Kreikassa saarihyppelyllä 22.6.-6.7.2008

Santorini 23.6.-26.6.

Sunnuntaina 22.6. lastattiin auto rinkoilla ja eläimillä ja matkattiin Hallin kautta Tampereelle. Hamsu meni terroineen hoitoon Millalle ja puput jäi Tampereelle. Finnairin lomalento Ateenaan lähti klo 19.25. Lähtöportti oli hornantuutissa ja sinne raahautuessamme aloimme jo miettiä, että mihinkähän Poriin tämä lento on menossa. No, ei ollut tämä, mutta viereinen a-portti oli Poriin. Eikä me lopulta kovin kauas Porista päädyttykään, koska Santorinin saarelta löytyi sattumalta Pori-niminen paikka.

Lento meni nopsaan torkkuessa ja perillä Ateenassa oltiin klo 23. Ateenan lentokentällä olikin sitten aikaa tapettavana. Kenttä oli pieni, siisti ja hiljainen. Museokin oli mennyt jo kiinni, joten lähinnä lueskeltiin kirjoja ja katseltiin ihmisiä. Ympärillä porukka yritti nukkua jos mitenkin, osa istualteen ja osa makasi lattialla rinkka päänalusena. Lento Santorinille lähti klo 5.30. Agean Airlinesin kone oli melkein tyhjä ja lento oli niin lyhyt, että eipä siinä ehditty kuin nousemaan ja laskeutumaan. Perillä oltiin 6:15 ja huristeltiin taksilla hotellille, joka oli varattu etukäteen.

Markakis Studios sijaitsi Firan kaupungissa lähellä keskustaa ja saatiinkin huone heti paikalle saavuttaessa. Hotellin pitäjä oli vastaanotossa odottelemassa meitä silmät ristissä ja selkeästi juuri sängystä nousseena. Painuttiin pariksi tunniksi nokosille (ja niin taisi vastaanottajakin) ja sitten jaksoikin jo lähteä kaupunkia kiertämään. Käytiin syömässä kreikkalaiset salaatit pikaisesti ja katseltiin keskustan vilinää sekä paikannettiin kauppa ja tehtiin ostoksia. Päätettiin mennä hetkeksi hotellin uima-altaalle makoilemaan ja jatkaa kaupunkiin tutustumista illemmalla.

Illalla noustiin pari korttelia takaisin Firan keskustaan ja suunnattiin ahtaiden kauppakujien läpi calderalle. Näkymät oli käsittämättömän upeat ja huikeat! Käveltiin jonkinmatkaa reunalla kulkevaa kävelyreittiä, ihailtiin maisemia ja nappailtiin kuvia. Kahviloiden ja ravintoloiden terassit tuntui sijaitsevan tyhjän päällä. Näissä paikoissa olikin ruokalistoissa ihan oma näkymälisänsä hinnoissa. Käytiin kuitenkin juomassa limpparit yhdessä kahvilaravintolabaarissa, jonka omistaja pitäjä olevan jokseenkin hermoromahduksen partaalla. Tyyppi juoksi ees taas eikä hänellä näyttänyt olevan mitään käsitystä siitä, mitä kukin oli tilannut. Hintaa limsatölkille tuli 4 euroa, mutta koska kassasta ei löytynyt tarpeeksi rahaa 50e rikkomiseen, saatiin limsa lopulta niillä kolikoilla, mitä lompakoista kaivettiin esille.

Alhaalla oli pieni satama, josta lähti pieniä laivoja päiväretkille sekä sitä kautta vietiin ja tuotiin väkeä Firan eteen pysähtyneille komeille risteilyaluksille.

Nälkä alkoi kurnia, joten seuraavana haasteena oli ruokapaikan löytäminen. Sisäänheittäjät yritti houkutella tarjouksillaan ja löydettiinkin lopulta yksi ihan mukavalta vaikuttava. Tilattiin kreikkalaiset salaatit, jotka oli järjettömän kokoiset ja todella hyvät. Tällä kerralla opittiin se, että kannattaa katsoa tarkemmin ruokalistaa. Menussa oli usein pienellä präntillä mainittu, että salaatti on sopivan kokoinen myös jaettavaksi kahdelle. Ähky oli siis jo iskeä ennen varsinaista pääruokaa, joka osoittautui pettymykseksi. Kanasouvlaki oli kumista, tuli sellainen fiilis, että se oli joskus aiemmin päivällä grillattu ja ennen pöytään tuontia pidetty muutama minuutti liian kauan mikrossa.. Noh, onneksi salaatista ja saganakista tuli jo sen verran kylläinen olo, että nälässä ei hotellille tarvinnut lähteä. Ravintolan pöydästä seurattiin naapuritalon katolla päivystävää koiraa, jolla näytti olevan hieman liikaa energiaa ja hieman liian vähän aktiviteettia.. Koira juoksi edestakaisin katolla pysähtyen vähän väliä haistelemaan ja ihmettelemaan omia ulosteitaan ja päivystämään, mitä alhaalla tapahtuu.

Tiistaina startattiin heti aamusta liikkeelle skootterilla. Mikko oli edellisenä päivänä kysynyt hotellin pitäjältä vinkkiä vuokrauspaikasta. Skootteri tuotiin aamulla hotellille ja vuokrapaperit kirjoitettiin. Vuorattiin mopo kahdeksi päiväksi, minkä hinta oli 25e. Ekstravakuutuksen kanssa hinta nousi lopulta 35 euroon. Ja eikun menoksi. Mikko ajoi ja Ansku jännitti naama valkoisena takana. Viimeksi istunut kaksipyöräisen takana 16 vuotta sitten! Käytiin Kamarissa, jossa syötiin reissun parhaat Gyrot, kivuttiin skootterilla vuorella sijaitsevassa antiikin Thirassa sekä Kamarin mustalla rannalla.

Illalla startattiin mopo vielä toistamiseen ja lähdettiin saaren pohjoispäähän Oiaan katsomaan kuuluisaa auringonlaskua. Hieman hukuttiin kartalta ja ajeltiin Oiaan itärannikkoa myöten ja päästiin poikkeemaan myös siellä Porissa. Tuulimyllykuva on otettu matkalta Oiaan. Oia oli pieni ja nätti kylä, jossa turisteja riitti. Ei oltu ihan ainoat turistioppaita lukeneet, koska auringonlaskua oli tullut katsomaan muutama sata muutakin.. Oltiin hieman etuajassa, joten oli hyvin aikaa kierrellä kujia. Erään ravintolan rappusten juurella seisoi jo hieman ikääntynyt narttukoira poseeraamassa. Kameran kohdistuessa koiraan se ryhdisti asentonsa ja katsoi kameraan. Tämä toistui niin monta kertaa, ettei voinut olla sattumaa. Hyvä maskotti. Muutaman kymmenen metrin päässä toinen lajin edustaja etsi ruokaa roskasäkeistä.

Kolmantena päivänä suunnattiin Perissan suuntaan. Matkalla nähtiin upeita maisemia, mutta itse Perissassa ei juuri ollut nähtävää: pitkä ranta, mutta paljon turisteja ja meluisia baareja. Ei siis jääty rannalle makailemaan, vaan jatkettiin matkaa punaiselle rannalle. Rannalle johti hieman vaikeakulkuinen reitti, mutta paikka oli mahtava. Muutaman tunnin nahkan käryyttämisen jälkeen poikettiin vielä jäätelökauppiaan suosittelemaan paikalliseen, vanhaan kylään nimeltä Megalochori. Kapeita kujia, vanhoja rakennuksia ja tyypillisiä Kreikan asumuksia. Upea paikka. Viimeisenä kiemurreltiin tie alhaalla satamaan katsomaan, mistä meidän laiva Amorgokselle aikanaan lähtee. Pelottava reitti, tiputus oli melkoinen. Palautettiin skootteri ja käytiin vielä illalla syömässä jä kävelemässä Firassa.

Neljäntenä päivänä lähdettiin iltapäivällä jo aikaseimmin varaamallemme risteilylle vulkaanisille saarille. Käveltiin alas satamaan triljoona rappusta. Matkan olisi voinut taittaa myös aaseilla tai hissillä. Kyseessä oli puolipäiväreissu: risteilyllä vierailtiin Palaia Kameni ja Nea Kameni -saarilla. Ensimmäisessä tosin laiva jäi vähän kauemmaksi rannasta ja jos halusi, niin laivasta sai uida lahteen, jossa sijaitsi kuuma lähde. Vesi todellakin oli siellä lämmintä! Toinen saari koostui loputtomasta määrästä mustaa laavakiveä ja eri ikäisistä kraatereista.

Viidentenä päivänä oli aamulla aika sanoa hyvästit ../images/kreikka/Santorinille ja huristella bussilla alas satamaan ja odottamaan Amorgokselle lähtevää lauttaa. ../images/kreikka/Santorinin hotelli oli siisti ja hintansa väärti. Omistaja tuli jopa viimeisenä iltana kymmeneltä takaisin hotellille, koska meikäläiset tajusi, että kaikki tavarat oli vielä tallelokerossa, jonka avain oli omistajalla, joka olisi tulossa aamulla hotellille niin myöhään, että myöhästyttäisiin laivasta.

Laivamatkalla meitä viihdytti kreikkalainen pikkupoika. Loppumatka oli aika höykytystä, kuulemma Amorgoksen tienoilla tuulee aina, minkä tulimme lomamme aikana huomaamaan ihan käytännössäkin.