main
The Eurasian Politician - December 2002
Christian Jokinen
KABUL - Viime viikon sunnuntai oli iloinen päivä Kabulin Makroyan Awalin kaupunginosan lapsille. Sodan runtelemaan, venäläisten aikoinaan rakennuttamaan kerrostalolähiöön avattuun suomalaisten ISAF-joukkojen peruskorjaamaan lastentarhaan saapui odottamaton lähetys Hämeenlinnasta - neljä isoa säkkiä ja yksi puolustusvoimain varustesäkki leluja.
Suomalaisten Afganistanin vakauttamisoperaatioon osallistuva neljänkymmenen sotilaan osasto peruskorjasi Makroyan Awalin lastentarhan alusta loppuun. Työhön varatut 120’000 dollaria hupenivat kuitenkin nopeasti eikä rahaa riittänyt sisustamisessa kuin aivan välttämättömään. "Jotta olisimme pystyneet toteuttamaan kaikki suunnitelmamme, olisi tarvittu seitsenkertainen budjetti. Niinpä jouduimme karsimaan hankintoja ja tinkimään kaikesta siitä, mikä olisi ollut "kivaa" mutta jota ilman lastentarha kuitenkin pärjää", kertoo kapteeni Pekka Purhonen, jo monessa mukana ollut rauhanturvaajaveteraani.
Kapteeni Purhosen ja hänen ryhmänsä mielestä leluista tinkiminen tuntui ikävältä, ja ratkaisua ongelmaan pohdittiin kuumeisesti. Suomessa lomalla ollessaan kapteeni tuli maininneeksi tilanteesta Saila-vaimolleen, joka ratkaisi pulman työpaikallaan Hattulan Tuuliakodin työntekijöiden keskuudessa järjestämällä lelukeräyksen. Tulos oli kapteenille enemmän kuin yllättävä. Leluja ei tullut vain lukumäärällisesti paljon, vaan niiden laatu ja kunto ylitti kaikki odotukset. Mukaan mahtui pienoisrautatie junineen, leikkiautoja, rakennuspalikoita sekä kaikenkarvaisia pehmoleluja.
"Olen todella iloisesti yllättynyt ihmisten halusta auttaa ja ymmärryksestä paikallisten lasten hätää kohtaan." Kapteeni Purhosen mukaan kyse ei ole pelkästään lastentarhan tekemisestä viihtyisämmäksi pienille tarhalaisille, vaan Afganistanin lukuisten sotien keskellä kasvaneiden lasten "henkisestä jälleenrakentamisesta". Yksinkertaisimmillaan tämä näkyi itse lelukeräyksessä: pyssyjä ja sotaan liittyviä leluja ei kelpuutettu mukaan. "Nämä lapset ovat nähneet sotaa ikäänsä nähden jo tarpeeksi, aivan liikaa", toteaa kapteeni Purhonen mietteliäänä. Lelukeräyksellä oli hänen mukaansa kasvattava vaikutus myös Suomen päässä. Purhosen omalle viisivuotiaalle tyttärentyttärelle Julialle lelukeräykseen osallistuminen oli ensiksi itkun aihe, mutta kun selvisi, mihin lelut ovat menossa, löysi Julian pehmolelukoira tiensä varustekassiin.
Lelukeräyksen ansiosta suomalaiset sotilaat ovat takuulla saaneet monta pientä ystävää lisää. Myös Kabulin aikuisväestö on pannut merkille suomalaisten sotilaiden työn maan lasten hyväksi ja Kabulin oma sanomalehtikin raportoi suomalaisten työstä positiiviseen sävyyn. Kapteeni Purhosen mukaan jälleenrakennus, niin materiaalisella kuin henkiselläkin puolella, tulee kestämään vuosia, "mutta olemme oikealla tiellä ja lapsiin sijoittamalla luomme pohjan kestävälle kehitykselle".