main
The Eurasian Politician - January 2003
Christian Jokinen, 3.1.2003
Muinaisille roomalaisille Arabian niemimaan kärki oli vilkkaan kauppansa ja ihmeittensä ansiosta Arabia Felix, Onnellinen Arabia. Nykyinen Jemen on kuitenkin köyhä ja maasta on tullut yksi terrorismin vastaisen sodan näyttämöistä toistuvien terroritekojen ansiosta.
Islamilaista politiikkaa ajanut Pohjois-Jemen ja kommunistinen Etelä-Jemen yhdistyivät nykyiseksi Jemenin tasavallaksi vuonna 1990. Tätä edelsi pitkä ja verinen sisäisten ja keskinäisten selkkausten sarja. Vuonna 1918 turkkilaisvallasta itsenäiseksi kuningaskunnaksi julistautuneessa pohjoisessa vastakkain olivat imaami-valtaa kannattavat rojalistit sekä Egyptiä ihailevat tasavaltalaiset. Aina 1970-luvulle kestänyttä sisällissotaa seurasi pitkä poliittisen epävakauden kausi, jota leimasivat salamurhat ja heimopoliittinen juonittelu. Britit olivat valloittaneet strategisesti tärkeän Adenin alueen vuonna 1839 pelätessään turkkilaisvallan kasvua alueella. Kansa kyllästyi 1960-luvulla britteihin ja paikallisiin sheikkikuntien hallitsijoihin ja nousi kapinaan. Britit lähtivät vuonna 1967 ja Etelä-Jemen julistautui kansandemokratiaksi. Jemenien suhde oli alusta asti ongelmallinen: maat kahinoivat yhteisen rajan kulusta rajasodissa ja syyttivät toisiaan puuttumisesta salamurhin ja salaliitoin toistensa sisäisiin asioihin. Kylmän sodan loppuminen mursi pattitilanteen jättämällä Etelä-Jemenin yksin vailla Neuvostoliiton tukea ja maat yhdistyivät. Neljän vuoden yhteiselo päättyi ensimmäisiin vaaleihin vuonna 1994, joissa hävinneen etelän presidenttiehdokas ilmoitti etelän eroavan tasavallasta. Pohjoinen ei tätä hyväksynyt, vaan valloitti etelän.
Jemen ylpeilee sillä, että kaikkien arabien synnyinkoti sijaitsee sen alueella. Myös maailman etsityimmän miehen juuret löytyvät Jemenistä, Hadramawtin karuluita aavikko- ja vuoristoseuduilta. Osama bin Ladenin isä, Mohammed bin Laden muutti vasta 1930 –luvulla työnsä takia Saudi-Arabiaan, jossa Osama vuonna 1957 syntyi. Jemenien välisen yhteiselon ongelmista ovat hyötyneet erityisesti muslimimilitantit, joille maan heikko keskusvalta on mahdollistanut toiminnan syrjäseutujen heimoalueilla, lain ulottumattomissa. Otolliset olot toiminnalleen ja kytkökset Jemenin poliittiseen eliittiin saivat Osama bin Ladenin harkitsemaan vuonna 1997 toimintansa siirtämistä Afganistanista isoisiensä maille. Vaikkei bin Laden toimintaansa lopulta maahan siirtänytkään, ovat al-Qaidan yhteydet Jemeniin vahvat. Neuvostoliittoa vastaan Afganistaniin sotimaan lähteneet jemeniläiset ja bin Laden solmivat tuttavalliset suhteet jo 1980-luvun alkupuoliskolla ja Afganistanista sotasaaliina saatujen Al-Qaidan jäsenrekisterin mukaan järjestön riveissä taistelee kansallisuuksista eniten jemeniläisiä.
Yhdysvaltalaisia lääkäreitä vastaan tehty hyökkäys on viimeisin tapahtuma terroritekojen sarjassa, joka alkoi pommihyökkäyksillä joulukuussa vuonna 1992 Somaliaan matkalla olleiden amerikkalaissotilaiden hotelleita vastaan. Kahden sivullisen kuolemaan johtaneen iskun suunnittelijaksi epäiltiin entisen Abayan sulttaanin poikaa Tariq al-Fadhia, joka ystävystyi bin Ladenin kanssa 1980-luvulla taistellessaan Neuvostoliittoa vastaan Afganistanissa. Bin Ladenin huhutaan rahoittaneen Al-Fadhin johtamia pohjoisen riveissä taistelevia islamilaisia sotureita vuoden 1994 "Pyhässä sodassa" entistä kommunistista etelää vastaan. Pommi-iskuista epäiltyä Al-Fadhia ei aikanaan suhteidensa ansiosta saatu vastaamaan teoistaan vaan hän on edennyt presidentin lähipiiriin. Al-Qaidan paikallisen yhteistyökumppanin, Adenin islamilaisen armeijan (IAA) perusti vuonna 1997 niinikään Afganistanissa sotinut bin Ladenin aseveli, Abu Hassan. Järjestön suunnitteleman vuoden 1998 "joulupommikampanjan" epäonnistuttua liikennepoliisin tekemän rutiinipysäytyksen ansiosta, järjestö otti kostoksi 16 länsituristia panttivangikseen. Kidnappauksilla on pitkä perinne Jemenissä. Vaikka maassa on kaapattu usein länsimaalaisia, on kohtelu kaappaajien käsissä noudatellut "pakotetun vieraanvaraisuuden traditiota" kaappauksen motiivin ollessa usein rahanhimon ohella riita paikallishallinnon kanssa. Miltei poikkeuksetta tilanteista on selvitty verta vuodattamatta. Vuoden 1998 Abu Hassanin johtaman kaappauksen lopputulos oli kuitenkin toinen: neljä panttivankia ja kolme kaapparia kuoli Jemenin armeijan vapautusoperaation seurauksena. Abu Hassan jäi itse kiinni ja tuomittiin kuolemaan.
Seuraavaa iskua saatiin odottaa vuoden 2000 syyskuuhun, jolloin kohteena oli Adenin satamaan tankkausta varten saapunut Yhdysvaltalainen sotalaiva USS Cole, johon räjähteitä täyteen pakattu vene törmäsi tappaen 17 ja haavoittaen 39 merisotilasta. Julkiseen levitykseen saatetussa videossa Osama bin Laden iloitsi onnistunutta iskua ja ylisti teon suorittajia.
Kuluneen vuoden lokakuussa vastaavanlainen itsemurhahyökkäys suoritettiin Jemenin rannikolla ranskalaista öljytankkeria vastaan. Marraskuussa oli Yhdysvaltojen vuoro iskeä, se tuhosi eteläisessä Jemenissä miehittämättömästä ilma-aluksesta laukaistulla ohjuksella auton, joka kuljetti viiden muun Al-Qaida terroristin lisäksi Ali al-Harithia, USS Colea vastaan tehdyn hyökkäyksen pääarkkitehtia. Jemenin hallitus on virallisessa politiikassaan sitoutunut Yhdysvaltojen käymään terrorismin vastaiseen sotaan, mutta sen asemaa vaikeuttaa sen heikko ote perinteisesti omavaltaisista heimoalueista.