main
The Eurasian Politician - April 2003
Antero Leitzinger, 10.4.2003
Najafiin palannut shiialaisjohtaja on tänään puukotettu kotikaupunkinsa moskeijassa. Tämä on juuri sellaista terrorismia, jolla Iranin tukemat ryhmät yrittävät raivata itselleen tulevaisuutta Etelä-Irakissa. Iranin vanhoillisen papiston johtama ja aiemmin Libanonin terrorisoimiseen keskittynyt turvallisuuspalvelu tulee siirtämään resurssejaan Irakiin ja tekemään kaikkensa vapauden turmelemiseksi naapurimaassaan. Samanaikaisesti Irakin shiialaisväestön amerikkalaismielisyys tulee heijastumaan Iranin uudistusmieliseen nuorisoon. Irakin ja Iranin kytkös vaikuttaa siihen, että Irakin vapautumisen menestys riippuu Iranin kohtalosta ja päinvastoin.Shiialaisyhteys tulee vaikuttamaan myös libanonilaiseen Hizbollahiin, joka on viime vuosina muuttunut sissiarmeijasta parlamentaariseksi puolueeksi. Shiialaisuuden elpyminen Irakissa heikentää Hizbollahin riippuvaisuutta Iranista ja todennäköisesti hajottaa puolueen, minkä jälkeen terroristisiipi on murskattavissa ja Libanon normalisoitavissa. Tästä seuraa yhä äänekkäämpiä vaatimuksia Syyrian armeijan vetämiseksi Bekaan laaksosta.
Irakin ja Syyrian välistä yhteyttä vahvistaa pitkä raja, arabisosialististen Baath-puolueiden kohtalonyhteys, Syyrian kurdivähemmistön oikeudeton asema ja maailmanlaajuisen terrorisminvastaisen sodan painopisteen siirtyminen Syyriaan. Beshar al-Assad tuskin haluaa härnätä Yhdysvaltoja ennen syksyä 2004, jolloin presidentinvaalit vievät amerikkalaisten huomion. Hänellä on nimenomaan terrorismin suhteen kauppatavaraa , jolla hän voi ostaa itselleen ja suvulleen aikaa. Puolet palestiinalaisista terroristijärjestöistä on perinteisesti toiminut Syyrian ohjauksessa ja useilla syyskuun 2001 terrori-iskuihin osallistuneilla oli yhteyksiä nimenomaan Syyriaan.
Irakin vapautuminen ja Syyrian ahdinko tulevat voimistamaan Jordanian asemaa. Jordania on jo ehdottanut Irakin öljyn kuljettamista palestiinalaisalueille ja Israeliin. Palestiinalaisterroristien kummisetien katoaminen parantaa rauhan mahdollisuutta. Irakin television ja lehdistön myönteinen suhtautuminen länsimaihin tulee monipuolistamaan arabimediaa, minkä lisäksi useimmille hallituksille tulee tarve säätää kansalaismielipidettä maltillisempaan suuntaan. Islamismi jää muodista aivan kuten sosialismi 1970-luvulla. Jäljelle jää toki runsaasti epäluuloja ja marxilaisperäisiä myyttejä, mutta George W. Bushin uudelleenvalinta (suurin epävarmuuden aihe) ja hänen ulkopoliittisten neuvonantajiensa mielenkiinto pitkäjänteiseen politiikkaan islamilaisessa maailmassa voi muuttaa Lähi-itää vuoteen 2008 mennessä samaan tapaan kuin Kaukoitää ja Keski-Eurooppaa toisen maailmansodan jälkeen.
Irakin vapaus kytkeytyy siis joka tapauksessa monella tavalla koko Lähi-idän tulevaisuuteen. Vapautuksen eskaloiminen amerikkalaisten aktiivisella panoksella on parempi vaihtoehto kuin vapauden luhistuminen vihamielisessä ympäristössä. Myös Euroopan intresseissä on tukea Yhdysvaltain politiikkaa, jo pelkästään irakilaisperäisen pakolaisuuden saamiseksi hallintaan. Luonteva työnjako olisi EU:n keskittyminen humanitaariseen apuun ja talousyhteistyöhön.
Yllättäen Lähi-idän epävakauttavaksi tekijäksi saattaa muodostua Turkki, joka jo potee sotaretkestä myöhästymisen aiheuttamaa turhautumista. Turkin armeijalle on nöyryyttävää katsella NATO-liittolaisten menestystä ja Pohjois-Irakin kaupunkien vapauttamista muiden toimesta. Tänään ulkoministeri Abdullah Gül lohduttautui sillä, että turkkilaiset tarkkailijat pääsevät katsomaan kurdien juhlintaa Kirkukissa. Ellei Turkki pääse EU:n jäseneksi, pettymys saattaa purkautua kansalliskiihkona, esimerkiksi oman ydinaseen hankkimisena tai hyvityksen etsimisenä Kyproksella ja Kaukasuksella. Turkista ei olekaan tulossa Vapaan Irakin luonnollinen liittolainen, suojeleva isoveli ja elämänlanka Eurooppaan, vaan kiukutteleva ja kompleksinen naapuri, jolla on suuri kiusaus veljeillä Iranin, Venäjän ja Saudi-Arabian kanssa.
Länsi-Aasian geopolitiikassa on tapahtunut suuri mullistus, mutta se alkoi jo Kuwaitista ja Afganistanista, eikä ole väliaikainen tai ennustamaton. Kyse on ikään kuin vuosina 1967-1979 alkaneen trendin kääntymisestä alkuasemiinsa. Neuvostoliiton seuraajavaltio Venäjä on joutunut vähitellen hylkäämään perinteiset liittolaisensa, vaikka ei olekaan vielä luopunut kaikista geopoliittisista tavoitteistaan ja kytköksistään. Kun Syyria etääntyy Venäjästä, Saudi-Arabia tulee sen tilalle. Saudien vallan jatkumiseen liittyy huomattavia epävarmuustekijöitä, joiden varalta Egyptistä Omaniin ulottuva länsimielisten arabimaiden suojavalli on varsin tärkeä.
Antero Leitzinger
antero.leitzinger@uvi.fi