Eurasian News Report
next - enr main - previous

The Eurasian Politician - Issue 3 (February 2001)

Eurasian News Report

AZERBAIDZAN

Vladimir Putin vieraili Bakussa KGB-aikaisen kollegansa Haidar Alijevin luona. Tapausta uutisoitiin laajasti tyyliin "Putin painostaa Kaspian öljyvaltio Azerbaidzanin takaisin Moskovan liekaan". Sama asia ilmeni myös kriittisemmässä muodossa niiden kirjoittajien artikkeleissa, jotka sanoivat Putinin Bakun-vierailun "todistavan Venäjän aggressiivisista aikeista koko Kaukasuksen alueella". Yleensä hyvänä ja asiantuntevana kommentaattorina tunnettu Miriam Lanskoy on kuitenkin raportoinut tapaamisesta eri sävyyn The Analyst -julkaisussa ilmestyneessä artikkelissaan "Aliev's Diplomatic Coup: Putin Leaves Empty Handed Yet Pleased" (http://www.cacianalyst.org/Headline_3.htm). "Putin lähti Bakusta tyhjin käsin ja silti erittäin tyytyväisenä. Jo kuukausien ajan Putin on uhkaillut Azerbaidzania, toivoen voivansa sitoa Bakun tiukemmin Kremlin yhteyteen turvallisuus- ja ulkopolitiikan alueilla. … Tyydyttääkseen Putinia Alijev tuotti symbolisia eleitä ja ylimalkaisia julistuksia, mutta pysyi kaikissa olennaisissa kysymyksissä vaiteliaana säilyttäen siten Azerbaidzanin pelivaran idän ja lännen välissä."

Putin on pyrkinyt paitsi syrjäyttämään Yhdysvallat ja kaikki muut toimijat kuin Venäjän entisen Neuvostoliiton alueelta, myös muuttamaan IVY:n multilateraaliset suhteet bilateraalisiksi suhteiksi Venäjän ja vasallihallitusten välillä. Elokuun lopussa muille IVY-maille ilmoitettiin, että Venäjä purkaa IVY:n viisumivapauden ja vastaisuudessa muut maat joutuvat luomaan bilateraaliset sopimukset Venäjän kanssa. Tämä oli Venäjän reaktio GUAM-ryhmän "uhmakkaiden IVY-maiden" eli Georgian, Ukrainan, Azerbaidzanin ja Moldovan pyrkimyksille irrottautua Venäjän hegemoniasta. GUAM-ryhmä on toivonut yhteistyötä pikemminkin Puolan, Romanian ja Turkin kanssa. Myöhemmin myös Uzbekistan liittyi ryhmään. Putin on aloittanut vastahyökkäyksen. Tilanne on jakamassa IVY-maita kahteen ryhmään, jossa Uzbekistan on eräänlainen välimuoto. Georgia, Azerbaidzan ja Moldova (sekä jossain määrin Ukraina) ovat selvästi itsenäisyysmielisimpiä, kun taas Armenia, Kirgistan, Kazakstan ja Tadzikistan myötäilevät ja mielistelevät Venäjää.

Venäjä pelkää mitä ilmeisimmin USA:n presidentinvaihdoksen tuovan muutoksia lännen politiikkaan erityisesti strategisesti tärkeitä Georgiaa ja Azerbaidzania koskien. Monet tärkeät republikaanivaikuttajat ulkopolitiikan realistisiivessä ovat tukeneet Yhdysvaltain roolin lisäämistä Georgiassa ja Azerbaidzanissa - mm. Zbigniew Brzezinski ja Paul Wolfowitz. Georgian ja Azerbaidzanin statusten kohoaminen lännen silmissä johtaisi myös Venäjän sotilaallisen "toimintavapauden" kaventumiseen Tshetsheniassa ja muualla lähialueilla. Vastaavasti Euroopan ja Turkin poliittinen vaikutus ja kauppasuhteet Kaukasukselle sekä sitä kautta idemmäs Aasiaan voimistuisivat. Tämä vakauttaisi aluetta huomattavasti mutta toisaalta päättäisi Venäjän "hajottamiseen ja hallitsemiseen" perustuneen siirtomaahallinnon Sisä-Aasiassa. [Sisä-Aasia on yleisnimi Euroopan kannalta katsoen sille osalle Euraasiaa, joka rajoittuu lännessä Mustaanmereen ja Turkkiin, ts. Kaukasus, Kaspia, Keski-Aasia ja Iran, tietyssä määrin ehkä myös Afganistan ja Pakistan sekä Venäjän federaation Kaukasukseen ja Kaspianmereen rajoittuvat osat.]

Armenian joukkojen Venäjän tuella Azerbaidzanilta miehittämän Karabaghin (ja sitä ympäröivien alueiden; yhteensä n. 20 % Azerbaidzanin pinta-alasta) tilanteeseen Putinin ja Alijevin tapaaminen ei tuonut mitään edistystä. Käytännössä Karabagh on liitetty Armeniaan, vaikka se onkin julistautunut de facto itsenäiseksi valtioksi, jonka vain Armenia tunnustaa ja jonka rajoja valvovat venäläiset "rauhanturvaajat".

Miriam Lanskoyn mukaan Alijev on toiminut äärimmäisen taitavasti pitämällä pragmaattisesti pienin muodollisin myönnytyksin Venäjän tyytyväisenä siitä huolimatta, että seuraavaksi Alijev aikoo tavata NATO:n pääsihteerin George Robertsonin keskustellakseen Azerbaidzanin mahdollisuuksista päästä NATO:n jäseneksi. Putin laskenee sen varaan, että Venäjä voisi Alijevin kuollessa tukea tämän poikaa ja siten luoda Azerbaidzaniin Syyrian kaltaisen dynastisen jatkumon pragmaattisen Moskovan-mieliselle autoritääriselle regiimille.

Azerbaidzanilainen ihmisoikeusjärjestö "Helsinki Citizens' Assemblyn" puheenjohtajatar Arzu Abdullajeva eritteli Putinin vierailun seurauksia arvioimalla, että Venäjän ja Azerbaidzanin välien lämpeneminen saattaa parantaa Venäjän suuren azeriväestön oloja ja mahdollisesti suojella Azerbaidzania (Venäjän tukeman) Armenian hyökkäykseltä, mutta sen sijaan vaarantaa Azerbaidzanin tshetsheenivähemmistön sekä Azerbaidzanin ja Dagestanin raja-alueiden azerien ja lezgien elämän. Venäjä voisi vaatia Azerbaidzanin tshetsheenejä luovutettavaksi Venäjälle. (Bilik Dunyasi > BBC, 12.1.)

Tarkkasilmäisistä analyyseistään tunnettu Euraasian politiikan asiantuntija Miriam Lanskoy on jälleen kirjoittanut Azerbaidzanin vaikeasta asemasta Venäjän painostuksen alla. Artikkeli ansaitsee käännöksen:

The NIS Observed: An Analytical Review

Volume VI Number 1 (17 January 2001)

"Luovan moniselitteisyyden edut", osa 2: Azerbaidzan

Kirjoittanut: Miriam Lanskoy "Konfliktin, ideologian ja politiikan tutkimuksen instituutti" (Institute for the Study of Conflict, Ideology, and Policy)

Huippukokouksessaan Venäjän presidentti Vladimir Putinin kanssa 9.-10. tammikuuta Azerbaidzanin presidentti Haidar Alijev osoitti vaikuttavaa kykyä säilyttää mahdollisuutensa ja ylläpitää maksimaalista pelivaraa. Vaikka Putin yritti parhaansa mukaan sotkea Azerbaidzanin sotilaallisten ja poliittisten velvoitteiden tiukkaan verkkoon, Alijev vältti onnistuneesti tekemästä mitään sitoumuksia, jättäen auki mahdollisuuden tehostaa turvallisuusjärjestelyjä NATO:n ja Yhdysvaltain kanssa.

Vaikka sotilaallisia yhteyksiä Yhdysvaltoihin rajoittaakin sektio 907 vapaudentukemislaista (Freedom Support Act), Azerbaidzanilla on joulukuussa kenraali Charles Simpsonin allekirjoittama sopimus sotilaallisesta yhteistyöstä Yhdysvaltain kanssa. Tuleva NATO:n pääsihteeri lordi George Robertsonin vierailu Azerbaidzaniin lupailee tämän yhteistyön laajentamista.

Putin ja Alijev allekirjoittivat rannikolta porattavaa öljyä koskevan sopimuksen sekä lausunnon ei-sitovista periaatteista Kaspianmeren jaossa. Alijev kuitenkin väisti taitavasti varsinaiset poliittiset ja sotilaalliset aiheet. Vaikka "Bakun julistus" puhuukin "valmiudesta kehittää pitkän aikavälin kahdenvälistä puolustus- ja sotilasteknistä yhteistyötä", ei mitään sotilaallisen yhteistyön yksityiskohtia ole annettu. Lisäksi, "tämä yhteistyö ei tule suuntautumaan kolmansia maita vastaan eikä olemaan ristiriidassa osapuolten kansainvälisiin sitoumuksiin nähden". (Interfax, 10.1.2001, via Lexis-Nexis) Tämä tarkoittaa, että venäläis-armenialainen sotilasyhteistyö pysyy ennallaan, kuten myös Azerbaidzanin ambitiot liittyä NATO:on ja maan politiikka, joka suuntaa GUUAM-ryhmän [Georgia, Ukraina, Uzbekistan, Azerbaidzan ja Moldova; Uzbekistan on viimeisin osallistuja] kehyksessä tapahtuvan yhteistyön lisäämiseen.

Samoin Venäjä ei saavuttanut mitään ratkaisevaa sopimusta kysymyksessä Gabalan ennakoivan varoituksen tutka-aseman statuksessa. Venäjä jatkaa aseman käyttämistä, mutta Azerbaidzan kieltäytyi poliittisesti muodollistamaan tätä järjestelyä. Vuoristo-Karabaghin kysymyksessä vallitsi täydellinen edistymisen puute. Putin toivoi lisää kahdenvälisiä tapaamisia, mainiten myös ETYJ:in Minskin ryhmän prosessin.

Tietenkin on mahdollista, että tapaamisen yhteydessä tehtiin myös salaisia sopimuksia. Venäjän puolustusministeri Igor Sergejev on todellakin väittänyt, että ohjelma azerbaidzanilaisten upseerien kouluttamiseksi Venäjällä saataisiin pian valmiiksi. (Itar-Tass, 12.1.2001; via Lexis-Nexis) Kuitenkin jo pelkkä tosiasia, että tämäkin kysymys säilyy avoimena, todistaa Alijevin diplomaattisesta oveluudesta. Hän on pyrkinyt näyttämään, että voi olla mahdollista ylläpitää lämpimiä suhteita Putiniin antamatta periksi kaikessa.

Vierailunsa aikana Venäjän presidentti Vladimir Putin lahjoitti azerbaidzanilaiselle kollegalleen kopion tämän diplomista Pietarin KGB-yliopistosta, josta Alijev valmistui vuonna 1949. Putin kommentoi, että hänkin sai koulutuksensa samassa korkeakoulussa ja pitää siten Alijeviä "maanmiehenään". (Itar-Tass, 10.1.2001; via Lexis-Nexis) Tällä erittäin symbolisella eleellä Putin halusi esittää kutsun ja samalla vihjata Alijeville, että tämän lojaalisuuden tulisi suuntautua enemmän Putiniin ja muihin tshekisteihin [Neuvostoliiton salaiseen palveluun] kuin pesästään lähteneen Azerbaidzanin valtion kansalliseen etuun.

Iranista tulevan sähkön katkeaminen on piinannut Azerbaidzanin erillisaluetta Naxçivania (Nahitshevan). Turkki on ilmoittanut tehostavansa uuden sähkönjakeluverkon rakentamista alueelle. Turkin ja Azerbaidzanin ainoa yhteinen raja muodostuu yhdeksästä kilometristä Naxçivanissa. (TransCaucasus Chronology, tammi 2001)

Azerbaidzanin ihmisoikeuskeskuksen johtaja Eldar Zeynalov ja Azerbaidzanin lakimiesyhdistyksen perustajajäsen Agalar Agashirinov muistuttivat Washingtonissa pitämässään lehdistötilaisuudessa länsimaita siitä, että vaikka Azerbaidzan onkin toteuttanut monia myönteisiä uudistuksia sitten neuvostototalitarismin murtumisen, monet uudistukset ovat jääneet lumeeksi. Zeynalov muistutti esimerkiksi, että virallisen sensuurin lakkautus ei ole poistanut riippumattoman tiedonvälityksen vainoa, vaan ainoastaan muuttanut sen muotoa. Nykyisin Azerbaidzanissa käytetään suoran väkivallan ja vangitsemisen asemesta esim. opposition kurittamista sakoilla ja talouspakotteilla lukuisten "herjauslakien" turvin. Myös Agashirinov korosti, kuinka Alijevin hallinto on käyttänyt yhdistysten rekisteröintisäännöstöä ja "herjauslakeja" kaikenlaisen opposition pitämiseen matalana. (RFE/RL, "Azerbaijan's Still Incomplete Reforms", 2.3.)

Zeynalov myös varoitti, että on ollut hyvin vahingollista, että länsi on "pitänyt vakautta tärkeämpänä kuin ihmisoikeuksia", koska Azerbaidzanin "vakaus" on rakennettu "jyrkän valtapyramidin varaan, jonka huipulla istuu ikääntyvä johtaja". Ellei Azerbaidzaniin kehity alhaalta ylös suuntautuvaa kansalaisyhteiskuntaa, edessä on pian totisia vaikeuksia. (RFE/RL, 2.3.)

Aiemmin esitetty huoli siitä, että Putinin yhteistyö Haidar Alijevin regiimin kanssa uhkaa hengenvaaralla Azerbaidzanin tshetsheenejä, joita on maassa sekä vähemmistönä että pakolaisina. Venäjän NTV raportoi 11. maaliskuuta, että kaksi "merkittävää tshetsheenitaistelijaa" on pidätetty Bakussa ja että Alijev on kommentoinut asiaa sanakääntein, jotka viittaavat siihen, että Azerbaidzan luovuttaa "tshetsheenikapinalliset" Venäjälle. Alijevin puheet olivat kuitenkin, kuten aina, monimielisiä, ja hän ei suoraan sanonut, että tshetsheenit luovutettaisiin venäläisille, vaan että "Azerbaidzan tekisi parhaansa niiden velvollisuuksien eteen, joita sillä on Venäjän ja Azerbaidzanin välisten oikeudellisen yhteistyön sopimusten nojalla". (BBC Monitoring, 12.3.)

Azerbaidzanissa pidätetyt tshetsheenit Ruslan Ahmadov ja Badrudi Murtazajev on venäläislähteiden mukaan yhdistetty taannoiseen British Telecomin neljän työntekijän kidnappaukseen ja murhaan - kuitenkin tavan mukaan ilman mitään todisteita. Yleensä British Telecomin henkilöstön kidnappauksesta on syytetty Arbi Barajeviä ja Venäjän tiedustelupalvelua tai sen laskuun toimineita tshetsheenejä (British Telecom oli asentamassa Tshetshenian hallitukselle satelliittipuhelinjärjestelmää, mikä ei luonnollisestikaan ollut venäläisten intressien mukaista). Ahmadovia ja Murtazajeviä on julkisuudessa toistuvasti kutsuttu "tshetsheenikapinallisiksi", millä on yritetty osoittaa yhteyttä British Telecomin työntekijöiden murhan ja tshetsheenitaistelijoiden välillä. Ahmadovin ja Murtazajevin ei kuitenkaan tiedetä missään vaiheessa näytelleen mitään merkittävää roolia tshetsheenitaistelijoiden parissa. Luultavasti kyse on tavallisista rikollisista. Azerbaidzan luovutti Ahmadovin ja Murtazajevin Venäjälle. (BBC, 14.3.)

next - enr main - previous