Pikku-p lähti mukaan toukokuun Jyväskylän näyttelystä, jonne olin mennyt Millan kanssa vain "katselemaan" kaneja. Ei ollut todellakaan kovin harkittu ostos.. Olihan kotona tietty kaikki toiselle kanille valmiina.

Patrick oli siis jo noin 4kk vanha, kun saapui meille. Alkuajat piti elää erillään jo sen vuoksi, kun Pate oli vielä leikkaamaton. Ja kyllä se Iidaa jaksoikin ihastella ja kosiskella verkon läpi. Onneksi leikkaukseen päästiin jo ihan muutaman viikon kuluttua, sen verran hyvin kehittynyt poju jo oli. :-D

Patrick on nykyään aika mahdoton käsitellä. Sillä on hyvin selkeä oma tahto (kaikessa) ja sen se myös ilmaisee. Sylissä kuopiminen alkaa saman tien ja hampaitakin saa vähän väistellä, ainakin se niittaa vaatteisiin reiän hyvin äkkiä.

Jos Patrick olisi joku seitsemästä kääpiöstä, se olisi varmasti Jörö. Välillä tuntuu, ettei pojalla ole mitään huumorintajua, mutta kyllä se sitten välillä väläyttää, kun itekseen keksii jotain kivaa. Jos Iida pitää hauskaa ja kirmailee pitkin kämppää, niin Patrick näyttää äkäiseltä ja luimii. Joskus kyllä tuntuu, että Iidakin ärsyttää tahallaan Patea. Jos tavarat on Paten mielestä väärin tai väärässä paikassa, niin ne hyvin tarmokkaasti siirretään/oiotaan. Uusia asioita mietitään ja harkitaan kauan. Kun Iida on jo käynyt tutkimassa uudet tavarat tai paikat, niin Pate on vasta perässä pikkuhiljaa hiissautunut lähemmäksi.

Sitten kun Patesta on kivaa, niin se näkyy pikkuhiljaa semmoisena pään viskomisena. Nykii nykii. :-D Jos siinä vähän puheella innostaa, niin sitten lähtee liikkeelle pukitus ja kaahailu. Patesta kivaa on hypätä hyllystön toiseksi alimmalle hyllylle ja tiputella sieltä pieniä esineitä alas (ja katsoa tippumista). Se on myös eka pupu, joka on oikeasti varastanut jotain hyllystä. Siellä istui joskus 2 pientä puusta tehtyä pupua. Pate oli käynyt ne salaa sieltä hakemassa ja raahannut häkkiin sellaiseen paikkaan, ettei herättänyt mitään ihmetystä, kun se siellä niitä pisteli poskeensa. Ne onkin tällä hetkellä amputoidut puput, niillä ei ole jalkoja ollenkaan. Patrick on myös lahjakkaasti syönyt boordia (jostain 1,2m korkeudelta) ja tehnyt (tosin Iidan avustuksella) kitarakoteloon pari pupun mentävää aukkoa. Se hyppääkin melkein mihin vaan..

Vihannekset! Voi apua. Porkkanaa herra syö. Senkin tosin olen väkisin tuupannut suuhun, niin että on ollut pakko maistaa. Se onkin sen jälkeen ollut herkkua. Mikään muu ei. Jos jotain antaa tai laittaa häkkiin, niin Pate menee toiseen laitaan ja mulkoilee sieltä. Pelletit menee (ja menis vaikka kuinka), mutta koska herran paino tuntuu nousevan jo ruuan näkemisestä, niin niitä saadaan vain reilu ruokalusikallinen päivässä.