main
The Eurasian Politician - November 2002
Anssi Kullberg, 2.11.2002
Roman Khalilov syntyi Groznyissä Tshetsheniassa vuonna 1972 ja sai insinöörin koulutuksen Groznyin öljyinstituutissa. Hän on jatkanut taloustieteiden ja valtiotieteiden sekä kansainvälisen oikeuden yliopisto-opintoja Britanniassa ja toimi Itshkerian tshetsheenitasavallan ulkoministeriön poliittisen osaston johtajana vuodesta 1999 elokuuhun 2002. Hän toimi Aslan Mashadovin hallituksen ulkoministerin Ilias Ahmadovin läheisenä avustajana ja seurasi tätä mm. monille ulkomaanmatkoille tavaten länsimaisia poliitikkoja ja virkamiehiä. Tällä hetkellä Khalilov asuu Brysselissä. Hän osallistui hiljattain Kööpenhaminassa pidettyyn tshetsheenikongressiin, jossa Mashadovin erikoislähettiläänä puhuneen Ahmed Zakajevin Tanskan poliisi pidätti Venäjän esittämän vangitsemispyynnön nojalla.
AKK: Mikä on nykyinen asemanne?
Khalilov: Olen yksityishenkilö siitä lähtien, kun erosin Tshetshenian ulkoministeriön palveluksesta elokuussa.
AKK: Voitteko kertoa meille jotain Ahmed Zakajevin taustasta ja henkilöhistoriasta?
Khalilov: Ahmed Zakajev syntyi vuonna 1959, vain kaksi vuotta sen jälkeen, kun tshetsheenikansa alkoi palata Keski-Aasiasta, johon Stalinin regiimi oli karkottanut heidät vuonna 1944. Zakajevillä oli pitkä ja menestyksekäs ura näyttelijänä. Vuonna 1993 hänet nimitettiin kulttuuriministeriksi [Tshetshenian tasavallan hallitukseen presidentti Dzhohar Dudajevin aikana].
Joulukuussa 1994, kun venäläiset panssarivaunut alkoivat jyrätä yli tshetsheenikansan, Zakajev tarttui aseisiin ja puolusti kansakuntaansa, johtaen yhtä vapaaehtoisista koostunutta tshetsheenien sotilasyksikköä. Hänet on palkittu tshetsheenien korkeimmalla kunniamerkillä, "kansakunnan kunniamerkillä". Vuosina 1996 ja 1997 hän oli tshetsheenien neuvottelukunnan aktiivinen jäsen. Vuodesta 1997 hän on toiminut varapääministerinä Tshetshenian demokraattisesti valitussa hallituksessa.
Kun Putin aloitti toisen kansanmurhasotansa pientä tshetsheenien kansaa vastaan syyskuussa 1999, Ahmed Zakajevistä tuli jälleen yksi johtavista tshetsheenikomentajista. Groznyin taistelun aikana hän haavoittui, minkä vuoksi hänet siirrettiin Tshetshenian ulkopuolelle saamaan sairaalahoitoa. Hänen toipuessaan presidentti Mashadov nimitti hänet erikoislähettilääkseen neuvotteluja varten. Zakajevin toimiessa tässä ominaisuudessa presidentti Putinin erikoislähettiläs kenraali Kazantsev kutsui hänet Moskovaan. Zakajev ja Kazantsev tapasivat marraskuussa 2001. Siitä lähtien Ahmed Zakajev on toiminut aktiivisesti poliittisten neuvottelujen aikaansaamiseksi.
AKK: Eikö Zakajev ole ollut yksi järjestelmällisimmin länsimielisistä ja ääriliikkeitä vastustavista tshetsheenijohtajista, joka on jatkuvasti puolustanut itsenäisyysliikettä radikaaleja islamisteja vastaan, ja tuominnut kaikki terroristiset teot?
Khalilov: Ehdottomasti. Hän on ollut demokraattisten arvojen vannoutunut edistäjä tshetsheenien yhteiskunnassa ja politiikassa. Niinkin hiljattain kuin pari viikkoa sitten Zakajevin tuomitseva kanta ääriliikehdintään aiheutti suuren yhteenoton pahamaineisen kenttäkomentajan Shamil Basajevin kanssa. Basajevhän otti eilen [1.11.2002] vastuun viimeviikkoisesta panttivankidraamasta ja erosi kaikista virallisista tehtävistä.
Zakajevin yhteenotosta Basajevin kanssa:
http://www.kavkazcenter.com/russ/article.php?id=897
Basajev otti vastuun Moskovan teatterikaappauksesta:
http://www.kavkazcenter.com/russ/article.php?id=2341
AKK: Miksi sitten Venäjä vaati Tanskaa pidättämään Zakajevin, ja miksi Tanskan poliisi ottaa vastaan määräyksiä Moskovasta?
Khalilov: Venäjä vaati hänen pidättämistään, koska Venäjä ei suinkaan pelkää niitä, joiden teot sopivat hyvin Venäjän pyrkimyksiin leimata koko tshetsheenien itsenäisyystaistelu niin muodikkaan kansainvälisen terrorismin otsakkeen alle, vaan niitä, jotka työskentelevät kovasti ääriliikkeitä vastaan.
Mitä tulee Tanskan poliisiin, luulen, että tässä meillä on uusinta sille, mitä voisi kutsua Euroopan neuvoston syndroomaksi. Huhtikuussa 2000 Euroopan neuvoston parlamentti-istunto osoitti poliittista rohkeutta ja omaksui voimakkaan päätöslauselman Tshetsheniaa koskien. Tämä johti Venäjän äänioikeuksien hyllyttämiseen Euroopan neuvoston parlamentti-istunnossa ja velvoitti jäsenmaita viemään Tshetsheniassa tapahtuneet ihmisoikeuksien massiiviset loukkaukset Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Muutamaa kuukautta myöhemmin Euroopan neuvosto kuitenkin pelästyi omien lausuntojensa kaikuja ja yhtäkkiä halusi nähdä jatkuvaa edistystä Tshetsheniassa koko ajan lisääntyvässä joukkoteurastuksessa.
Samalla tavoin Tanskakin ensin seisoi ylpeästi Venäjän kiusantekoa vastaan, puolustaen oikeuttaan isännöidä tshetsheenikongressia, mutta äkkiä hermot pettivät ja Tanska halusi nopeasti osoittaa Kremlissä hallitsevalle KGB-miehelle. että maalla ei ollut mitään halua vaarantaa suhteitaan Venäjään pienen ja kaukaisen tshetsheenikansan oikeuksien ja vapauksien vuoksi. Vakaat kaasutoimitukset Eurooppaan merkitsevät enemmän kuin viattomien siviilien henget Tshetsheniassa. Ollakseni oikeudenmukainen minun on myönnettävä, että Britannia ja Italia ovat saattaneet auttaa Venäjää murtamaan tanskalaisten urhean kannan.
AKK: Luuletteko, että Putin on nyt näyttämässä maailmalle, että terrorismi kannattaa – että Movsar Barajevin ja hänen ryhmänsä teot auttavat tshetsheenejä saamaan julkisuutta enemmän kuin Kööpenhaminan rauhanomainen tshetsheenikongressi?
Khalilov: Oikeastaan luulen, että Putin on paniikissa. Hän on myrkyttänyt kuolettavasti kaksi kolmannesta onnettomista panttivangeista ja ehkäpä vaarallisesti vahingoittanut muidenkin terveyttä. Saddam Hussein, joka käytti kemiallisia aseita kurdeja vastaan, voi nyt vihdoin olla ylpeä ystävästään Moskovassa, joka käytti kemiallisia aseita omia maanmiehiään vastaan. Luulen, että on melkeinpä luonnonlaki, että regiimi, joka nousee valtaan vuodattamalla viattomien siviilien verta Moskovassa, Volgodonskissa ja Tshetsheniassa voi säilyä vain jatkamalla joukkomurhia ja käyttämällä syntipukkeja.
Kuitenkaan edes hyvin suunniteltu salaliitto ei kykene ennustamaan ja estämään ennakoimattomia asioita. Jokin ennakoimaton asia tulee riisumaan tämän hyvin koulutetun KGB:n asiamiehen naamion. Ehkäpä sitten presidentti Bush toivoo voivansa unohtaa, kuinka hänellä kerran oli sellainen sydänystävä, aivan kuten hän paraikaa toivoo voivansa unohtaa sen, että hän kerran lupasi rangaista Venäjää, jos Venäjä jatkaisi viattomien siviilien murhaamista Tshetsheniassa. Ehkäpä sitten tulee myös aika, jolloin Tony Blair ei enää halukkaasti hyväksy Putinin oopperakutsuja samaan aikaan, kun moderni eurooppalainen kaupunki Groznyi kirjaimellisesti jauhettiin tomuksi. Varmastikin sitten Saksan liittokansleri ei enää muista vain sitä, kuinka Putin osaa saksaa, mutta myös kuinka, milloin ja mitä tarkoitusta varten Putin sitä oppi. Tällä hetkellä kuitenkin, kuten muuan puhuja tshetsheenikongressissa sanoi, Eurooppa tanssii tangoa aivan kuten se teki Hitlerin natsien marssiessa Tshekkoslovakiaan.
AKK: Voitteko kertoa jotain yleistä tämänhetkisestä tilanteesta Tshetsheniassa?
Khalilov: Se, mitä tapahtuu Tshetsheniassa, ei ole mitään vähempää kuin harkittu kollektiivinen rangaistus koko tshetsheenikansaa vastaan. Jopa lapsia "siivotaan", millä tarkoitetaan raiskaamista, kiduttamista ja teloituksia venäläisten keskitysleireillä, joita on ympäri Tshetsheniaa. Tshetsheeneihin kohdistetaan terroria totaalisella hävyttömyydellä. Mitään moraalisuutta tai myötätuntoa ei enää ole olemassa. Tshetsheenit kuolevat ja siksi he päättävät mieluummin myydä henkensä kalliisti. Tämän vuoksi me saimme nähdä terrorin tuotuna Moskovaan, joka selvästi on rikos, mutta ei yhtä vakava sellainen kuin koko tshetsheenikansaan kohdistuva murha, jota demokraattinen maailma ei juuri vaivaudu tuomitsemaan.
Niin kauan kuin Länsi jatkaa Venäjän kansanmurhapolitiikan tukemista Tshetsheniassa, on aina oleva niitä, jotka päättävät vastata terroriin terrorilla, eikä kukaan – en minä eikä kukaan muu – tule kuulluksi ennen kuin Länsi alkaa kysyä itseltään, miksi nuo nuoret ja kauniit naiset päättivät, ettei elämä enää ole elämisen arvoista. Kuinka paljon vääryyttä ihmisen on täytynyt kärsiä, että hän pitää kuolemaa parempana kuin elämää? Kuinka paljon pahaa noiden nuorten tyttöjen on täytynyt nähdä ennen päätöstä verhota ruumiinsa kuolettavilla räjähteillä – ruumiinsa, jotka oli tarkoitettu antamaan elämä uudelle ihmisolennolle?
AKK: Presidentti Mashadov esiintyi hiljattain videolla yhdessä radikaalien islamistien kanssa ja tshetsheenien susi lipussa oli korvattu islamistien symboleilla, miekalla ja uskontunnustuksella. Uskotteko, että tshetsheenihallitus on jakautumassa tai antamassa periksi islamistien painostusryhmien edessä?
Khalilov: Minulla ei ole aikomustakaan puolustaa tuota liittoa, mutta on ymmärrettävä, että Tshetsheniassa vihollisen vihollinen on ystävä. Eivät tshetsheenit ole tällaista järkeilyä halunneet, mutta Mashadoville ei ole annettu muutakaan vaihtoehtoa. Hänet on pakotettu turvaamaan kehen tahansa, jonka hän voi toivoa pakottavan venäläiset vetäytymään Tshetsheniasta. Tämä politiikan muutos kuitenkin aiheuttaa Tshetshenialle enemmän harmia kuin hyvää. Lännen pitäisi, niin uskon, vaatia, että presidentti Mashadov ja koko tshetsheenijohto sitoutuvat täysin demokraattisiin arvoihin ja periaatteisiin. Häntä pitäisi neuvoa hyväksymään Shamil Basajevin ero ja erottamaan lisäksi herrat Udugov ja Jandarbijev sekä jokainen muu, joka vastustaa sellaista päätöstä.
Valitettavasti hän voi tehdä niin ainoastaan jos hänelle vastineeksi tarjotaan diplomaattista tunnustusta ja rauhanneuvotteluja. Hänen ulkoministeriään Ilias Ahmadovia, joka on nykyisistä tshetsheenijohtajista kaikkein vastuuntuntoisin poliitikko, voitaisiin neuvoa tärkeimpänä diplomaattina, jonka kanssa Länsi voi toimia. Ahmed Zakajev, Mashadovin varapääministeri, tulisi viipymättä vapauttaa ja häntä tulisi neuvoa tukemaan presidentti Mashadovin politiikan muutosta Tshetshenian julkisuudessa. On aika pysäyttää verilöyly Tshetsheniassa ja on aika toimia.
Presidentti Putinia on käskettävä hyväksymään tulitauko, jota seuraisivat läpinäkyvät ja uskottavat rauhanneuvottelut. Neuvottelujen täytyy kuitenkin olla myös realistisia. On paljon, mitä Mashadovin täytyy tehdä, mutta on myös paljon sellaista, mihin hän tai kukaan muukaan ei yksinkertaisesti pysty. Tshetshenia ei voi enää olla osa Venäjää, mutta se voi olla ja sen pitäisi tulla osaksi demokraattista maailmaa. Tshetsheenien kansalle tulisi tarjota omaa valtiota demokratiaa vastaan, siirtymäkauden kautta, joka kestäisi useita vuosia kansainvälisessä luottojärjestelmässä. Tämä mahdollistaisi tshetsheenien yhteiskunnalle toipumisen kuluneen vuosikymmenen katastrofista.
AKK: Onko teillä joitain ylimääräisiä terveisiä pohjoismaiselle yleisölle?
Khalilov: Toivon, ettei Pohjolan kansan tarvitsisi koskaan kokea sitä, minkä tshetsheenit ovat joutuneet kokemaan, samoin kuin juutalaiset vuosikymmeniä aiemmin. En tarkoita tässä ainoastaan fyysistä kansanmurhaa vaan myös valheiden kansanmurhaa. Kuten ranskalainen filosofi André Glucksmann sanoi tämän vuoden syyskuussa The Chechen Timesin haastattelussa, tshetsheenejä "tapetaan ensin fyysisesti, sitten moraalisesti", enkä rehellisesti sanoen tiedä, kumpi on tuskallisempaa.