolmannes - oikeammin Bessarabia - historiallisesta Moldovasta eli Moldaviasta, joka on romanialainen ruhtinaskunta, sittemmin Romanian maakunta. Se liitettiin toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliittoon, jossa siitä muodostettiin Moldavian neuvostotasavalta. Samalla rajoja piirreltiin uudelleen siten, että romanialaisten ja unkarilaisten asuttama Pohjois-Bukovina liitettiin Ukrainaan samoin kuin Moldovan etelässä Mustaanmereen yhdistänyt kaistale, jotta Moldova menettäisi meriyhteytensä. Samalla Moldovaan liitettiin slaavienemmistöinen Dnestr-joen itäkaistale, nk. Transnistria (eli Transdnestria). Enemmistö asukkaista on romanialaisia, mutta slaaveja (15 % ukrainalaisia, 14 % venäläisiä) oli huomattavasti. Slaaviseparatistit perustivat Venäjän 14. armeijakunnan asevoimin Transnistrian tasavallan, pääkaupunkinaan Tiraspol. Transnistria on käytännössä stalinismin linnake ja venäläinen sotilastukikohta, jota johtaa venäläinen vanhoilliskommunisti Igor Smirnov. Comrat sen sijaan on turkinsukuisten kristittyjen gagauzien pääpaikka. Myös gagauzit vaativat itsenäisyyttä Gagauzian valtiolle.

ETYJ:in toimintaa Moldovassa samoin kuin muissa entisen Neuvostoliiton tasavalloissa on hallinnut Venäjä, länsimaiden tuella, mikä on katkeroittanut venäläisjoukoista eroon haluavia Moldovaa, Georgiaa ja Azerbaidzania. Venäjän joukot tukivat aseellisia joukkioita näiden maiden demokraattisia hallituksia vastaan aiheuttaen sisällissodan kaikissa kolmessa, ja miehittivät konfliktien varjolla Karabaghin, Abhasian, Samadzablon ja Transnistrian - kaikki ovat julistautuneet itsenäisiksi, mutta edes Venäjä ei ole tunnustanut omia alusmaitaan. Yhä uudet potentiaaliset kriisipesäkkeet uhkaavat Moldovan ja Georgian itsenäisyyttä - Moldovassa Gagauzia, Georgiassa Dzavahetin armenialaisväestö - tarjoten Venäjälle aseita entisten neuvostomaiden destabilisointiin heti mikäli Kremlin onnistuisi saada valtaansa edes Venäjän federaation omia tasavaltoja.

Sillä välin miehitysvyöhykkeet, itsenäisiksi julistautuneet alueet ja erilaiset venäläisjohtoiset gangsterihallinnot jatkavat hiertävän epävakauden tuottamista eri puolilla itäistä Eurooppaa. Niin Dzavahetissä, Samadzablossa kuin Transnistriassakin korruptoituneet venäläisjoukot myyvät aseita ja venäläisiä passeja, rakentaen yhä kiihkeämmin tikittäviä aikapommeja Euroopan itälaidalle. Samalla tavoin kuin länsimaiden haluttomuus saavuttaa kestäviä poliittisia ratkaisuja Bosnian ja Kosovan kysymyksiin uhkaa murentaa Balkanin välirauhaa Serbian, Kosovan ja Makedonian rajamailla, samoin lännen haluttomuus kiinnittää huomiota ja ottaa johdonmukaista kantaa Moldovan, Azerbaidzanin ja Georgian tilanteeseen sekä Venäjän harjoittamaan terroripolitiikkaan uhkaa levittää Balkanin ja Pohjois-Kaukasuksen tapahtumat taas Moldovan ja Ukrainan seudulle sekä Etelä-Kaukasukselle. Moldovan ajautuminen epävakauteen vaikuttaisi Romaniaan ja sitä kautta Unkariin ja Slovakiaan. Etelä-Kaukasuksen ajautuminen sotaan taas ei voisi pitää Turkkia ja Irania enää sivussa tapahtumista. Venäjän toimet uhkaavat Euroopan turvallisuutta ja vakautta kohta jo aivan NATO:n porteilla.

Venäjän hegemonia on taannut sen, että Chisinau on hävinnyt kaikissa ETYJ:ille alistetuissa kiistoissa, joita Tiraspol ja Comrat ovat nostaneet Moskovan yllytyksestä. Gagauzien johtaja Bashkan Croitor allekirjoitti jo stalinistisen Smirnovin kanssa yhteistyösopimuksen. Tämä on kontributoinut Moldovan keskustavasemmistolaisen Dumitru Braghisin hallituksen suosion romahdukseen. Samalla tavoin Moskova romahdutti aiemmin presidentti Mircea Snegurin ja Moldovan silloisen länsi- ja romanialaismielisen hallituksen. Nyt Braghisin hallituksen tilalle on tulossa kommunistinen ja avoimen venäläismielinen hallitus, jonka pelätään suistavan Moldovan joko täydelliseen kaaokseen tai Valko-Venäjän kaltaiseen diktatuuriin. Sellainen puolestaan ratkaisisi Ukrainankin kohtalon ja demokraattien olisi turha haaveilla Kutshma-skandaalin johtavan Ukrainan demokratisoitumiseen.

Rakentavakin ehdotus on gagauzeilta saatu, kun heidän "kansankokouksensa" puhemies Mihail Kendigelean vierailullaan Transnistriassa ehdotti Venäjän edustajille Jevgeni Primakoville ja Boris Pastuhoville Moldovan federalisointia siten, että se - hieman Belgian tapaan - muodostuisi kolmesta laajan itsehallinnon omaavasta alueesta: romanialaisesta Moldovasta, slaavilaisesta Transnistriasta ja Gagauziasta. Gagauzia haluaa vain turvattua autonomiaa, Transnistria puolestaan haluaa täyttä itsenäisyyttä ja on ilmeisen tyytyväinen nykyiseen kaoottiseen olotilaan, jossa se on Venäjän hallinnoima pieni Neuvostoliitto keskellä Eurooppaa.

Samalla kun erityisesti maaseudun vanhempi ja keski-ikäinen väestö äänestää nostalgisesti kommunisteja, Moldovan epävarmuus, köyhyys ja eristys Euroopasta - maan epävarmuuden johdosta jopa henkireikä Romania pysyttelee hiljaa Moldovan ahdingosta - ovat saaneet monet moldovalaiset äänestämään jaloillaan. Arviolta jo 600'000 moldovalaista on lähtenyt työnhakuun ulkomaille, etenkin Romaniaan ja sieltä kohti Länsi-Eurooppaa. Miten voi jatkossa erottaa, onko etninen romanialainen Romanian vai Moldovan kansalainen? Venäläisten lainasanojen käyttö tai liudennuksen esiintyminen puheessa tuskin on täysin tyhjentävä tuntomerkki moldovalaiselle, koska alun perinkin romanian kielessä on paljon slaaviperäisiä lainoja.

Moldovan tilanteen pahentuessa maan tilanne käy yhä kieroutuneemmaksi: Moldova on jo nyt maa, jossa slaavilainen vähemmistö sortaa romanialaista enemmistöä vieraan vallan asemahdin suojin. Tähän mennessä suora väkivalta on kohdistunut romanialaisiin lähinnä Transnistriassa, mutta kommunistien vaalivoitto voi pian suistaa koko väkiluvultaan Suomea suuremman Moldovan Valko-Venäjän kaltaiseen tilaan, jossa enemmistökielen käytöstä rangaistaan ja johtajat yrittävät pakkovenäläistää omaa kansaansa.

Moldovan vaaleissa venäläismieliset kommunistit voittivat odotetusti. Kommunisteja johtaa venäläisen nimen omaava Vladimir Voronin, joka myös haluaa Moldovan samalla tavoin Moskovan liekaan kuin Valko-Venäjä tänä päivänä on. Voronin on ilmaissut avoimesti ihailevansa Putinia - sinänsä on tietenkin tragikoomista, kuinka uskollisesti Valko-Venäjän Aljaksandr Lukashenkan kaltaiset kommunistijohtajat kumartavat Moskovaan, vaikka siellä valtaa pitäisikin lähinnä äärioikeistolainen regiimi. Voroninin johtamia kommunisteja vastassa oli ennen kaikkea vuosina 1992-1996 Moldovan presidenttinä toimineen länsi- ja romanialaismielisen Mircea Snegurin johtama liittouma "Uudelleensyntyminen ja sovinto". Snegurin puolue halusi liittoa Romanian kanssa ja selvää kurssia kohti Eurooppaa. (HS, 26.2.)

Väliinputoajana, mutta Sneguria paljon tukevammin vallankahvassa, oli myös eroavan presidentin Petru Lucinschin ja pääministeri Dumitru Braghisin edustama keskustavasemmistolainen blokki. Lucinschi määräsi vaalit ja ilmoitti luopuvansa virasta, kun parlamentti ei "onnistunut" valitsemaan hänelle seuraajaa. Voronin voitti vaalit ja kaavailee nyt venäjää Moldovan toiseksi viralliseksi kieleksi. Hän ajaa myös liittoa Venäjän ja Valko-Venäjän kanssa, mikä voi lopullisesti vaarantaa Kaakkois-Euroopan vakauden ja vetää sekä Romanian että Ukrainan täyteen kaaokseen, jossa Ukraina itse asiassa jo on. Pienenä valopilkkuna voidaan kuitenkin mainita, että Voronin on ilmoittanut haluavansa teknokraattisen hallituksen (ei puhdasoppisen kommunistista) ja sen pääministeriksi "uudistaja" Braghisin. Puolassa, Unkarissa ja viimeksi Romaniassa entisten kommunistien valtaantulon seuraukset on pitkälle pidetty aisoissa juuri sillä, että hallitukseen ja erityisesti taloudesta vastaamaan on valittu uudistusmielisiä pragmaattisia henkilöitä. Moldovan uskottavuus on kuitenkin paljon heikommalla pohjalla, etenkin jos maa ajautuu liittoon Venäjän ja Valko-Venäjän kanssa. Ainoana IVY-maana Moldova on myös onnistunut ETYJ:in mukaan säilyttämään jonkinlaisen rehellisyyden vaaleissaan - huolimatta siitä, että maan itäosa, Transnistria, on Venäjän miehityksen alla. (HS, 26.2.)

RFE:n virolaisen sisaren Raadio Vaba Euroopan toimittajan Andres Mäen mukaan kommunistien vaalivoitto vie Moldovan todennäköisesti jonkinlaiseen liittoon Venäjän ja Valko-Venäjän kanssa ja saattaa muuttaa maan Königsbergin (Kaliningradin) enklaavin kaltaiseksi venäläiseksi sotilastukikohdaksi. Mäen mukaan kuitenkin Venäjän hallituksen intressien mukaista olisi kuitenkin toimia yhteistyössä Moldovan uudistusmielisten poliitikkojen kanssa, koska tällöin länsimaiden taloudellinen tuki Moldovalle säilyisi eikä Venäjän tarvitsisi ryhtyä elättämään Moldovaa - Transnistrian, Abhasian ja Armenian tavoin. (Raadio Vaba Euroopa, 12.3.)

Mäen mukaan Putin onkin suhtautunut myönteisesti Moldovan kommunistien valtaantuloon - Venäjä haluaa nyt, että Moldova säilyttää minimaaliset suhteet länteen jatkuvan rahoituksen saamiseksi sieltä, mutta samalla Moldovan olisi "poliittisesti ja kulttuurisesti" alettava taas suuntautua Moskovaan eikä Eurooppaan. Venäjän liberaalisen Jabloko-puolueen jäsen Vjatsheslav Igrunov sanoi, että Moldovan tärkein merkitys on nyt, sen joutuessa Venäjän valtaan, toimia NATO:n itälaajentumisen estäjänä, geopoliittisena piikkinä Euroopan lihassa, mitä Kremlin ulkopolitiikan suunnittelijat ilmeisesti juuri toivovatkin. (Raadio Vaba Euroopa, 12.3.)

Venäjä on viimeisten kymmenen vuoden aikana käyttänyt Transnistriaa vanhoilliskommunistien ja muiden nomenklaturan eminenssien säilömiseen. Ilmeisesti Putin pitää myös kaikessa hiljaisuudessa Transnistriaa yhtenä osana Venäjää (vaikka Venäjä on tunnustanut Moldovan itsenäisyyden), sillä myös Transnistriaan on nimetty "presidentin edustaja", kenraalikuvernööri. Se on Venäjän entinen ulko- ja pääministeri, KGB-taustainen Jevgeni Primakov. Primakovin mukaan kommunistien valtaantulo takaa sen, että Transnistrian ongelma voidaan nyt ratkaista Moskovan mielen mukaisesti - Venäjän joukothan eivät ole liikkuneet Transnistriasta mihinkään Venäjän mm. ETYJ:ille tekemistä sitoumuksista huolimatta. Mäe kirjoittaakin, että Romanian ja Moldovan välisestä Prut-joesta on nyt toden teolla tulossa idän ja lännen välinen raja. (Raadio Vaba Euroopa, 12.3.)

Onko romanialaiset kahteen valtioon jakava Prut uusi rautaesirippu vai Euroopan itäraja? Jos Romania hyväksytään NATO:on, mutta Moldova ajautuu kokonaan Moskovan hallintaan, näin todennäköisesti käy. Pahinta olisi, jos Moldovan ajauduttua Moskovan nuoraan Romania jäisi kuitenkin NATO:n ja Euroopan ulkopuolelle muodostaen vaarallisen harmaavyöhykkeen, jossa odottavat uudet konfliktit leviämistään Balkanilta kohti Keski-Eurooppaa, mahdollistaen Venäjän destabilisoivan vaikutuksen penetroitumisen yhä syvemmälle kohti kylmän sodan aikaista rautaesirippua.

Huom! Katso erillinen artikkeli Romaniasta ja Moldovasta: (linkki)

next - enr main - previous