Polkupyörällä Ahvenanmaalla 17.-24.7.2006

Kertomus siitä mitä tapahtuu, kun melko kokematon pyöräilijä saa älynväläyksen lähteä fillarilla Ahvenanmaalle. Pohjalla oli tuota ennen ehkä noin 40 kilometria pyöräilyä, edelliskesinä ei yhtään.. Matkakaverina oli Anu, jonka perässä yritin pysyä (ja joka sai siitä syystä mua odotellessa pitää monta breikkiä enemmän). Noh, alamäissä saatoin hujahtaa ohi, mutta ylämäissä ei toivoakaan. No, täytyy puolustella, että fillarikin oli mulla huonompi.

Maanantaina 17.7. startattiin aamulla autolla Tampereelta Turkuun, mistä haettiin ensimmäisenä minulle vuokrapyörä Carfield-vuokraamosta. Pyörä oli Tunturin Tango, 7-vaihteinen citymaasturi. Matka osoitti, ettei vaihteita ainakaan yhtään liikaa ollut tuolla kuormalla. Pienet vaihteet melkein riitti, mutta isompia olisi tarvinnut lisää. Palvelu vuokraamossa oli erinomaista, voi suositella. Tämän jälkeen autolla Kaarinaan, mihin se sai jäädä viikoksi ja fillarimatka alkoi. Matka Kaarinasta Paraisille oli vielä tutustumista fillariin ja vaihteiden kanssa sähläämistä. Taisi siinä joku skootteripoikakin joutua melkein ojaan mun takia. Paraisilla käytiin syömässä ja pällistelemässä kalkkikivilouhosta vähän joka puolelta (etsimme näköalapaikkaa ja joku paikallinen neuvoi meidät aluksi väärälle puolelle koko louhosta). Tauon aikana jalat tuntuivat hieman jämähtäneen. Aurinko porotti ja kädethän siinä sitten lopulta kärähti (hyvästä alkurusketuksesta huolimatta). Loppumatkalle oli tehty uutta pyöräilytietä. Kukaan suunnittelijoista ei varmaankaan pyöräile. Tie menee tasaisena vieressä, niin pyörätiehen on pitänyt tehdä mäkiä senkin edestä. Eikä se vielä mitään. Mutta vähän väliä tielle oli kasaantunut hiekkaa/sepeliä/mitälie niin paljon, että alamäkeen tuommoisella takapainolla olevalla fillarilla ei uskaltanut laskea. Ylämäkeen taas ei päässyt, kun renkaat löi tyhjää. Puolisen tuntia yritimme sinnitellä pyörätiellä, minkä jälkeen siirryimme tien viereen polkemaan. Jos suurin osa saariston rengastiestä on tuommoista, niin huh.

Ensimmäinen lossi tuli vastaan välillä Parainen-Nauvo. Tässä vaiheessa alkoi jo hieman epäilyttämään koko reissu. Suurin väsymyksen syy oli kyllä tuo typerä yritys fillaroida pyörätiellä ennen lauttaa ja paahtava aurinko. Pehvassakin alkoi jo jonkin verran tuntua. Piristystä toi kuitenkin tieto siitä, ettei ensimmäiseen majapaikkaan ollut pitkälti. Yövyimme muutaman kilometrin päässä lossista Pikku-Nauvossa tutun kesämökillä. Odottamassa oli kunnon safkat ja sauna. Talviturkki tuli kastettua meressä (kylmää oli).

Tiistaina herätys oli viideltä. Krooh. Ajateltiin ottaa varman päälle, että varmasti ehditään klo 10 Korppoosta lähtevään lauttaan. Odottamassa oli taas kunnon aamupala (huono omatunto, kun muutkin joutui heräämään tuohon aikaan). Persus oli kipeä ja kyllä jaloissakin tuntui. Isäntäväki kyllä oli lupautunut heittämään autolla lautalle ja kieltämättä herätyskellon soidessa olisi tehnyt mieli tarjous hyväksyä. Mutta ei, matkaan vaan. Jo aamulla oli t-paitakeli, tuuli oli melko navakka. Matka meni joutuseen, syke kyllä huiteli aika ylhäällä, mutta melko tavallista meikälle aamusella. Matkalla oli yksi lossi ja lauttakin tuli eteen yllättävän nopeasti. Oltiin lautalla jo ennen ysiä ja ehdittiin ootellessa käydä kahvilla ja ostaa 5 tunnin lauttamatkalle evästä.

Lauttamatka oli aika tylsä. Päikkärit tuli otettua ja lehteä luettua. Tuuli oli aika kova (säätiedotuksessa 10-12m/s) ja se kyllä lautalla tuntui. Ensimmäiset autot taisivat saada kunnon suolavesikylvyn. Liekkö säästä johtunut, mutta lautta oli lopulta noin puolisen tuntia myöhässä. Matkalla kyllä tehtiin jossain vaiheessa piruetteja (lautta pyöri täyden ympyrän pari kertaa). Ei aavistustakaan syystä, mutta oletimme, että sen piti odottaa ja antaa tilaa isommille aluksille.

Jäimme siis lautalta sen määränpäähän Långnäsiin, mistä piti vielä fillaroida Maarianhaminaan seuraavan yösijaan. Lähtöä tehdessä huomasimme lapun, jossa ilmoitettiin, että pyörälautta Prästöhon ei kulkenutkaan. Tuo oli meidän ensimmäinen matkasuunnitelma, kiertää saari sieltä lähtien. Onneksi suunnitelma oli muuttunut. Tässä vaiheessa ei fillarointi olisi enää yhtään huvittanut. Takana oli noin 70 kilometriä ja edessä vielä ainakin 30km. Lopputaivalta ei kyllä yhtään auttanu tuuli. Alamäkeenkin piti polkea, että pääsi eteenpäin. Mutta tulihan se Maarianhamina sieltä vihdoin ja majapaikkakin löytyi heti, vaikka ympäristöä kun katseli, niin ei heti olisi uskonut. Strandbergs stugor, missä meillä oli yöpymismökki varattuna, sijaitsi telakka-alueella, mutta aitojen sisäpuolella oli ihan viihtyisää ja mökkiin tuli jopa juokseva vesi. Ainut suurempi miinus, joka tosin herätti lähinnä hilpeyttä, oli ovi.. Ovea sai kiskoa auki oikein urakalla ja pelättiin, että karmit tulee vielä mukana. Kiinnikin piti luonnollisesti punkea kaikin voimin. Tavaroiden purkamisen jälkeen suuntasimme keskustaan syömään ja etsimään ruokakauppaa. Miten ihmeessä ne olikin naamioituneet niin hyvin. Ei löytynyt. Kartassa näkyi majapaikkamme vieressä kioski.. Olikos siinä kioski. Ei kun takas. Paikalla oli vain kebabpaikka. Seuraava kioskin merkki taas lähistöllä. Ja sinne siis. Sairaalaan kukkakioski, joka mennyt jo kiinni. Ovi oli kuitenkin auki ja hipsin sisälle kysymään neuvoa. Setä neuvoi meille reitin noin kilsan päähän marketeille. Tulipa siis ajeltua vielä ympäri Maarianhamiinaa melkoisesti. Kyllä illalla nukutti!

Keskiviikkona heräsin yöllä aivan järjettömään kylmyyteen. Illalla mökki oli kuin pätsi, yöllä ja aamulla jääkaappi. Eristyksenä näytti olevan muovipusseja (ainakin semmoinen pilkotti hirren välistä). Ainakin pääsi nopeasti ylös ja ulos, kun siellä oli lämpimämpää. Nähtävyyspäivä, ja kävellen. Pelkkä ajatuskin pyörän satulaan istumisesta oli tuskallista. Ensin museolaiva Pommerniin ja sen jälkeen merikortteliin, missä olikin meripäivät sopivasti. Paljon vanhoja purjeveneitä. Sen jälkeen vähäksi aikaa uima-altaalle makailemaan ja illalla takaisin merikortteliin katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Eipä kovin ihmeellistä. Mutta hienoja laivoja oli. Kun illan salsabändi aloitti, tulimme siihen tulokseen, että nyt kyllä riitti..

Torstaina matka kohti Eckeröä. Polkupyöräviitan mukaan sinne oli matkaa 39km. Tosin majapaikka oli hieman ennen Eckeröä. Ihmeen virkeä olo fillaroida. Heti alkumatkassa oli hauska kyltti, missä varoiteltiin heittämästä fillaria mereen. Kauppoja ei pahemmin matkalla näkynyt. Polkupyöräreitti kulki pääosin syrjässä päätiestä, vaikka tähän asti pääteilläkin oli ollut hyvät pientareet. Polkupyöräreitti palasi lopulta päätielle ja piennar loppui. Liikennekin oli melko kovaa ja välillä tuntui aika hurjalta autojen pyyhältäessä ihan vierestä ohi. Seuraava yöpymismökki oli varattu Notvikenin leirintäalueelta. Mökki oli viihtyisä, mitä nyt lukko oli aika outo eikä me taidettu yhtä kertaa enempää saada sitä kiinni (naapurin sedät yritti auttaa, mutta ei siitä paljon apua ollut). Tässä vaiheessa tultiin siihen tulokseen, että nuo hankalat ovet on meidän kohtalo tällä reissulla. Niin ja äänieristys oli olematon. Leirintäalueella oli ravintola, mutta se oli kiinni, joten ei auttanut kuin lähteä kauppaan 6km päähän. Lopulta kilsoja tuli enemmän kun käytiin samalla reissulla katsomassa Eckerön postimuseota. Alkoi näyttää vähän sateiselta ja kun päästiin takaisin leirintäalueelle, tuli pieni sadekuuro. Päätettiin tehdä itse ruokaa, perunoita ja uunimakkaraa. Tulikin sitten semmoinen satsi, että meinasi naapurikokkaajalta tippua silmät päästä, kun alettiin syömään. Mä kyllä vedin urheasti koko satsin, olo ei sen jälkeen kyllä ollut kovin hyvä. Suihkusta piti maksaa erikseen, se ei kuulunut hintaan.

Perjantaina mökki piti luovuttaa klo 11 maissa, joten lähdimme jo silloin fillaroimaan seuraavaan kohteeseen, vaikka tiesimme, että pyörälauttaa joudumme odottamaan. Alkumatka oli samaa reittiä kuin tullessa ja meni nopsaan. Ennen lauttaa oli tien varrella kartan mukaan jokin nähtävyys, johon ajattelimme pysähtyä. Tien varressa olikin vihreä koppi, jossa istui "vartija". Kyseessä oli Sålis batteri, venäläisten rakentama linnoitus, jonne vei 800m pitkä tie (jäljellä oli enää vain osa tien alkuperäisestä leveydestä). Rakennelmista oli enää jäljellä vain kiviröykkiöitä. Paikalla oli pienoismalli rakennuksista ja aika vaikuttavan suurilta ne näyttivät. Paikassa oli myös näkötorni, josta oli hulppeat näköalat (minäkin korkeanpaikankammoisena sain kiivettyä toiselle tasanteelle asti).

Pyörälautalle Skarpnåtöön saavuttiin 3 tuntia ennen sen lähtemistä. Mutta edellisyöstä oli jäänyt hieman väsy (naapurit heräsivät ja alkoivat siivota joskus kukonlaulunaikaan), joten ei jaksanut muuta kuin pyöriä lähtöpaikalla. Tosin ei oltu ensimmäiset, paikalla oli jo suomalainen tyttö ja poika. Enempää pyöräilijöitä ei lautalle sitten tullutkaan. Tulipahan nukuttua kunnon päiväunetkin odotellessa.

Lautan jälkeen jäljellä oli vielä muutaman kilometrin matka Getaan ja seuraavaan mökkiin Getabergenissä sijaitsevaan Soltunaan. Onneksi tosin älyttiin käydä kaupassa Getan "keskustassa" matkalla, koska viimeiset 2 kilometriä oli jyrkkää nousua. Ainoa asia, mikä lohdutti mieltä pyörää työntäessä, oli se, että aamulla olisi helpot ensimmäiset kilometrit. Yöpymispaikka oli siis Geta-vuoren huipulla. Meidän mökistä olikin aika hulppeat näköalat. Mökin vierestä alkoi melkoinen kiviröykkiö. Mutta ovi oli ihan normaali!! Ikkuna sitten ei ollutkaan, toinen sarana näytti puuttuvan ja kauhulla odotettiin, koska koko ikkuna tipahtaa alas.

Ennen einessafkaa päätettiin käydä vielä katsastamassa paljon mainostetut luolat. Tarpomista oli kallioisessa maastossa muutama kilometri. Kiviä riitti!! Järjettömästi. Näitä kutsuttiinkin kivipelloiksi. Itse luolat osoittautuivat ehkä hieman pettymykseksi.

Liekö ollut illalla hieman väsy, kun ei nauramisesta meinannut tulla loppua. Olinpa sitten valinnut itselleni sängyn. Kyseessä oli todellakin heteka, jossa oli tainnut joku hieman isompi ihminen joskus nukkua. Lantion kohdalta sänky upposi oikein kunnolla. Kyljellä nukkuessa tuntui, että jalat on olkapäissä kiinni. Noh, hieman passailemalla löytyi nukuttava kohta ja asento ja tuolla ulkoilmamäärällä ei unta tarvinnut kauaa odotella. Täällä paikassa oli muuten ihan luksussuihkutilat.

Lauantaina aamulla ylös ja taas pyörän selkään. Alkaa tavaroiden pakkaaminen ja mökin siistiminen käydä jo ihan rutiinilla. Viimeinen pitempi fillarointimatka, seuraavat päivät olisi sitten lyhyitä. Määränpäänä oli Finby, missä odotti seuraava mökki. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Meno oli suht haipakkaa, tosin Anu taas viiletti jossain vaiheessa niin edellä, ettei kuullut edes meikäläisen karjuntaa, että pitäisi kääntyä. Katselin perään alamäkeen ja ajattelin, että perään en lähde, tuota mäkeä en turhaan ylös polje. Eiköhän se jossain vaiheessa ihmettele, missä olen. Varmuudeksi yrittelin soittaa puhelimeen. Ehdin sitten jo seuraavaan kylään, ennenkuin mun puuttuminen oli huomattu. Sain siis jonkun reilun 20 minuutin ylimääräisen lepotauon kaupan pihassa odotellessa.. Jälkikäteen viisaana olisi kannattanut samalla poiketa siinä kaupassa.

Entisenä tamperelaisena tuo Nääs-paikka herätti hilpeyttä. Olimme etukäteen katsoneet, että Saltvikissa on kauppa. Siellä oli tarkoitus käydä ostamassa evästä. Mutta pitihän sitä yksi vastoinkäyminenkin tulla, kauppa meni nenän edestä kiinni. Tulimme pihaan klo 14, kun ovet juuri lukittiin. Kyllä otti päähän! Mutta ei auttanut kuin jatkaa ja toivoa parasta, että jostain löytyisi joku kioski tms. Tosin kokemus oli jo opettanut, ettei semmoisia juuri vastaan tullut. Tässä vaiheessa hieman "hymyilytti" muistaakseni Viking Linen lehdessä ollut kohta, joka meni suurinpiirtein näin: "Sesonkiaikaan kesällä monilla kaupoilla on pidennetyt aukioloajat". Moneltakohan ne kaupat sitten ei-sesonkiaikana menee kiinni?!? Tällä etapilla oli myös useita juhannussalkoja. Kuvan aukealla vietettiin lepotauko.

Loppumatkasta oli melko pitkään hiekkatietä. Tosin ihan hyvää fillaroida. Yhden mäen alapuolella kohtasin ensimmäisen ja ainoan metsäkauriin koko reissulla. Elukka ei heti havainnut minua, oli ihan vieressä ja jatkoi vain pellon antimien nautiskelua. Olin juuri kaivamassa kameraa, kun Anu lasketteli saman mäen ja kauris juoksi pakoon. Mutta todella pieni se oli.

Olipa ihana saapua majapaikkaan, joka oli Norrgårds stugor. Meillä oli yöpymismökki keskellä metsää. Paikan isännän opastuksella työnnettiin fillarit mökille pientä polkua pitkin. Meinasi kyllä loppua jo kunto. Isäntä olikin kovin huolissaan, että jaksetaanko, mutta ei kai nyt enää siinä vaiheessa periksi anneta. On sillä fillarilla kyllä mukavampi ajaa kuin mitä sitä on työntää. Se vasta raskasta on! Tässä majapaikassa ei tosiaan ollut keittomahdollisuutta, mökissä oli jääkaappi ja vedenkeitin. Ja kauppaan ei tosiaankaan päästy, joten oli tultava toimeen sillä, mitä laukusta löytyi ja mitä ei tarvinnut keittää. Eli siis minuuttipuuroa 1 pussi, lämmin kuppi -keitto ja näkkileipää (sinapilla). Anulla oli mummonmuusia. Taisi jäädä kalorit miinukselle tälle päivälle. Mutta se, mikä oli ihan luksusta, oli sauna! Isäntä lämmitti meille saunan eikä se maksanut mitään ylimääräistä. Kylläpä tuntui sauna taivaalliselta! Muutenkin todella ystävällistä palvelua. Mökissä oli jonkinlainen vieraskirja, jota lukemalla ilta sujui hyvin. Siitä kävi ilmi, ettei oltu ihan ainoita, jotka "hakkasivat" päätä jatkuvasti kattoon. Illalla käytiin vielä pienellä iltakävelyllä toteamassa, ettei paikan kauppa ollut auki sunnuntaisin. Ihailtiin myös komeaa isoa tuulimyllyä.

Sunnuntaina suunnattiin ensin Bomarsundiin. Raunioiden katselujen ja kahvittelun jälkeen matka jatkui Kastelholmaan. Nyt näkyi ensimmäisen kerran enemmänkin pyöräilijöitä. Kastelholmassa oli alkamassa englannin kielinen opastus, joten odoteltiin sitä hetki. Kaikki tuntuivat kuitenkin puhuvan suomea, joten opastus käytiinkin suomeksi. Linnan jälkeen käytiin syömässä kunnon safkat ravintolassa.

Matkalla Godbyhyn nähtiin Taffelin tehdas. Alussa mietinkin, että mihin nämä kaikki perunat oikeen menee. Joka puolella kasvoi vaan perunaa. Godbyn keskustaan tupsahdettiin aika yllättäen. Olipas se iso city. Siis verrattuna viikon aikana vierailtuihin paikkoihin. Marketti ei ikävä kyllä ollut auki. Eikä aavistustakaan, missä seuraava majapaikka. Onneksi uimahallia kysymällä selvisi suht helposti. Kyllä pääsi nauru, kun uimahalli näkyi. Aika massiivisen oloinen rakennus. Seuraava ongelma olikin, ettei löydetty viereisestä retkeilymajasta aukinaista ovea. Kunnes viimeinen yhdessä ovessa mainittiin, että vastaanotto oli uimahallissa. Retkeilymaja oli siis uusi ja tehty vanhan koulun tiloihin. Ainakin mahduttiin. Naisten puolella salissa ei ollut ketään muita. Nyt sitten muistu mieleen, että jäi ostamatta se puhallettava niskatyyny, olisi siitäkin ollut apua. Yöllä tuli jo herättyä siihen, että selkä ja niskat oli tosi kipeet.

Maanantaina lähti liikkeelle viimeinen fillarointipäivä!!! Meidän suunnistustaito nyt on vuosien aikana jo tullut aika tutuksi, ihmeen hyvin oltiin tähän asti pärjätty. Nyt oltiin kyllä Godbystä lähdössä hieman väärään suuntaan ja jouduttiin palaamaan hillitön ylämäki takaisin lähtöpisteeseen. Noh, onneksi huomattiin ajoissa kuitenkin. Suuntana piti siis olla Maarianhamina, josta laiva kohti Turkua lähti kolmen maissa. Matka taipui aika nopsaan ja Maarianhaminassa oli vielä aikaa palloilla ja käydä syömässä viimeiset pannarit. Sitten satamaan ja vaihtamaan vaatteita ja laivaan. Terminaalin löytämisessä olikin pienoinen ongelma.. Pyörittiin ees taas ja ihmeteltiin. Satamassa oli pieni sininen koppi rannassa ja ajateltiin käydä sieltä kysymässä. No siinähän se "terminaali" olikin. Ja sitten vaan odottelemaan laivaan pääsyä. Aurinko porotti, joten odottelu oli aika tuskallista. Meidät otettiin vielä viimeisenä laivaan, hieman myöhässä oltiin lähdettäessä. Kaksi seuraavaa tuntia vietettiin seisovassa pöydässä. Tuli todellakin syötyä koko rahan edestä, viimeisen jälkiruokasantauksen olisi voinut taas jättää väliin. Shoppailua ja kannella istuskelemista. Soitin fillarivuokraamoon ja sovin pyörän palautuksen. Vielä oli siis satamaan päästyä muutama kilometri jäljellä. Siihen sitten se jäikin. Hypättiin taksiin ja haettiin auto Kaarinasta.

Loppujen lopuksi se meni siis ihan hyvin, paremmin kuin olin uskaltanut edes toivoa. Sykemittarin mukaan fillarointia tuli yli 22 tuntia (tosin taukoja ym. ei ole otettu aina pois) ja kilometrejä joku rapiat 300km.