main
The Eurasian Politician - December 2002
Christian Jokinen, 2.12.2002
Viime torstaina vielä toistaiseksi tuntemattomat terroristit suorittivat itsemurhahyökkäyksen mombasalaiseen hotelliin ja tulittivat kohti israelilaista matkustajalentokonetta ilmatorjuntaohjuksin. Tämä oli jälleen osoitus terroristijärjestöiden mahdollisuuksista ja tahdosta iskeä siviilikohteita vastaan. Vaikka tutkimukset ovat vasta käynnistyneet, on turvallista olettaa terroristien tavoittelevan samaa kuin Osama bin Ladenin Al-Qaida-verkosto, jota pidetään syyllisenä vuoden 1998 terrori-iskuihin Yhdysvaltojen suurlähetystöjä vastaan Keniassa ja Tansaniassa. Tuolloin kuolonuhreja oli toistasataa ja loukkaantuneita yli neljätuhatta. Viimeisimmän iskun tekijöiden epäillään tulleen Pakistanista sekä Kenian naapurimaasta Somaliasta.
Syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen Somaliaa, Sudania ja Itä-Afrikkaa arvuuteltiin seuraaviksi Yhdysvaltojen johtaman terrorisminvastaisen sodan etapeiksi Afganistanin jälkeen. Sudan on ollut Yhdysvaltojen tiukan silmälläpidon alla sen jälkeen kun Osama bin Laden vietti vuodet 1991-1996 maan islamilaisen vallankumouksen isän Hassan Turabin vieraana. Vuoden 1998 lähetystöiskujen jälkeen Yhdysvallat rankaisi Sudania Osama bin Ladenille myönnetystä tuesta ja piilopaikasta tuhoamalla kemiallisten aseiden tuotantolaitokseksi epäillyn tehtaan Khartumissa ja jäädyttämällä tilejä, joiden se epäili toimivan terroristien rahoituskanavina. Jo vuonna 1996 Sudan irtisanoutui bin Ladenista ja nyttemmin Sudanin turvallisuuspalvelu, jota epäiltiin bin Ladenin avustamisesta, on jahdannut Turabin kannattajia. Näihin päiviin saakka Khartumissa on kuitenkin väitetty bin Ladenin toimineen Sudanissa ainoastaan liikemiehenä.
Jo pidemmän aikaa Yhdysvallat on huolestuneena seurannut islamilaista ääriliikehdintää Sudanissa ja maan hallituksen lämpimiä suhteita rikkaisiin arabifundamentalisteihin jotka rehottavan korruption ansiosta ovat löytäneet turvapaikan maan arabialaista alkuperää olevan yläluokan parista. Näille rahakanavat ovat olleet välttämätön lisä sotilasmenoihin, jotka kuluvat sisällissotaan maan eteläosien kristittyjä vastaan. Viime vuosina sota on polkenut verisesti paikoillaan ja pohjoisen keskushallinnon omaksuttua sharialain, etelän kristittyjen vastarinta on luonnollisesti jyrkentynyt. Sodan seurauksena maata ovat vaivanneet nälänhädät ja pakolaisuus. Maan rajojen ulkopuolella elää eri arvioiden mukaan 4-6 miljoonaa pakolaista. Syyskuun 11. päivän jälkeen Sudanin hallitus on kuitenkin vetänyt muuttuneesta maailmantilanteesta johtopäätöksensä ja tarjonnut yhteistyötään Yhdysvalloille.
Somaliasta Yhdysvalloilla on ikäviä muistoja 1990-luvun alusta. George Bush vanhempi oli julistanut voittoisan Persianlahden sodan jälkeen syntyneen uuden maailmanjärjestyksen, jossa Yhdysvallat yhteistyössä YK:n kanssa suojelisi "heikkoja vahvoilta". Somalia, joka sattui olemaan Persianlahden sodan jälkeen ensimmäinen tiedotusvälineiden laajasti uutisoima humanitäärinen kriisi ja aseellinen konflikti, asetti presidentin sanat koetukselle. Vaalien jälkeen työ kuitenkin kaatui presidentti Bill Clintonin harteille. Operaatio "Toivon palautus" päätyi täydelliseen epäonnistumiseen kun amerikkalaiset rauhanturvaajat ajautuivat keskelle klaanien välistä sisällissotaa. Humanitäärinen tehtävä muuttui hawie-klaanin päällikön Mohammed Farah Aididin metsästykseksi ympäri Mogadishua. Yhdysvallat kuitenkin epäonnistui toistuvasti hänen vangitsemisessaan tai surmaamisessaan. Omien tappioiden kasvettua yli kahdenkymmenen presidentti Clinton vihelsi pelin poikki ja kutsui joukkonsa pois anarkiaan vajonneesta maasta.
Aidid sai myöhemmin surmansa, mutta Somalian valtiota ei edelleenkään ole olemassa muuten kuin kartalla. Valtaa pitävät eri klaanien vanhimmat sekä paikalliset sotaherrat. Yhteenottoja eri klaanien välillä on miltei päivittäin ja pääkaupunki Mogadishulla on kyseenalainen kunnia olla maailman kymmenen vaarallisimman paikan joukossa. Asiantuntijoiden mukaan kaoottisista oloista ovat hyötyneet maan fundamentalistipiirit, joiden messiaaninen sanoma on saanut vastakaikua sotaan kyllästyneestä väestöstä. Epävakaista oloista ovat lisäksi hyötyneet ase- ja huumekauppa sekä salakuljetus. Adeninlahti on yksi terrorismin vastaisen sodan unohdetuista rintamista: alueella partioivat liittoutuman laivasto-osastot tehtävänään tarkkailla ja tarpeen vaatiessa pysäyttää epäilyttäviltä tuntuvia aluksia. Yhdysvallat on ehkä vahingosta viisastuneena, antanut eurooppalaisten liittolaisten, mm. Saksan, kantaa toistaiseksi vastuun alueesta.
Sen sijaan Somalian kaoottisesta keskushallinnosta irtisanoutuneet Somalimaa ja Puntland ovat tasaisen varmasti vakautuneet ja pakolaisten paluuta näihin kartoilla näkymättömiin valtioihin estää vain niiltä puuttuva kansainvälinen tunnustus. Vaikka varsinainen Somalia on pysynyt anarkiassa, kansainvälinen yhteisö on yhä sitoutunut Somalia-nimisen kokonaisuuden valtiolliseen yhtenäisyyteen.
Afrikan sarven tilanne on viimeistään nyt osoittanut vaarallisuutensa. Naapurimaille Itä-Afrikassa jatkuva levottomuus lähialueilla on rasite, ei pelkästään pakolaisten ja humanitaaristen kriisien muodossa. Vaikka terroristien kohteena olivat Yhdysvallat ja nyt Israel, savun hälvennettyä kärsijöitä ovat myös kenialaiset ja tansanialaiset. Masai Maran ja Serengetin villieläimet saattavat pitää töllistelevien turistien puuttumista helpotuksena, mutta turismista elantonsa saaville ihmisille terrori-iskut ovat suora hyökkäys heidän elinkeinoaan vastaan.